Kela-korvauksia? – kyllä, kiitos!
Yli kymmenen vuotta eri versioina valmisteltu sote-lakipaketti hyväksytään todennäköisesti viimein eduskunnassa. Lakipaketin tehokas toimeenpano tulee olemaan suururakka tuleville hyvinvointialueille, sosiaali- ja terveysministeriölle ja sote-palvelujen viestikapulan vuonna 2023 luovuttaville kunnille.
Kunnissa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen käytetään vuosittain noin 20 miljardia euroa. Summan kustannustehokas ja laadukas hyödyntäminen on avaintekijä sote-uudistuksen onnistumiselle.
Muutoksen vaikeuskerrointa lisää koronakriisi, jonka seurauksena meille on karttunut mittava hoito- ja kuntoutusvelka sote-palveluihin. Palveluvelkaa on kertynyt niin uusien oireiden tutkimuksessa ja diagnosoinnissa, kroonisten sairauksien kontrolleissa ja hoidossa, suun terveydessä, mielenterveyspalveluissa kuin sosiaalihuollossakin.
Nykyistä hallitusohjelmaa kirjoitettaessa kukaan ei osannut ennustaa koronakriisiä pahimmissa painajaisissakaan. Silloin kaavailtiin sote-sektorin ns. monikanavarahoituksen purkamista, tai ainakin eri vaihtoehtojen selvittämistä. Kelan kautta kanavoiduissa korvauksissa nähtiin ongelmia, jotka helpottuisivat, jos kaikki sote-rahat siirrettäisiin samaan kirstuun hyvinvointialueiden vastuulle.
Monikanavarahoituksen purkamisen vaihtoehtoja selvittänyt virkamiestyöryhmä on nyt jättämässä raporttiaan. Jatkovalmistelu mahdollisten lakimuutoksien osalta on tarkoitus siirtää parlamentaariselle työryhmälle, joka aloittaisi työnsä syksyllä. Nyt tarvitaan malttia ja harkintaa, jotta hyvää tarkoittaen ei tehdä suurta vahinkoa sote-uudistuksen toimeenpanon aikana.
Käytännössä monikanavarahoituksen purkaminen tarkoittaisi lähinnä Kelan sairaanhoitovakuutuksen muuttamista, jopa lakkauttamista kokonaan.
Sairaanhoitovakuutuksesta me kaikki Kelassa vakuutetut (eli Suomessa vakituisesti asuvat) saamme tasa-arvoisesti lainmukaisia korvauksia reseptilääkkeisiimme, sote-matkoihimme, yksityiseen sairaanhoitoon sekä kuntoutukseen. Sairaanhoitomaksu on edullinen, 0,68 prosenttia palkasta. Pienituloisimmat eivät maksa sitä lainkaan, mutta ovat kuitenkin oikeutettuja samoihin sairausvakuutusetuuksiin. Kela toimeenpanee sairausvakuutuskorvaukset suurelta osin suorakorvauksina nopeasti, kustannustehokkaasti ja samalla erinomaisia tilastoja tuottaen.
Toimintaansa käynnistävillä hyvinvointialueilla tulee olemaan valtava urakka saada palvelut toimimaan sujuvasti. Samalla pitää kehittää uusia palvelumalleja ja työn organisointia. Nykyisten Kelan toimien hoitaminen ei hyvinvointialueilla varmasti olisi prioriteettilistan kärkipäässä. Yksityisen sektorin palvelujen pienehkö Kela-korvaus kuitenkin helpottaa palvelujen käyttämistä kaikille väestöryhmille. Esimerkiksi silmälääkärin tai gynekologin perustason palveluja on hyvin vaikea saada muuta kuin yksityissektorilta ja näin on todennäköisesti tulevaisuudessakin.
Kela-korvaukset yksityisen sairaanhoidon ja tutkimuksen osalta olivat vain 90 miljoonaa euroa vuonna 2020, mutta niiden tukemana tehtiin 3,3 miljoonaa sairaanhoitokäyntiä. Julkiselle sektorille syntyisi soten siirtymäaikana kaaos jo siitä, jos kela-korvauksien lakkauttamisen takia esimerkiksi kolmannes näistä asiakkaista siirtyisi julkisen puolen jonoihin. Terveyskeskuksissa tehtiin 5,9 miljoonaa lääkärikäyntiä vuonna 2019.
Työterveyshuollon toiminta vaikeutuu, jos valmistelussa oleva kaikkien yksityisen sektorin lääkereseptien kela-korvauksen poistaminen toteutuu. Tämä heikentäisi olennaisesti kokonaisvaltaisten, myös perustason sairaanhoitoa sisältävien työterveyshuoltopalvelujen tarjontaa ja lisäisi paineita julkiselle sektorille. Nyt noin 90 prosenttia työterveyshuollon asiakkaista saa työnantajansa sopimuksen mukaisesti ainakin joitakin sairaanhoidon palveluja.
Työterveyshuollon korvaukset työnantajalle rahoitetaan työtulovakuutuksesta, johon me kaikki työntekijät maksamme päivärahamaksua. Valtion rahaa ei palkansaajien työterveyshuollon korvauksiin käytetä. Pieni valtion rahoitusosuus menee laskennallisesti muihin menoeriin rahastossa.
Työterveyshuollon palvelut, mukaan lukien työnantajille vapaaehtoinen sairaanhoito, tähtäävät työkyvyn tukemiseen sekä työurien pidentämiseen ja ovat tärkeitä nykytilanteessa, jossa tarvitsemme investointeja työkyvyttömyyden ennaltaehkäisyyn ja työhyvinvointiin.
Monikanavarahoituksen purkamisen myötä giljotiini iskisi myös Kelan monipuolisiin kuntoutuspalveluihin. Yli puolet Kelan kuntoutusasiakkaista tarvitsee palveluja mielenterveyssyistä. Kuntoutuspalvelujen poistaminen Kelan järjestämisvastuulta kurittaisi erityisen kipeästi kuntoutuspsykoterapiaa tarvitsevia asiakkaita, joita korvauksien piirissä oli vuonna 2020 noin 56 700 henkilöä.
Erityisesti nuorten aikuisten työ- ja opiskelukyvyn turvaamiseksi tarvitaan terapiapalveluja. Mielenterveysongelmat ja niiden hoitoon tarkoitettujen palvelujen tarve on kasvanut koronapandemian aikana. On realismia, että hyvinvointialueiden yleisestä rahoituksesta ohjautuisi mielenterveyspalveluihin vain pieni osuus palvelujen nykyisestä resurssoinnista. Kuntoutuspsykoterapian kokonaiskustannukset olivat 99 miljoonaa euroa vuonna 2020.
Ehdotamme hyvinvointialueita mukaan sairaanhoitovakuutuksen rahoittajiksi
SAK kannattaa julkisia peruspalveluja ja sote-uudistusta. Toivotamme menestystä uudistuksen toimeenpanolle. Tällä hetkellä ei ole edellytyksiä tehdä suuria muutoksia sairaanhoitovakuutukseen ja Kelan rooliin korvauksien maksajana tai kuntoutuspalvelujen järjestäjänä. Monikanavaisten toimijoiden yhteistyötä ja koordinaatiota parannetaan helposti ottamalla hyvinvointialueet mukaan sairaanhoitovakuutuksen rahoittajiin.
Tarvittaessa monikanavarahoituksen suurempaa remonttia voidaan harkita sen jälkeen, kun hyvinvointialueet ovat vakiinnuttaneet toimintansa ja siirtymäaikaa on kulunut useita vuosia.
