Hallitusohjelman toimet rapauttavat tasa-arvoa
Moni Petteri Orpon hallitusohjelman toimenpiteistä on vaikutuksiltaan sukupuolittunut. Tämä tarkoittaa sitä, että toimet vaikuttavat sukupuoliin keskimäärin eri tavoin.
Yksi esimerkki sukupuolittuneesta toimesta on määräaikaisuuksiin liittyvä muutos. Hallitusohjelmassa todetaan, että työsopimuslakia muutetaan niin, että jatkossa työsopimus olisi mahdollista tehdä määräaikaisena ilman erityistä perustetta korkeintaan vuodeksi. Nykyisin määräaikaisuudelle on lähtökohtaisesti oltava aina perusteltu syy.
Jo tällä hetkellä määräaikaiset työsuhteet kohdistuvat epäsuhtaisesti nuoriin ja erityisesti nuoriin naisiin. Esimerkiksi Tilastokeskuksen Sukupuolten tasa-arvo Suomessa 2021 -julkaisusta (s. 62) ilmenee, että mitä nuoremmasta palkansaajasta on kyse, sitä todennäköisemmin hän työskentelee määräaikaisena. Lisäksi kaikissa ikäryhmässä naiset tekevät useammin työtä määräaikaisena kuin miehet. Esimerkiksi 20–24-vuotiaiden ikäluokassa määräaikaisten osuus naispalkansaajista on 42,9 prosenttia ja miespalkansaajien osalta vastaava luku on 33,2 prosenttia.
Mikäli hallitus toteuttaa määräaikaisuuksia koskevan muutoksen, määräaikaisuuksien käyttö työmarkkinoilla oletettavasti lisääntyy. Hyvin todennäköistä on myös, että määräaikaisuuksia käytetään enemmän ainakin siellä, missä niitä käytetään jo nyt – eli käytännössä naisvaltaisilla aloilla.
Ilmiön kohdentuminen naisvaltaisille aloille muodostaa merkittävän riskin raskaus- ja perhevapaasyrjinnän lisääntymiselle. Jo nykyisin määräaikaisuuksiin liittyy korostunut syrjintäriski. Raskaus- ja perhevapaiden osalta yksi tyypillisimmistä syrjintätilanteista liittyy määräaikaisen sopimuksen jatkamiseen ja sen keston rajoittamiseen.
Monen merkittävän hallituksen esittämän muutoksen osalta vaikuttaa siltä, että niistä kärsivät suurelta osin naiset.
Sosiaaliturvan osalta sukupuolittuneita vaikutuksia on esimerkiksi työttömyysturvan leikkauksilla, jotka kohdentuvat erityisesti naisiin. Tämä on todettu suoraan muun muassa asiaa koskevassa hallituksen esityksessä.
Esimerkiksi työssäoloehdon pidentyminen vaikuttaa naisiin useammin kuin miehiin kaikissa muissa ikäryhmissä paitsi 50 vuotta täyttäneissä ja alle 25-vuotiaissa (ks. Hallituksen esitys 73/2023 vp, s. 29). On huomionarvioista, että työssäoloehdon pidentäminen vaikuttaa erityisesti niillä aloilla, joissa määräaikaisuudet ovat tavanomaisia – eli käytännössä naisvaltaisilla aloilla.
Myös työttömyysehdon sovittelun muutokset kohdistuvat valtaosin naisiin, joita sovitellun päivärahan saajista oli 64 prosenttia vuonna 2022. Tähän on kiinnittänyt huomiota muun muassa tasa-arvovaltuutettu. Valtuutettu toteaa lausunnossaan, että sukupuolten tasa-arvon kannalta ei voi pitää hyväksyttävinä muutosehdotuksia, jotka kohdistuvat näin voimakkaasti pääsääntöisesti naisiin.
Kuten esimerkeistä käy ilmi, hallituksen toimilla on sukupuolittuneita ja käytännössä tasa-arvoa heikentäviä vaikutuksia. Eri toimien yhteisvaikutuksia ei myöskään ole asiallisesti arvioitu, mikä on äärimmäisen ongelmallista. Käytännössä negatiiviset vaikutukset voivat kasautua yksittäisille ihmiselle tai ihmisryhmille. Monen merkittävän hallituksen esittämän muutoksen osalta vaikuttaa siltä, että niistä kärsivät suurelta osin naiset.
Suomi on pitkään pitänyt itseään sukupuolten tasa-arvon mallimaana. Tämä näkemys on vallinnut siitäkin huolimatta, että käytännössä jo nyt sijoitukset kansainvälisissä vertailuissa ovat heikentyneet. Esimerkiksi Euroopan tasa-arvoinstituutin EIGE:n tasa-arvovertailuissa Suomen sijoitus on painunut kahdeksanneksi. Relevanteista verrokkimaista Tanska on sijalla kolme ja Ruotsi sijalla yksi.
Suomi on EIGE:n listauksessa mukana olleiden Pohjoismaiden huonoiten sijoittuva maa. Olisi toivottavaa, että tämä negatiivinen fakta saisi nykyistä enemmän huomiota. Valitettavasti tilanne on tällä hetkellä se, että tasa-arvoanäkökulma on julkisessa keskustelussa unohtunut täysin, kun puhutaan niin sanotusta pohjoismaisesta tasosta Suomen yhteiskunnallisessa tavoiteasetannassa. Jos haluamme tältä osin pysyä Pohjoismaana muutenkin kuin maantieteellisesti, tasa-arvon edistämiseen pitää panostaa nykyistä enemmän. Käytännössä hallituksen pitäisi nostaa rimaa huomattavasti tasa-arvon edistämiseksi.
Tiistaina 19.3.2024 vietetään Minna Canthin päivää eli tasa-arvon päivää.
