Vns 5/2005 vp energia- ja ilmastopolitiikan linjauksia – kansallinen strategia kioton pöytä-kirjan toimeenpanemiseksi
Eduskunta
Talousvaliokunta
1. Tavoitteeksi kohtuuhintainen, mahdollisimman omavarainen ja päästötön energiantuotanto
Energian saatavuuden ja hinnan merkitys palkansaajien ja kaikkien kansalaisten hyvinvoinnille, teollisuudelle, palveluelinkeinoille ja yhteiskunnan muille toiminnoille on kouriintuntuva. Alkutalven kovat pakkaspäivät osoittivat havainnollisesti, kuinka ongelmallista on liiallinen tuontiriippuvuus. Venäjän rajoitettua sähköntuontiaan lähes koko sähköntuotannon varakapasiteetti jouduttiin ottamaan käyttöön. Myös Ruotsi asetti hetkellisesti etusijalle omat tarpeensa ja siksi sähkön hinta nousi muutamaksi tunniksi kymmenkertaiseksi eli yli 300 euroon megawattitunnilta.
Kioton pöytäkirjan toteuttamisessa energian, ennen kaikkea sähköenergian tuotantotavoilla ja käytettävillä polttoaineilla on erittäin suuri merkitys. Suomen CO2-päästöt ylittävät ns. Kioto-rajan noin 11 miljoonalla tonnilla – metsäteollisuuden työsulun takia poikkeuksellista viime vuotta lukuun ottamatta – paljolti siksi, että viides ydinvoimala valmistuu vasta 2010. Se johtuu eduskunnan ponsiäänestyksestä vuonna 1993, jonka takia hanke viivästyy noin kymmenellä vuodella. Jos voimala olisi jo käytössä, se vähentäisi maamme CO2-päästöjä 8&#;821110 miljoonalla tonnilla vuosittain. Suomelle päästökaupasta aiheutuva lasku olisi nyt satoja miljoonia euroja pienempi.
Alkutalven kulutushuippuja pystyttiin vielä tasaamaan sähköntuonnilla Ruotsista, mutta jo lähitulevaisuudessa voi syntyä tilanne, jossa kulutusta joudutaan kylmimpinä päivinä rajoittamaan. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävä, että energiahuoltomme riittävän suuri omavaraisuus on strategista luokkaa oleva vaatimus, johon sekä energiateollisuuden että hallituksen on yhdessä vastattava.
Selonteko asettaakin kansallisen strategian tavoitteeksi aivan oikein riittävän huoltovarmuuden turvaamisen. KTM on sopinut yhdessä energiateollisuuden kanssa tietyistä lisätoimista sähkön toimitusvarmuuden lisäämiseksi. SAK tukee toimenpiteitä, joilla varavoimaloiden käynnistäminen on riittävän nopealla aikataululla mahdollista. Tämä edellyttää, että myös reservivoimalaitoksilla on pysyvä henkilöstö.
SAK pitää hyvänä ja käytännön energiapolitiikan kannalta tärkeimpänä selonteon (s. 15) linjausta, jonka mukaan kaikki päästöttömät ja vähäpäästöiset sähköenergian tuotantomuodot ovat jatkossakin investoijien valittavissa. Sähkönkulutus kasvaa vuosittain ja vanhoja laitoksia joudutaan ensi vuosikymmenellä poistamaan käytöstä. Alkuvuoden sähkönkulutus kasvoi neljä prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Selkeä viesti investoijille on tarpeen, sillä alan luonteen mukaisesti investoinnit ovat kalliita ja pitkäaikaisia. Varmuus siitä, että Suomen energiapolitiikkaa jatkuu monipuolisena vastakin, on viesti, joka toivottavasti saa tuen myös talousvaliokunnan mietinnössä ja sitä kautta koko eduskunnassa.
2. Päästökauppa ja tarjonnan niukkuus johtaneet kohtuuttomaan sähkönhinnan nousuun
Euroopan unionin käynnistämällä päästökaupalla on ollut dramaattinen vaikutus sähkön hintaan. Ennen päästökaupan alkua sähkön hinta oli pohjoismaisessa pörssissä noin 20 euroa megawattitunnilta. Nyt Suomen aluehinta ylittää jo 55 euroa. Hinta on siis lähes kolminkertaistunut!
Päästökauppaa suunniteltaessa komissio puhui noin viiden euron tonnihinnasta. Nyt hinta hipoo jo 32 euroa eli vuosittainen lasku suomalaisille päästöoikeuksien ostajille on normaalivuonna yli 300 miljoonaa euroa. Sitäkin suurempi on kuitenkin päästökaupan vaikutus koko kansantalouteen sähkönhinnan nousun kautta, joka näillä hinnoilla ylittää selvästi selonteossa arvioidun 600 milj. euroa. Vaikutus on vuositasolla jo yli miljardi euroa.
Lissabonin strategiassa EU asetti itselleen tavoitteen olla maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin talousalue vuoteen 2010 mennessä. Ottamalla käyttöön vain EU-maita koskevan päästökaupan EU on lisännyt omia vuosittaisia sähköenergian kustannuksiaan varovaisesti arvioiden 30–40 miljardia euroa (kokonaiskulutus noin 3 000 Twh ja hinnannousu 10–12 euroa/Mwh). Suomen tulisi tulevana EU-puheenjohtajamaana kysyä, onko tässä järkeä ja voitaisiinko asialle tehdä jotain.
Talousvaliokunnan mietinnössä tulisi korjata selonteon vanhentuneet tiedot päästöoikeuksien hinnoista ja päästökaupan ennakoitua paljon suuremmasta kielteisestä vaikutuksesta sähkön hintaan, mikä suoraan haittaa sekä Suomen että koko EU:n talouden ja työllisyyden suotuisaa kehitystä. Energiavaltaisen teollisuuden varoitukset siitä, että näillä sähkön hinnoilla tuotannolla ei ole tulevaisuutta Pohjoismaissa on otettava vakavasti. Kyse on myös kymmenistä tuhansista työpaikoista.
3. Mistä lisää tarjontaa?
Lähivuosien energiapoliittinen kysymys numero yksi oman maamme ja pohjoismaisten sähkömarkkinoiden kannalta on, kuinka saada lisää energian tuotantokapasiteettia markkinoille. Vain tarjonnan ja kilpailun lisäys sekä päästökaupan pelisääntöjen olennainen muuttaminen voi hillitä hintojen nousua kysynnän kasvaessa.
Pitkät etäisyydet, kylmä ilmasto ja teollisuutemme rakenne edellyttävät, että voimme varmistaa sekä palkansaajaperheille, muille kotitalouksille että teollisuudelle ja palveluelinkeinoille riittävän ja kohtuuhintaisen energiansaannin.
Ns. Mankala-periaatteella osa teollisuudesta (esim. UPM) on varmistanut sähkön saannin omakustannushintaan, mutta tavalliset kansalaiset ja valtaosa muusta yritystoiminnasta joutuvat maksamaan hinnan, joka määräytyy pohjoismaisessa sähköpörssissä.
Selonteossa olisikin vielä painokkaammin sanottava, että hallituksen strategisena tavoitteena on myös energian hinnan pitäminen mahdollisimman kohtuullisena, ja että se edellyttää lisää tuotantokapasiteettia ja lisää kilpailua energiamarkkinoille. Kysymys kuudennen ydinvoimalan rakentamisesta tulee väistämättä ratkaistavaksi seuraavalla eduskuntakaudella.
Tarjonnan puute ei koske yksin Suomea, sillä pohjoismaisen sähköpörssin tietty toimimattomuus johtuu Ruotsin päätöksistä ajaa alas kaksi ydinvoimalaa ja siitä, että Ruotsissa siirtoverkossa on maan pohjois- ja eteläosien välillä pullonkauloja. Tämä tausta on syytä pitää mielessä arvioitaessa mahdollista luvan myöntämistä United Powerin merikaapelihankkeelle.
4. Sähköveron puolitus ja hankemekanismien käyttö perusteltua
Suomen tulee vastata kansainvälisistä päästövähennyssitoumuksista mahdollisimman kustannustehokkaasti. Tämä on poikkeuksellisen haastava tehtävä, sillä strategian kulmakivenä on ajatus, että päästökauppa on se keskeinen väline, jolla Suomi toimeenpanee Kioton pöytäkirjan. Nykyisellä päästöoikeuden hinnalla kyseessä on – kuten edellä jo todettiin – yli 300 miljoonan euron välitön vuosittainen lisäkustannus. Vielä pahempi on päästökaupan sähkön hintaa nostava vaikutus koko kansantalouteen.
Moninkertaisten kustannusten ja useiden päällekkäisten ohjauskeinojen välttämiseksi voi tästä syystä pitää perusteltuna selonteon linjausta, että teollisuuden maksamaa sähköveroa alennetaan. Puolituksen jälkeenkin vero on korkeampi kuin Ruotsissa.
Myös päästöoikeuksien osto ja ns. Kioton hankemekanismien käyttö, jota selonteossa esitetään, on perusteltua. Aidot päästövähennykset voidaan monissa tapauksissa saavuttaa halvemmalla muualla kuin Suomessa, jossa jo on tehty paljon päästöjen vähentämiseksi ja energian säästämiseksi.
SAK tukee selonteon linjausta täyttää vuosittain noin kahden miljoonan tonnin päästövähennystarve hankemekanismeilla. Päästökauppa on poliittisin päätöksin luotu järjestelmä. On kohtuullista, että sen aiheuttamia haittoja kompensoidaan siksi myös valtion varoista. Hankemekanismien käytön mahdollistama laki on ollut lausuntokierroksella ja tulossa eduskuntaan toivottavasti vielä ennen kesälomaa.
5. Päästökaupan pelisäännöt ja osanottajapohja globaaliksi
EU:n päästökauppajärjestelmä ei toimi tarkoitetulla tavalla. Päästöjen aidosta vähenemisestä on kovin vähän näyttöjä, mutta kielteiset sivuvaikutukset ovat tuntuvat. Puolan ja muiden uusien jäsenmaiden tulo päästökauppamarkkinoille ei ole johtanut päästöoikeuden hinnan alenemiseen.
Suomen ottaessa vastaan EU-puheenjohtajuuden heinäkuun alussa, yhtenä kysymyksenä asialistalle nousee kansainvälisten ilmastoneuvottelujen jatko. Kioto-kauden päättymisen eli vuoden 2012 jälkeisen tiekartan tulisi aidosti johtaa globaalien päästöjen vähenemiseen. Se edellyttää, että Suomen ja muiden EU-maiden ohella rajoituksiin osallistuvat myös Yhdysvaltojen ja Kiinan kaltaiset suuret maat.
Päästökaupan taakanjako, osanottajapohja ja pelisäännöt on tällöin myös arvioitava uudelleen. Taakanjaon tulisi perustua maakiintiöiden sijasta tai niiden ohella ominaispäästöihin, mikä kannustaisi aina käyttämään puhtainta mahdollista teknologiaa. Päästökauppa jatkuu EU:ssa automaattisesti, ellei komissio tee aloitetta järjestelmän muuttamiseksi tai kumoamiseksi, siinäkin tapauksessa, että uutta vuoden 2012 jälkeistä kansainvälistä ilmastosopimusta ei solmita.
Puheenjohtajana Suomen on vaadittava nopeaa vaikutusarviota päästökaupan tähänastisista kokemuksista ja tuotava asia myös mahdollisesti pidettävän ylimääräisen energiahuippukokouksen asialistalle. EU:n energiapolitiikassakin lähtökohdaksi tulisi ottaa Suomen malli, monipuolinen energiantuotanto. Se tarkoittaa, että myös EU:n on hyväksyttävä uusiutuvien energialähteiden kehittämisen rinnalle myös ydinvoiman lisäkäyttö.
Selvitysmies Mikko Kara esitti melko pessimistisen ennusteen jättäessään päästökaupan seurauksia tutkineen raporttinsa viime vuoden lopulla. Hän epäili, ettei Suomeen korkean sähkönhinnan takia juurikaan enää investoida, ja että siksi rakenteilla oleva viides ydinvoimala jäänee alallaan viimeiseksi.
Tämä ei ole palkansaajien eikä työllisyyden kannalta toivottava lopputulos. Suomalaisen työn ja tuotannon menestys ei saa jäädä energiasta kiinni. Yksi lisätekijä suomalaisen metsäteollisuuden nykyisissä vaikeuksissa on ollut kohonnut sähkön hinta sekä se, että eräissä tapauksissa kuitupuu ja puru on päästökapan ansiosta kannattanut mieluummin polttaa kuin jatkojalostaa. Mäntyöljyn tuotanto ja liimalevyteollisuus on menettänyt kannattavuuttaan raaka-aineen kallistuessa sen vaihtoehtoisen polttokäytön takia.
Mietinnössä tulisi viitata myös näihin päästökaupan erityisesti Suomen kannalta kielteisiin sivuvaikutuksiin. Kyse on konkreettisesti sadoista työpaikoista esimerkiksi Kotkassa ja Raumalla.
6. Rahastointimalli windfall-voittojen leikkaukseen
Selonteonkin käynnistämä keskustelu ns. windfall-voittojen leikkaamisesta jatkuu sekä Suomessa että EU:ssa. Asiaa on valmisteltu kauppa- ja teollisuusministeriössä. On syytä muistaa, että voimalapaikkakuntien kiinteistöverotusta onkin jo tarkistettu, mikä jonkin verran lisää vesi- ja ydinvoimakuntien saamia verotuloja. Kiinteistöverotus onkin käyttökelpoinen keino leikata ansiotonta arvonnousua.
Päästökaupan varsinainen tarkoitus oli edistää päästötöntä energiantuotantoa, ei korottaa sähkölaskun hintaa. Siksi on varottava tekemästä uusia päätöksiä, jotka vain pahentavat ongelmaa eli nostavat lisää sähkön hintaa. Kovin loogista ei ole myöskään säätää lisärangaistusta niille, jotka jo ovat investoineet päästöttömään tuotantoon.
Poliittisella päätöksellä eli päästökaupalla ja päästöoikeuksien ilmaisella alkujaolla on kiistatta saatu aikaan ”ansiotonta” arvonnousua, kuten suurimman energiayhtiömme viime vuoden tilinpäätöstiedotkin kertovat. Windfall-voittojen leikkaamiselle hyviin tarkoituksiin on siksi tiettyjä perusteita.
Mutta kun lähdetään sutta pakoon, on syytä pitää huoli siitä, ettei tule karhu vastaan. Siksi verotuksen sijasta tulisi päätyä vaihtoehtoon, jossa ydinjätehuollon tapaan kerättäisiin maksuja rahastoon, josta yhtiöt saisivat ne takaisin käyttöönsä, jos ne investoivat uuteen vähäpäästöiseen tai päästöttömään voimalakapasiteettiin. Yhtiökohtainen varausmalli kannustaisi voimayhtiöitä tarpeellisiin investointeihin. Silloin voitaisiin tavallaan lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sekä leikata ansiotonta arvonnousua että lisätä tarjontaa sähkömarkkinoille.
7. Energiatukien lähtökohdaksi kustannustehokkuus
Turpeen käyttö lauhdesähkön tuotannossa on miltei loppunut päästökaupan myötä. Turve sopiikin paremmin sähkön ja lämmön yhteistuotantoon lisäpolttoaineeksi. Omavaraisuutemme kannalta turve on pidettävä mukana energiavalikossamme, mutta ns. pakkosyöttötariffien (ns. feed in) säätäminen tähän tarkoitukseen on torjuttava ja väärä keino. Se johtaisi sertifikaattien käyttöön ajan olon muidenkin energialähteiden osalta, sähkön hinnan väistämättömään nousuun ja vääristäisi sähkömarkkinoita puhtaasti poliittisilla päätöksillä.
Parempi keino tulla turvetuottajia vastaan voisi olla voimayhtiöille asetettava turpeen ennakkovarastointivelvoite, jolla tasattaisiin turpeen kysyntää. Turpeen tunnustaminen EU:ssa ja kansainvälisesti hitaasti uusiutuvaksi polttoaineeksi olisi myös askel oikeaan suuntaan. Vuotuisen kasvun ja turpeen puusisällön osalta tämä olisi ilmeisen perusteltua.
Selontekoon sisältyvät linjaukset pellettien ja muiden biopolttoaineiden käytön edistämiseksi ovat kannatettavia. Ruokohelpi saa jo maataloustuen kautta 595 euroa hehtaarilta tukea, joten uusien tukien suuntaamisessa tarkoitukseen tulee olla hyvin pidättyväinen. Samoin etanolin ja biodieselin osalta on varmistettava, että mahdolliset tuet johtavat kotimaisen biopolttoaineen käyttöön, eivätkä vain lisää esimerkiksi Brasiliasta tai Aasiasta tapahtuvaa etanolin tai muiden biopolttoaineiden raaka-aineiden tuontia. Fortumin biodiesel-laitos Porvoossa esimerkiksi aikoo käyttää palmuöljyä ja rasvoja raaka-aineena ja viedä valmiin polttoaineen lähinnä Saksan markkinoille. Liikenteen päästöjen vähentämiseksi veromuutokset, joilla lisättäisiin dieselautojen käyttöä, ovat perusteltuja.
Mietinnössä tuliisi korostaa, että energiatukien ja verohelpotusten tasoa määrättäessä ja niiden suuntaamisessa on aina pidettävä silmällä kustannustehokkuutta eli saavutettavaa päästövähennyshyötyä suhteessa käytettäviin kustannuksiin koko toimitusketju huomioon ottaen. Tärkeää on myös varmistaa se, että puu ensi sijassa jalostetaan, eikä sitä sellaisenaan polteta.
Bioenergiaksi soveltuvat parhaiten sivutuotteet, kuten hakkuutähteet, sahanpuru ja mustalipeä. Bioenergian käyttö onkin ilahduttavasti ollut koko ajan nousussa Suomessa. Laitok-sia on otettu eri puolilla Suomea käyttöön toistakymmentä vuoden 2002 ydinvoimapäätöksen jälkeen. Eduskunnan toivoma ns. risupaketti on siis toteutunut odotettuakin paremmin ja nopeammassa aikataulussa.
Selonteon linjaus vesivoiman käytön lisäämismahdollisuuksien turvaamisesta vesilain uudistamisen yhteydessä on myös tervetullut, samoin kuin se, että tuulivoiman kotimaiselle käytölle luodaan paremmat edellytykset mm. tehokkaammalla kaavoituksella. Valiokunnan tulisikin kiirehtiä vesilain uudistamista, jotta jo rakennetuissa vesistöissä voitaisiin tehdä mm. voimaloiden tehon korotuksia.
Tilanteen muuttumista päästökaupan myötä kuvaa, että mikäli Vuotoksen rakentaminen olisi ollut mahdollista, olisi Suomella nyt 0,6 Twh enemmän puhdasta kotimaista sähköntuotantoa. Se vähentäisi nykyhinnoilla noin 10 miljoonalla eurolla vuosittaista päästöoikeuksien ostosta aiheutuvaa laskua. Aluetaloudelliset positiiviset vaikutukset Itä-Lapille olisi-vat myös tuntuvat.
SAK tukee hallituksen selonteon linjauksia ja toivoo, että valiokunta yllä esitetyillä tarken-nuksilla yhtyy niihin.