Taustamuistio koulutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelman laadinnalle

Opetus- ja kulttuuriministeriö
PL 29
00023 Valtioneuvosto

Koulutuksellisen tasa-arvon tila

Taustamuistio sisältää laajahkon analyysin koulutuksellisesta tasa-arvosta ja siihen liittyvistä ongelmista. Analyysi antaa pääpiirteittäin oikeansuuntaisen kuvan koulujärjestelmän kehittymisestä ja osoittaa, että tasa-arvossa on runsaasti kehittämisen varaa. Väestöryhmien koulutustasoerot, koulutukseen osallistumiserot, koulujen välisten erojen kasvaminen ja erityisesti heikoimmin pärjäävien oppilaiden aseman kehitys ovat huolestuttavia. Tasa-arvon ongelmat alkavat vahvasti syntyä jo perusasteella ja heikkoon koulumenestykseen sekä vähäiseen koulutuspohjaan liittyvät ongelmat jatkuvat usein läpi aikuisiän. Ne näkyvät vähäisenä osallistumisena jatko- ja täydennyskoulutukseen myöhemmällä iällä, katkonaisina työurina sekä paremmin koulutettuihin nähden selkeästi lyhyempinä työurina.

Koulutuksellisen tasa-arvon toimenpiteitä tuleekin painottaa varhaiseen puuttumiseen, mutta se ei kuitenkaan riitä, vaan toimenpiteet tulee ulottaa koko koulujärjestelmän toimintaan. Muutoksia tarvitaan niin rakenteisiin, rahoitukseen kuin opetukseen ja ohjaukseen.

SAK:n mielestä analyysissä olisi lisäksi saanut painokkaammin näkyä poikien ja nuorten miesten sekä toisaalta koulujärjestelmän toimintatapojen sekä rakenteiden huono kohtaaminen.

Ohjelmaluonnos on erittäin kunnianhimoinen ja sen kokonaiskustannusvaikutukset ovat suuria. Näin ollen on tarpeen, että toimenpiteiden tärkeys ja kiireellisyys priorisoidaan.

Perusopetus

SAK kannattaa esitystä aamu- ja iltapäivätoiminnan tarjontavelvoitteesta sekä maksuista siten, että kaikilla 1-2 vuosiluokan ja erityisopetuksen oppilailla on mahdollisuus päästä toiminnan piiriin. Toimenpide parantaisi niiden lasten asemaa, jotka muutoin saattaisivat jäädä vaille vanhempien huolenpitoa työssäkäynnin vuoksi. Mahdollisuutta jatkuvaan työaikojen joustoon ei ole kaikilla vanhemmilla. Myös perusopetuksen ryhmäkokojen säätely on tärkeää ja tukee kaikkien oppilaiden oppimista, mutta erityisesti niiden heikompien oppilaiden, jotka suuressa ryhmässä jäävät vaille riittävää huomiota ja ohjausta. Esitys koulujen tukihenkilöverkostojen (erityisopetus, kouluavustajat) kehittämisestä on myös kannatettava, mutta on syytä todeta, että nykyinen kehitys joissakin kunnissa on juuri päinvastainen.

Nykyisen, vapaan hakeutumisoikeuden hallittu rajoittaminen on asianmukaisesti muistiossa perusteltu. Lähikouluperiaate on ollut peruskoulun tärkeä kivijalka, joka on eräin osin päässyt tarpeettomasti murtumaan ja lisäämään koulujen välisten erojen kasvua. Tätä kehitystä voi pitää täysin tarpeettomana, eikä sillä ole ollut todennettavissa olevia myönteisiä vaikutuksia oppilaiden kasvuun ja kehitykseen. Peruskoulun tulee rakentua vahvasta lähikoulusta, jossa on hyvät oppimisedellytykset kaikille oppilaille heidän taustastaan riippumatta. Koulujen välisten erojen kaventamiseksi on perusteltua käyttää myös kohdennettuja valtionavustuksia.

Oppivelvollisuuden pidentäminen 17 vuoteen

Taustamuistion tärkeisiin ehdotuksiin kuuluu oppivelvollisuuden pidentäminen. Esitys ei valtaosalle ikäluokasta merkitsisi käytännössä kuitenkaan mitään muutosta nykyiseen tilanteeseen kun opinnot joka tapauksessa jatkuvat toisella asteella. Sen sijaan muutos olisi olennainen niiden osalta, jotka eivät ole toiselle asteelle hakeutuneet tai päässeet.

Oppivelvollisuuden ikärajan nostamista puoltaisi se, että osalle nuorista työuraan ja koulutukseen liittyvät valinnat eivät ole selkiytyneet perusasteen jälkeen ja mahdollisuudet sijoittua suoraan työelämään ovat varsin vähäiset. Työmarkkinoille pääsy viivästyy olennaisesti heikon pohjakoulutuksen vuoksi. Lisäksi riski jäädä ohjauksellisten turvaverkkojen ulkopuolelle on suuri. Tämä käynnistää helposti negatiivisen kierteen kohti syrjäytymistä.

Esitys oppivelvollisuuden pidentämisestä on myös linjassa nuorten yhteiskuntatakuun periaatteiden ja tavoitteiden kanssa. Perusopetusta ei sinällään pidennettäisi, vaan lisävuosi olisi valmistava ja ohjaava niille nuorille, jotka eivät muutoin hakeudu toiselle asteelle. Mikäli oppivelvollisuus tällä tavoin pidennettäisiin, olisi myös johdonmukaista luoda subjektiivinen oikeus toisen asteen koulutukseen. Kynnys toiselle aseelle voisi avautua myös ns. avoimen ammattiopiston kautta. Nivelvaiheen valmistavassa ja ohjaavassa koulutuskokonaisuudessa on tärkeää huolehtia siitä, että nuori tutustuu työelämän pelisääntöihin ja käytäntöihin.

Oppivelvollisuuden pidentäminen esitetyssäkin muodossa on tärkeä koulutuspoliittinen linjaus, joka edellyttää perusteellista valmistelua ja selvitystyötä. SAK:n mielestä tämä selvitystyö voitaisiin käynnistää jo nykyisellä hallituskaudella ja näin ollen sisällyttää asia tasa-arvon toimenpideohjelmaan. Selvitystyön perusteella voitaisiin tehdä lopulliset päätökset asiasta pyrkien riittävän laajaan yhteisymmärrykseen.

Koulujen sukupuolittuneet käytännöt

Taustamuistiossa on asianmukaisesti käsitelty koulujen sukupuolittuneita käytäntöjä, mutta päädytty varsin ympäripyöreisiin ja osin vaikeasti tulkittaviin esityksiin. On ilmeistä, että esim. toiminnallisten menetelmien laajempi käyttö voisi puhutella nykyistä enemmän poikia, mutta mikään ei estä niiden käyttöä jo nyt.

Erityisesti opettajankoulutuksen kehittämishankkeessa tulisi kiinnittää huomiota näihin käytäntöihin ja antaa valmiuksia varsinkin poikien parempaan motivoimiseen. Lisäksi on tarpeen kehittää opettajankoulutusta siten, että opettajilla on riittävät valmiudet oppimisvaikeuksien tunnistamiseen ja niihin puuttumiseen. Yhä tärkeämmäksi on tullut varmistaa se, että kaikilla perusasteen päättävillä olisi riittävä luku- ja kirjoitustaito. Hyvä äidinkielen taito on perusta oppimaan oppimiselle ja selviytymiseen työelämässä, jatko-opinnoissa ja muussakin yhteiskuntaelämässä. Äidinkielen opetusmenetelmien kehittämiseen sekä lukemaan kannustamiseen on pyrittävä löytämään myös poikia kiinnostavia tapoja.

Koulujärjestelmän ja poikien huonoon kohtaamiseen voidaan etsiä ratkaisuja myös opettajankoulutuksen valintaperusteisiin puuttumalla. Kouluissa on aivan liian vähän miesopettajia, jotka voisivat tasapainottaa koulujen sukupuolittunutta kasvatusyhteisöä. SAK esittää harkittavaksi, että ainakin opettajankoulutukseen palautetaan mieskiintiö kokeiluluontoisesti.

Toisen asteen yhteistyö

SAK pitää ongelmallisina niitä esityksiä, joissa kannustetaan toisen asteen koulutuksen järjestäjiä yhdistymään sekä yleissivistävän että ammatillisen koulutuksen kattaviksi kokonaisuuksiksi. Jo toteutettu ammattiopistostrategia on vastaavan suuntaisin tavoittein tuonut myös ongelmia. Erityisesti tämä on näkynyt aikuiskoulutuksen heikentyvänä asemana ja profiloitumisena. Aikuiskoulutusta tulisi kehittää ja tarkastella omana kokonaisuutenaan, eikä integroida pakonomaisesti nuorisoasteen koulutukseen. Aikuiskoulutuksen heikko asema on myös tasa-arvokysymys, sillä käytännössä se näkyy vaikeutena kehittää työntekijäammatteihin suuntautuvaa aikuiskoulutusta erityisesti aliedustetuille ryhmille. Sen sijaan yhteistyötä esim. tilojen yhteiskäytön osalta on tarkoituksenmukaista edistää. Samoin on tarpeen edistää oppilaiden mahdollisuuksia tehdä valintoja lukion ja ammatillisen opetuksen välillä.

SAK pitää tärkeänä huolehtia myös aikuiskoulutukseen erikoistuneen opetushenkilöstön osaamisesta.

Ammatillinen koulutus ja rahoitus

Taustamuistio sisältää useita esityksiä ammatillisen koulutuksen kehittämisestä työvaltaisempaan suuntaan. SAK tukee näitä pyrkimyksiä, jotka merkitsevät esim. laajennetun työssäoppimisen ja 2+1 mallin käyttöönottoa. Tämän ohella on tarpeen kehittää tuetun oppisopimuskoulutuksen mallia. Näin ollen voidaan luoda vahvasti oppilaitosmuotoisen väylän rinnalle sellainen työvaltaisempi tapa tutkinnon hankkimiseen, joka vähentää keskeyttämisriskiä ja motivoi niitä oppilaita, joille pelkkä oppilaitosmuotoinen opiskelu ei näytä sopivan. Oppisopimuskoulutuksen kehittäminen myös nuorille sopivaksi on tässä keskeinen osa.

Työvaltaiset tutkinnon suorittamistavat tulee ottaa huomioon ammatillisen koulutuksen rahoitusta kehitettäessä. Vastaavasti on luotava muutoinkin kansallinen viitekehys työvaltaiselle tutkinnon suorittamiselle, jotta vältytään koulutusväylien liialliselta pirstoutumiselta ja hajoamiselta kunkin koulutuksen järjestäjän mallien mukaiseksi. Pohjaksi tulee ottaa parhaat kokemukset, jotka on saatu laajennetun työssäoppimisen kokeiluhankkeessa. Kehittämistyö tulisi tehdä kolmikantaisessa yhteistyössä. SAK pitää tärkeänä varmistaa työpaikalla tapahtuvan oppimisen laadun kehittäminen, jossa olennaista on huolehtia kattavasti työpaikkaohjaajien ja –kouluttajien koulutuksesta koulutuksen järjestäjien velvollisuutena. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen lisääntyminen edellyttää muutoinkin kiinteää yhteydenpitoa ja jalkautumista työpaikoille.

SAK toteaa lisäksi, että muistioon sisältyy useita ammatillisen koulutuksen rahoitukseen liittyviä esityksiä, jotka puoltavat ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen rahoituksen kokonaisuudistuksen käynnistämistä. Valmistelu tulisi aloittaa viipymättä.

Nuorten koulutuksessa tulee tavoitteen aina olla koko tutkinnon suorittaminen. Jo nyt on käytännössä mahdollista edetä tutkinnon osa kerrallaan. Mikäli tutkinnonosien suorittamisen väliin uhkaa jäädä pitempiä jaksoja, on huolehdittava siitä, että nuoreen voidaan säilyttää ohjauksellinen side opintojen loppuunsaattamiseksi joko oppilaitosmuotoisesti tai oppisopimuksella. Subjektiivinen oikeus palata suorittamaan tutkinto loppuun on tärkeä.

Korkeakoulut

SAK yhtyy siihen muistiossa esitettyyn näkemykseen, että korkeakoulurakenteet ovat osin jäykkiä ja ovat myös omiaan ylläpitämään väestöryhmien välisiä koulutustasoeroja. Erityisen suuri tarve on kehittää korkea-asteen aikuiskoulutusta paremmin vastaamaan aikuisten elämäntilanteesta johtuvia tarpeita.

Työstä käsin tapahtuva opiskelu on tehty opiskelijan kannalta hankalaksi, eikä rahoitusjärjestelmä kannusta organisoimaan aikuisille soveltuvia koulutusmalleja. Tämän ohella tulisi uudelleen arvioida avoimen korkeakoulun väylä ja avata se todelliseksi vaihtoehdoksi tutkintoon.

SAK pitää erikoisena, ettei koulutuksen tasa-arvoa käsittelevässä laajassa muistiossa käsitellä korkeakouluopetuksen maksuttomuutta, vaikka se on olennainen kysymys aliedustettujen ryhmien jatko-opintomahdollisuuksien kannalta. Opintojen maksuttomuus tulisi ohjelmassa vahvistaa keskeiseksi tasa-arvolinjaukseksi kotimaisten opiskelijoiden ja EU-kansalaisten opintojen osalta.

Opiskelijavalintojen uudistaminen kaksi kertaa vuodessa tapahtuvaksi on kannatettava myös tasa-arvokysymyksenä.

Muistiossa esitettyjä lyhyitä korkeakoulutukintoja ei erityisesti perustella tasa-arvon lähtökohdista.

Aikuiskoulutus

Aikuiskoulutuksessa on jo pitkään ollut nähtävissä sosiaaliseen asemaan ja sukupuoleen liittyvät erot koulutukseen osallistumisessa. Noste-ohjelmalla voitiin melko tehokkaasti vaikuttaa vähän koulutettujen aikuisten koulutusaktiivisuuteen, mutta ohjelma jäi aivan liian lyhyeksi, mikä heikensi sen vaikuttavuutta.

Vähän koulutettujen aikuisten asemaa voidaan parantaa suuntaamalla voimavaroja hakevaan toimintaan sekä uudistamalla koulutuksen rahoitusperusteita siten, että ne kannustavat koulutuksen järjestäjiä tavoittamaan aliedustettuja kohderyhmiä. Näihin uudistuksiin tulisi ryhtyä pikaisesti odottamatta ammatillisen koulutuksen rahoituksen kokonaisuudistusta.

SAK pitää parhaimpina ja tehokkaimpina vaihtoehtoina joko yksikköhinnan porrastamista tai korvamerkittyä, pysyvää valtionosuusrahoituksen osaa, joka on kohdennettu vailla ammatillista tutkintoa oleviin opiskelijoihin. Tämän ohella tärkeä osa rahoituksen kannustavuuden kehittämisessä on tutkinto- ja opiskelijamaksujen poistaminen vailla perusasteen tutkintoa olevilta.

Muistiossa tehdyt esitykset oppilaaksi ottamisen uusiksi kriteereiksi eivät ole SAK:n mielestä perusteltuja eivätkä ne sovi kolmiportaisen tutkintojärjestelmän periaatteisiin. Lisäksi ne ovat muutoinkin tarpeettomia, jos rahoituksen perusteet uudistetaan edellä mainitulla tavalla. Näyttötutkintoihin hakeudutaan työelämässä saadun kokemuksen pohjalta, mutta monella tutkinnon suorittaneella tutkinto on jo vanhentunut eikä siitä ole työelämässä enää riittävää tukea. Liikkuvuus työtehtävistä toiseen ja uuteen ammattiin jäykistyisi tarpeettomasti. Erikoisammattitutkintoja tulisi taas kehittää vaativina, tutkintojärjestelmän huipulle sijoittuvina mestaritutkintoina, joihin hakeudutaan pääasiassa ammattitutkinnon pohjalta.

SAK katsoo, että esitykset ns. henkilöstökoulutuksen rahoituksen poistamisesta vaatisivat lisäselvityksiä ennen kuin niitä koskevia ratkaisuja on syytä tehdä. Tiettyjen, muihin kuin työntekijäammatteihin kohdistuvien tutkintojen poistaminen lisäkoulutuksen rakenteesta tulisi jättää harkittavaksi TUTKE-uudistuksen yhteydessä.

Ohjaus sekä oppilas- ja opiskelijahuolto

SAK tukee muistiossa esitettyjä linjauksia elinikäisen ohjauksen kehittämiseksi. Ohjauksen merkitys on kaikilla kouluasteilla lisääntynyt.  SAK pitää myös tärkeänä, että opiskelijoille voidaan taata tasa-arvoiset opiskelijaterveydenhuolto- ja muut opiskelijahuoltopalvelut.

Psykologi-, kouluterveydenhuolto- ja kuraattoripalveluja on täysin riittämättömästi saatavilla ja tilanteen korjaamiseksi tulisi laatia uskottava, vaiheittainen etenemistie. Muistiossa tehdyt esitykset eivät täytä tätä vaatimusta.  Lisäksi koulunkäynninohjaajien ja –avustajien asema osana oppilashuollon henkilöstöä pitäisi selkiyttää ja vahvistaa.   

Erityistä tukea ja ohjausta tarvitsevien opiskelijoiden aseman parantamiseen tähtäävät esitykset ovat jääneet varsin yleisluontoisiksi.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry