Selvitys Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan ja EU-lainsäädännön vaatimusten yhteensovittamisesta

Sosiaali- ja terveysministeriö
Kirjaamo
PL 33
00023 Valtioneuvosto

Lausuntopyyntönne 17.6.2014, STM023:00/2014

Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt palkansaajakeskusjärjestöiltä lausuntoja Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan ja EU-lainsäädännön vaatimusten yhteensovittamista koskevasta selvityksestä. Lausuntopyynnössä toivotaan erityisesti kiinnittämään huomiota siihen, missä järjestyksessä eri etuuksia tulisi tarkastella kun hahmotellaan malleja, joissa etuudet ja niiden rahoitus pysyvät tasapainossa. Lisäksi pyydetään ottamaan kantaa siihen, mitkä kansallisista ja EU-tason toimenpide-ehdotuksista (ss. 74-78) nähdään erityisen tarpeellisina toteuttaa.

Selvitys hyvä pohja jatkotyölle

Palkansaajakeskusjärjestöjen mielestä selvitys on hyvin laadittu ja erinomainen pohja tulevalle keskustelulle ja jatkotyölle aiheesta. Työmarkkinajärjestöjen osallistuminen jatkovalmisteluun on välttämätöntä, erityisesti siltä osin kuin ehdotuksilla on vaikutuksia ansioturvaan ja sosiaaliturvan rahoitukseen.

Raportista käy ilmi, että viime vuosikymmeninä muiden EU-maiden sosiaaliturvajärjestelmät ovat lähentyneet rakenteeltaan Suomen järjestelmää siinä mielessä, että yksilölliset oikeudet ja asumisperusteisuus ovat korostuneet muissakin maissa. Tämä helpottanee EU-lainsäännön kehittämistä Suomen kannalta tarkoituksenmukaiseen suuntaan. Raportin mukaan Suomen on syytä ottaa aktiivisempi rooli EU:n ja kansallisen sosiaaliturvan yhteensovittamiskysymyksissä. Selvityksen johtopäätös on, että radikaaleihin sosiaaliturvajärjestelmämme muutoksiin ei ole tällä hetkellä tarvetta.

Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät tärkeänä EU:n perussopimuksissa turvattua liikkumisvapautta käyttävän henkilön oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun ja oikeutta olla menettämättä etuuksiaan liikkumisvapauden käytön vuoksi.

Asumisperusteisen sosiaaliturvan etuuksien ja rahoituksen tasapaino tärkeää

Palkansaajakeskusjärjestöt kannattavat selvityksen s. 10 esitettyjä johtopäätöksiä. Hyvinvointi- ja sosiaaliturvajärjestelmämme perustuvat työntekoon ja siitä maksettaviin vakuutusmaksuihin ja veroihin. Ulkomaalaistaustaisten ihmisten työllistyminen sekä kielen ja kansalaistaitojen tuntemus lisäävät hyvinvointia ja tasa-arvoa, sekä vähentävät painetta sosiaaliturvajärjestelmiin. Työikäisillä työnteon tulee olla kannustavaa ja ensisijaista sosiaaliturvaan nähden.

Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät tarpeellisena selvityksessä ehdotettua jatkovalmistelutyötä, jonka tavoitteena on hahmotella malleja, joilla asumisperusteisen sosiaaliturvan rahoitus ja maksettavat etuudet pysyvät jatkossa tasapainossa. Haasteita on mm. lyhytaikaiseen työntekoon tai oleskeluun liittyvässä sosiaaliturvassa. Valmistelutyö tulisi resursoida riittävästi ja organisoida siten, että työssä on käytettävissä laaja-alainen kansallisen ja kansainvälisen sosiaaliturvan ja sen rahoituksen osaaminen.

Etuuksien ja rahoituksen tasapainon kannalta ratkaisevaa on kokonaisuus, eli yksittäisen etuuslajin tarkastelu ei anna riittävää kuvaa vapaan liikkuvuuden vaikutuksista asumisperusteisen sosiaaliturvan kestävyyteen. Esimerkiksi valmisteltavana olevassa Sote-kokonaisuudistuksessa tulee ottaa huomioon julkisen terveydenhuoltojärjestelmän suhde ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen, ja siitä aiheutuviin kustannuspaineisiin suomalaisille veron- ja sairaanhoitomaksun maksajille.

Lausuntopyynnössä pyydettiin erikseen näkemyksiä siitä, missä järjestyksessä eri etuuksia tulisi arvioida rahoituksien ja etuuksien tasapainon kannalta. Tässä tarkastelussa tärkeimpiä arvioitavia etuuksia olisivat perhe-etuudet (erityisesti lapsilisä ja kotihoidon tuki), työttömyysturva, terveydenhoito ja sairausvakuutus sekä kuntoutusetuudet.

Jatkotyössä olisi haettava myös ratkaisuja liikkuvien henkilöiden toimeentulon kannalta vaikeimpiin sosiaaliturvan yhteensovittamista koskeviin epäkohtiin, esimerkkinä rajatyöntekijät.

Toimenpide-ehdotukset ovat oikeansuuntaisia

Lausuntopyynnössä pyydettiin myös ilmaisemaan mitkä selvityksen toimenpide-ehdotuksista (ss. 74-78, luku 12) ovat erityisen tarpeellisia toteuttaa. Yleisesti ottaen ehdotukset ovat oikeansuuntaisia.

Osa, kuten ehdotus tilastoinnin kehittämisestä, on sellaisenaan kannatettava, mutta suurin osa edellyttää tarkempaa selvittelyä tai arviointia. Jatkotyön ja päätöksenteon pohjaksi tarvitaan tarkempaa kansallista ja kansainvälistä tilastointia, tiedonvaihtoa sekä viranomaisten ja toimeenpanon välistä yhteistyötä rajat ylittävästä liikkuvuudesta ja sosiaaliturvan yhteensovittamisesta. Esimerkiksi tietojen vaihdon edistäminen sekä virheiden ja väärinkäytösten ehkäisy ovat tarpeen, mutta samalla on otettava huomioon mm. yksilön tietosuoja.

Selvityksessä aivan oikein kiinnitetään huomiota siihen, että kansallisen sosiaaliturvalainsäädännön valmistelussa tulisi aina tehdä perusteellinen arvio kansainvälisen lainsäädännön vaikutuksista. Sosiaaliturvan lainvalmistelussa on syytä arvioida esitysten vaikutukset EU:n ja ETA-alueen sisällä liikkuvien henkilöiden osalta, sekä vaikutukset toimeenpanoa suorittavien tahojen toimintaan ja kustannuksiin.

Kansainvälisen lainsäädännön ja kehittyvän oikeuskäytännön vaikutusarviointiin tulisi olla nykyistä enemmän voimavaroja ja osaamista, mikä edellyttää eri tahojen lisäkoulutusta ja yhteistyötä.

Toisaalta sosiaaliturvan kehittämistä ei tulevaisuudessakaan ole perusteltua tehdä ensisijaisesti tai ainoastaan kansainvälisestä näkökulmasta, koska valtaosaan sosiaaliturvan käytöstä ei liity rajat ylittävää liikkuvuutta. Lainmuutoksia harkittaessa tulee aina tehdä kaikkien vaikutusten hyötyjen ja haittojen kokonaisarvio.

EU:n lainsäädäntötyö ja oikeuskäytännön kehitys on nopeasti etenevää, joten meillä pitää olla näkemykset hyvissä ajoin voidaksemme vaikuttaa. Palkansaajakeskusjärjestöt yhtyvät raportissa esitettyyn näkemykseen, että Suomen tulisi vaikuttaa EU:n sosiaaliturvan yhteensovittamisasetusten yksinkertaistamiseen. Selvityksessä esitetään monia hyviä EU-tason vaikuttamiskohteita, kuten asumis- ja perhekäsitteiden sekä kuntoutus- ja työkyvyttömyysmääritelmien selkeytys.

EU-lainsäädäntöä tehdessä tulisi tehdä perusteellinen etukäteisarvio vaikutuksista kansallisiin lainsäädäntöihin ja sosiaaliturvajärjestelmiin. Suomen etu on, että EU:n valmistelussa otetaan huomioon myös suomalaisen eläke- ja sosiaaliturvan vahvuudet ja erityispiirteet. Esimerkiksi ehdotus työeläkejärjestelmän vakuutuskausien muuttamisesta tai lisäeläkkeiden sisällyttämisestä koordinaatioasetuksen soveltamisalaan ovat kysymyksiä, jotka eivät sovi eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmäämme.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
Akava ry