Sairausvakuutuslain 8 luvun 5 a §:n ja 12 luvun 6 §:n sekä Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 7 §:n muuttaminen
SAK:n lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle
Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi sairausvakuutuslain 8 luvun 5 a §:n ja 12 luvun 6 §:n sekä Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 7 §:n muuttamisesta
Sosiaali- ja terveysministeriö
lausuntopalvelu.fi
VN/410/2021
Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää lausuntoa sairausvakuutuslain 8 luvun 5 a §:n ja 12 luvun 6 §:n sekä Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 7 §:n muuttamisesta. Sairausvakuutuslakia muutettaisiin lisäämällä säännökset kuntoutustarpeen, jäljellä olevan työkyvyn ja työssä jatkamisen mahdollisuuksien arviointia koskevista ajankohdista pitkittyneellä sairauspäivärahakaudella. Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain ammatillisen kuntoutuksen sisältöä koskevaa säännöstä puolestaan muutettaisiin palveluvalikoimaa joustavoittavaksi. Muutos olisi luonteeltaan tekninen. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2022 alusta.
Esityksellä pyrittäisiin vähentämään pitkittyneitä sairauspäivärahakausia tukemalla työhön paluuta ja kuntoutustarpeen tunnistamista. Säännöksillä pyrittäisiin tukemaan henkilön mahdollisuuksia palata työelämään sekä saada tarpeellisia työkykyä ja työssä jatkamisen tukitoimia pitkittyneillä sairauspäivärahakausilla.
SAK:n lausunto
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry pitää muutoksia tarpeellisina. Muutosehdotukset perustuvat Kuntoutuksen uudistamiskomitean esityksiin. Esityksessä on huomioitu myös työmarkkinajärjestöjen 11.6.2019 ehdotuksia. SAK on ollut valmistelemassa esityksiä STM:n epävirallisessa työryhmässä sekä työterveyshuollon neuvottelukunnassa. Nyt lausunnolla oleva esitys koskee lähinnä uusia tarkistuspisteitä. SAK esittääkin lausunnossaan myös muita kehittämistoimia jatkotyöhön, mikäli niitä ei nyt sisällytetä hallituksen esitykseen.
Nykyiseen sairauspäivärahajärjestelmään liittyvän 30–60–90 -säännön tavoitteena on tukea työkyvyn arviointi- ja seurantaprosessia ja varhaisia toimia työkyvyttömyysjaksoilla. Kuntoutuksen uudistamiskomitea totesi loppuraportissaan, että nykyinen 30–60–90-malli on koettu hyödylliseksi, mutta siinä on kehittämiskohteita. Komitea totesi, että tarvitaan kuitenkin uusia tarkistuspisteitä 150 ja 230 sairauspäivärahapäivän kohdalla.
Nämä nyt esitettävät muutokset tuovat parannuksia mutta SAK kiinnittää huomiota siihen, että ehdotukset eivät ole varsinaisesti velvoittavia, joten niiden vaikuttavuus voi jäädä toivottua vähäisemmäksi. Työkyvyn ylläpitämiseen liittyviä palvelutarpeita ei huomioida palvelun kiireellisyyttä arvioitaessa. Lisäksi esimerkiksi 5 a §:ssä olevat kirjaus: ”… lisäksi tarvittaessa ennen kuin sairauspäivärahaa on maksettu enimmäisaikaan laskettavilta 150 tai 230 arkipäivältä” pitäisi kirjata muotoon ”… lisäksi ellei ole ilmeisen tarpeetonta, ennen kuin sairauspäivärahaa on maksettu enimmäisaikaan laskettavilta 150 tai 230 arkipäivältä”. SAK pitää myös työnantajien roolia merkittävänä mm. työssä jatkamisen, työn muokkaamisen ja työaikakysymysten osalta.
Lisäksi jatkossa pitäisi erityisesti huomioida työterveyshuollon ulkopuolella olevat. Esimerkiksi työttömien terveystarkastuksiin on kiinnitetty jo aiemmin huomiota ja niitä pitäisi vihdoinkin parantaa. Työterveyshuollon ulkopuolelle jää myös usein yrittäjiä ja alustatyöntekijöitä, osa työntekijöistäkin. Näihin kysymyksiin pitäisi kiinnittää erityistä huomiota tulevien sote-keskusten työssä ja eri viranomaisten koordinaatiossa. Myös tietyt palvelujärjestelmän ongelmat, hitaus ja jonot ovat vaikeuttaneet kuntoutustoimia. Palvelujen oikea-aikaisuudella on suuri merkitys toivottavan tuloksen eli työssä jatkamisen ja paremman työkyvyn kannalta.
On myös tarpeen tehdä muutoksia, joilla voidaan nykyistä paremmin ja nopeammin ratkaista työkykyyn liittyviä ongelmia; mm. sote-keskuksissa tarvitaan resurssointia ja osaamisen vahvistamista. Myös Kelan roolin kehittäminen aktiivisemmaksi on tärkeää. Kelalle tulisi lisätä velvoite tarvittaessa kontaktoida pitkittyvällä sairauspäivärahajaksolla oleva asiakas kokonaistilanteen kartoittamiseksi ja antaa neuvontaa oikeisiin palveluihin ohjaamiseksi. Mikäli asiakas hyötyisi Kelan vastuulle kuuluvista kuntoutuspalveluista, tulisi hänet samalla ohjata näiden palvelujen piiriin. Kelan tulee myös aktiivisesti seurata sairauspäivärahatilastoja, tiedottaa niistä ja tehdä kehittämisehdotuksia pitkittyvien sairauspäivärahakausien vähentämiseksi.
Muutoksia tehtäessä tulisi myös modernisoida käsitteitä. Esimerkiksi ”jos hän on sairautensa, vikansa tai vammansa huomioon ottaen”-muotoilua tulisi muuttaa esimerkiksi muotoon ”jos hänellä on tarve työ- ja toimintakykyä ylläpitäviin ja edistäviin palveluihin”. Myös terveydenhuoltolakiin tulisi lisätä pykälä, joka velvoittaa hyvinvointialueet huomioimaan työkykyyn liittyvän palvelutarpeen ja tarjoamaan moniammatillisia työkykypalveluja oikea-aikaisesti.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry