Perttu Vartiaisen selvitys kaupunki-, maaseutu- ja saaristopolitiikan kehittämistarpeista

Työ- ja elinkeinoministeriö
kirjaamo@tem.fi

TEM/242/00.06.02/2015

Professori Perttu Vartiaisen selvitys kaupunki-, maaseutu- ja saaristopolitiikan kehittämistarpeista on kiinnostava ja tarpeellinen avaus tarkastella yhdessä näitä aluekehittämisen toimintalohkoja. Selvitys perustuu kirjoittajan mukaan Fabricio Barcan paikkaperustaisen aluekehittämisen näkemykseen. Vertailun vuoksi olisi kiinnostavaa kuulla myös muita teorioita aluekehittämisen taustaksi, vaikkapa sosiaali-, työvoima-, väestö- ja koulutuspoliittisesta sekä kokonaiskansantaloudellisesta näkökulmasta.

Professori Vartiainen nostaa hyvin esiin suomalaisen aluekehittämisperinteen ongelman hallintokeskeisyydestä. Hän toteaa myös, että näitä kolmea politiikkalohkoa yksinään uhkaa marginalisoituminen kehittämismäärärahojen niukentuessa. Siksi on tärkeää hyödyntää paremmin EU:n rakenne- ja investointirahastoja sekä fokusoida entisestään poikkihallinnollista yhteistyötä.

Raportin alkuun on hyvin kiteytetty koko idea kehittämistarpeesta: Suomi tarvitsee uudenlaisen, hyvin fokusoidun alueellisen kasvu- ja innovaatiopoliittisen kokonaisnäkemyksen, joka voisi toimia kaupunki- ja maaseutupolitiikan yleisenä strategisena suunnannäyttäjänä. Jatkoksi hän nostaa keskeisinä toteuttajaministeriöinä työ- ja elinkeinoministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön. Tässä kohtaa pitäisi nähdä asia poikkihallinnollisesti laajemmin. Mukaan tarvitaan niin valtiovarainministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja liikenneministeriön yhteistyötä.

Vartiainen nostaa hyvin esiin ajatuksen siitä, että aluekehittämisohjelmia pitäisi kohdentaa nykyistä selkeämmin muutamiin kansallisesti merkittäviin teemakokonaisuuksiin. Osaamiskeskusohjelman kokemukset olisivat tässä hyväksi avuksi. Vartiaisen havainto siitä, että kuntauudistuksen viivästyminen on myös suuri kansantaloudellinen tappio, on totta.

Kaupunkipolitiikka

Tuottava innovaatiotoiminta keskittyy kaupunkeihin. Kaupunkiseuduilla on toimivammat työmarkkinat, paremmat palkat ja monipuolisemmat yksityiset ja julkiset palvelut, jotka houkuttelevat yhä uusia ihmisiä muuttamaan kaupunkeihin.

Keskusteltaessa tuottavuuden nostosta, esille nostetaan lähinnä tutkimus- ja tuotekehitykseen panostaminen ja uuden teknologian hyödyntäminen. Maankäyttöpolitiikan mahdollisuuksia ei mainita, vaikka siellä piilevät todelliset tuottavuushyödyt.

Tiiviin yhdyskuntarakenteen tuottavuushyödyt syntyvät yksityisellä sektorilla yritysten kasautumiseduista. Tuottavuus ja innovaatiot lisääntyvät ja siirtyvät paitsi yritysten, myös elinkeinojen välillä. Monipuolisemman elinkeinorakenteen ansiosta työmarkkinat toimivat ja ihmiset löytävät uuden työpaikan nopeasti. Kaupunkialueen tuottavuus kasvaa noin viisi prosenttia aina, kun sen työllisyystiheys kaksinkertaistuu.

Kun asunnot, työpaikat ja palvelut sijoittuvat suunnitelmallisemmin suhteessa toisiinsa, julkinen sektori saavuttaa merkittävä säästöjä. Siksi yhdyskuntarakenteen tiivistämisen pitäisi olla ykkösasioita julkisen talouden tasapainottamisessa.

Suomessa vuoteen 2030 mennessä yli puoli miljoonaa ihmistä muuttaa kaupunkeihin. Ei ole yhdentekevää millaiseen yhdyskuntarakenteeseen ihmiset sijoittuvat. Kasvukeskuksiin on rakennettava yli 600 000 uutta asuntoa seuraavan 15 vuoden aikana. Kyseessä on 100 miljardin euron asuttamisprojekti.

Valtion ja kuntien maankäytön, liikenteen ja asumisen aiesopimukset (MAL) kasvukeskuksissa ovat aivan liian heikko väline huomioiden nopean kaupungistumisen ja sen talouskasvua kiihdyttävän merkityksen. Kunnat eivät ole toteuttaneet MAL-sopimuksissa sovittuja asuntotuotantotavoitteitaan eikä valtio ole pitänyt kiinni investointilupauksistaan. MAL-sopimusten uskottavuus on koetuksella, vaikka hyviäkin tuloksia on.

Valtio tarvitsee MAL-sopimuksia vahvemman välineen ohjata yhdyskuntarakenteen tiivistämistä kaupunkiseuduilla. MAL-sopimukset, kasvusopimukset ja eri sopimusmenettelyt on koottava yhteen yhdeksi kuntien ja valtion väliseksi sopimusmenettelyksi, jolloin valtio saa suhteessa kuntiin riittävän vahvan välineen, jotta se kykenee ohjaamaan yhdyskuntarakenteen kehitystä.

Aiesopimuksista on siirryttävä sopimuksiin, joihin on liitettävä taloudellisia sanktioita. Neuvottelumenettelyn avulla valtio saa ohjausvälineen kuntien kaavoitukseen.

Erityisesti kasvukeskuskuntien alueella olennaisin kaupunkikehitystä edistävä valtion politiikkatoimenpide on maankäyttö, asunto- ja liikennepolitiikalla. Kaavoitus on kaupunkipolitiikan tärkein väline. Kasvaville kaupunkiseuduille on laadittava oikeusvaikutteiset seutuyleiskaavat.

Liikenneinvestointien vastapainoksi kunnilta on edellytettävä lisää kaavoitusta asuntotuotantoon, enemmän kohtuuhintaista vuokra-asumista ja tiiviimpää yhdyskuntarakennetta. Asemien seuduille on synnytettävä kävely- ja pyöräilyetäisyyksiin perustuva yhdyskuntarakenne, jossa päivittäiset palvelut tavoitetaan kestävin kulkumuodoin.

Valtion on koottava MALPE-asiat yhteen ministeriöön. SAK esittää, että uuteen rakennetun ympäristön ministeriöön liitettäisiin liikenne- ja ympäristöministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön aluekehitystehtävät. Ministeriö kykenisi paremmin sopimaan innovaatiopolitiikasta, kaupunkiseutujen kanssa kaavatavoitteista, yhdyskuntarakenteen eheyttämisestä ja liikenneinvestoinneista sekä sopimusten sanktioimisesta esimerkiksi silloin, kun kunnat eivät saavuta asuntotuotantotavoitteita.

Kaupunkipolitiikan ongelma on, että se on hajautunut pieniin politiikkalohkoihin eikä kukaan ohjaa kokonaisuutta riittävän jämäkästi ja sen vaikuttavinta osaa eli MAL-politiikkaa.

SAK:n näkemykset:

• MAL-aiesopimukset ja kasvusopimukset muutetaan yhdeksi valtion ja kuntien väliseksi sopimukseksi.
• Kriittisimpien tavoitteiden saavuttamista kannustetaan taloudellisesti ja vastapainoksi asetetaan taloudellisia sanktioita, mikäli esimerkiksi kaavoitustavoitteita ei saavuteta.
• Kasvaville kaupunkiseuduilla laaditaan oikeusvaikutteiset seutuyleiskaavat.
• Valtio perustaa rakennetun ympäristön ministeriön ohjaamaan yhdyskuntarakenteen politiikkaa.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry