Opintotuen uudistaminen
Opetus- ja kulttuuriministeriö
PL 29
00023 Valtioneuvosto
Yleistä
Opetus- ja kulttuuriministeri Grahn-Laasonen on pyytänyt professori Roope Uusitalon selvittämään korkeakouluopiskelijoiden opintotuen uudistamisen vaihtoehtoja.
Selvitystyössä tulee ottaa huomioon hallitusohjelman reunaehdot ja opintotukimenojen säästötavoite: opintorahan, asumislisän ja lainan tason nosto vähintään 1100 euroon kuukaudessa. Opintotuesta säästetään 70 miljoonaa euroa vuoteen 2019 mennessä ja pitkällä aikavälillä 150 miljoonaa euroa.
Tehtävään ehdotukseen tulee sisältyä arvio tukijärjestelmän uudistuksen vaikutuksesta opintotuen kustannuksiin, opiskelijoiden toimeentuloon, opintojen kestoon sekä siihen, miten tukijärjestelmä vaikuttaa sosioekonomisilta taustoiltaan erilaisista perheistä tulevien opiskelijoiden hakeutumiseen korkeakouluopintoihin. Uudistuksen tavoitteena on että järjestelmä turvaa mahdollisuuden kokopäiväiseen opiskeluun ja kannustaa ripeään valmistumiseen.
SAK:n näkemyksiä
SAK kiittää mahdollisuudesta lausua näkemyksiään korkeakouluopiskelijoiden opintotuen uudistamiseen. Opintotukijärjestelmään on yritetty tehdä kokonaisuudistuksia aiemminkin, mutta nämä uudistukset eivät ole muuttaneet tukijärjestelmän rakenteiden muuttumiseen. Tämä voi kertoa siitä, että opintotukijärjestelmään on hankala tehdä isoja muutoksia kustannusneutraalisti. Toisaalta se voi myös osoittaa, että perusteiltaan nykyinen rakenne on osoittautunut kohtuullisen toimivaksi.
Sinällään tavoitteet opintotuen uudistamiseksi ovat pysyneet viime vuosien aikana kohtuullisen samankaltaisina: opintotuen tulisi mahdollistaa kokopäiväinen opiskelu ja kannustaa ripeään valmistumiseen. SAK:n mielestä on selvää, että jos samanaikaisesti tavoitteena on säästää opintotukimenoissa ja nostaa tuen kuukausittaista tasoa, se ei voi tarkoittaa muuta kuin lainapainotteisuuden lisääntymistä opintotukijärjestelmässä.
Tämän selvityksen kohteena ei ole opintotukijärjestelmä toisella asteella, mutta SAK katsoo, että toisen asteen opintotuen kehittäminen on pidettävä esillä myös tässä yhteydessä. Toisen asteen koulutuksen osalta opintotukijärjestelmää tulisi kehittää opintorahapainotteisesti. Toisen asteen tutkinnon, varsinkin ammatillisen tutkinnon suorittamisen voidaan katsoa olevan käytännössä edellytys suomalaisille työmarkkinoille osallistumiselle, minkä vuoksi opintolainapainotteisuuden lisääminen soveltuu huonosti toiselle asteelle.
Toisen asteen opintotukeen liittyy epäkohtia, joista keskeisin on vanhempien tulojen vaikutus itsenäisesti asuvien 18-19-vuotiaiden opintorahaan. Toisen asteen opintotuen kehittämisellä ja epäkohtien korjaamisella on yhteys korkeakouluopiskelun opintotuen kehittämiseen ainakin sosioekonomisten taustojen vaikutuksia arvioitaessa.
Sinällään SAK ei pidä erityisenä ongelmana sitä, että korkeakouluopiskelijoiden opintotukijärjestelmää mietitään ja kehitetään toisen asteen tukijärjestelmästä erillään.
Opintotukijärjestelmän uudistaminen
SAK katsoo, että jotta opintorahan, asumislisän ja opintolainan muodostaman opintotuen taso voitaisiin nostaa 1100 euroon kuukaudessa ja samanaikaisesti säästää 70 miljoonaa euroa vuodessa, tulee opintotuen eri elementtien suuruuden vaihdella opintojen aikana. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että opintorahan ja asumislisän taso olisi korkeampi opintojen alkuvaiheessa ja laskisi opintojen edetessä. Vastaavasti opintolainan taso olisi opintojen alkuvaiheessa alhaisempi, mutta nousisi opintojen edetessä siten, että opintotuen taso olisi koko opiskelujen ajan 1100 euroa kuukaudessa.
Nykyinen kaksiportainen tutkintojärjestelmä mahdollistaa myös opintotuen kokonaisuuden rakentamisen erilaiseksi ensimmäisen ja toisen syklin tutkintojen osalta. SAK pitää kuitenkin tärkeänä, ettei opintotukijärjestelmä kannusta jatkossakaan opiskelijaa jättämään maisterivaihetta suorittamatta opintososiaalisista syistä. Tämän vuoksi maisterivaiheen opintotuki ei voi muodostua pelkästään lainasta, vaan opintorahan ja asumislisän muodostaman perustuen tulee olla mukana kokonaisuudessa.
SAK pitää tärkeänä, että opintotukijärjestelmä muodostuu sellaiseksi, että alemman korkeakoulututkinnon ja ammattikorkeakoulututkinnon suorittajia kohdellaan tasavertaisesti. Opintotukiuudistuksella ei saa ohjata korkeakoulupolkujen valintaa ja tarpeettomasti monimutkaistaa opintotukijärjestelmää.
SAK katsoo, että uudistuksen tulee olla riittävän yksinkertainen, jotta siihen rakennettavat kannustavat elementit aidosti ohjaavat opiskelijoiden valintoja ja mahdollistavat täysipäiväisen opiskelun.
SAK pitää nykyisiä opintotukeen oikeuttavia opintopisterajoja riittävinä siihen, että ne kannustavat etenemään opinnoissa. Opintotuen kokopäiväisen opiskelun mahdollistavan tason määrittelyssä sekä määräajassa valmistumiseen kannustamisessa on kuitenkin huomioitava korkeakouluissa suoritettavien opiskelualojen valtava kirjo. Opinnoissa etenemisen onnistumisesta vastaavat opiskelijan ohella korkeakoulut. Alakohtaiset erot jakavat opiskelijoita vahvasti myös sen osalta, onko mahdollisuuksia työntekoon oman alan työtehtävissä. Tähän vaikuttaa myös olennaisesti opiskelupaikkakunnan työpaikkarakenne.
Kokopäiväisen opiskelun ja tavoiteajassa valmistumisen mahdollistaminen
SAK pitää opintotuen kokonaistason nostamista 1100 euroon riittävänä siihen, että täysipäiväinen opiskelu on mahdollista. Kaikkein ongelmallisin toimeentulo 1100 euron kuukausittaisella tulolla on pääkaupunkiseudulla, johtuen korkeista asumiskustannuksista. Toisaalta pääkaupunkiseudulla opiskelun aikaisen työnteon mahdollisuudet ovat hyvät, mikä kompensoi korkeakouluopiskelijoiden toimeentulo-ongelmia. Vastaavasti 1100 euron tukitaso mahdollistaa jo kohtuullisen toimeentulon tason pienemmillä opiskelupaikkakunnilla, joiden asumiskustannusten taso on oleellisesti pääkaupunkiseutua alhaisempi.
SAK pitää tärkeänä opiskeluaikaista työntekoa. Työn tekeminen auttaa työelämään siirtymisessä ja antaa hyödyllisiä valmiuksia myös opiskeluun. On kuitenkin huomattava, että opiskeluaikaisen työnteon luonne on muuttunut vuosikymmenten saatossa huomattavasti. Vielä 1980-luvulla pääosa opiskelun aikaisesta työnteosta tapahtui lukuvuosien ulkopuolisena aikana, pääasiassa kesätyönä. Tällä hetkellä suurin osa työstä tehdään lukuvuosien aikana, iltaisin ja viikonloppuisin.
Opiskeluaikaiseen työntekoon liittyvissä tutkimuksissa on havaittu että korkeakouluopintojen alkuvaiheessa opiskelun ohella tehtävä työ harvemmin liittyy opiskeltavaan alaan. Oman alan töitä opiskelijat alkavat tehdä yleisesti ottaen kolmantena opiskeluvuonna.
Edellä kuvatut muutokset ja tutkimustulokset pohjalta voidaan tehdä muutamia huomioita. Ensinnäkin keskustelun ja pohdinnan opiskeluaikaisen työnteon hyödyllisyydestä tulee mennä nykyistä syvemmälle. On syytä arvioida, mikä opiskeluaikainen työnteko on aidosti opiskelijan ja yhteiskunnan kannalta hyödyllistä työntekoa ja mikä puolestaan työntekoa lähinnä toimeentulon vuoksi.
Jos opiskelun alussa tapahtuva työnteko on jotain muuta kuin oman alan työtä ja tehdään pääasiassa toimeentulon vuoksi, tulisiko opintorahan ja asumislisän tason olla korkeampi opintojen alkuvaiheessa? Tämä ei poistaisi mahdollisuutta työntekoon lukuvuosien ulkopuolella esimerkiksi kesätöissä. Vastaavasti opintorahan ja asumislisän laskeva taso opintojen edetessä kannustaisi työntekoon sellaisessa opintojen vaiheessa, missä mahdollisuudet oman alan töiden löytymiseen olisivat oleellisesti korkeammat.
Koulutusmahdollisuudet opiskelijan omasta ja vanhempien taloudellisesta asemasta riippumatta
SAK on tyytyväinen siitä, että ehdotuksen toimeksiantoon sisältyy sosioekonomisten taustojen vaikutusten arviointi opintotuen uudistamisessa.
Koulutuksellisen tasa-arvon edistäminen koulutusjärjestelmässä edellyttää laajempaa tarkastelua toisen asteen koulutuspoluille hakeutumisen ja korkeakouluihin hakeutumisen osalta. Sosioekonomisen tarkastelun lisäksi SAK haluaa nostaa esille, että eri koulutusaloille hakeutuminen on edelleen hyvin sukupuolittunutta. Tämä merkittävä seikka on huomioitava siitä syystä, että sukupuolittuneilla koulutusalavalinnoilla ylläpidetään sukupuolittuneita työmarkkinoita. Tällä puolestaan on suora yhteys siihen, millaisia kannusteita opintotukijärjestelmään on rakennettavissa esimerkiksi opintolainan takaisinmaksun näkökulmasta.
Asumislisän ja opintotuen tulorajojen sovittaminen uuteen opintotukijärjestelmään
Opiskelupaikkakuntien asumiskulujen suurista vaihteluista johtuen asumislisän kehittäminen on nykyisessä opintotukijärjestelmässä hankalaa. Asumislisän nykyinen enimmäismäärä 201,60 euroa on erittäin alhainen suhteessa suurimpien opiskelupaikkakuntien vuokratasoon nähden. Toisaalta kaikki muutokset asumislisässä vaikuttavat vuokramarkkinoihin, minkä johdosta asumislisän korotuksilla on taipumusta nostaa vuokra-asuntojen hintoja.
Yksi pohdinnanarvoinen mahdollisuus yksinkertaistaa opintotuki-järjestelmää olisi luopua kokonaan asumislisästä ja korottaa vastaavasti opintorahaa. Tämä mahdollistaisi entistä paremmin kannustinelementtien rakentamisen opintorahan ja opintolainan tason vaihteluiden varaan. Toinen mahdollinen keino kohdentaa asumislisää nykyistä paremmin olisi eriyttää asumislisän määrä opiskelupaikkakunnittain yleisen asumistuen tapaan. Tämä vaihtoehto tosin monimutkaistaisi nykyistä asumislisä-järjestelmää huomattavasti.
Opintotuen tulorajojen osalta SAK toteaa, että myös uudistettavassa opintotukijärjestelmässä on lähdettävä siitä, että opintotuki on ensisijaisesti opintososiaalinen etuus, ei esimerkiksi palkkaa opintosuorituksista. Tämän vuoksi vuoden aikaisille palkkatuloille on perusteltua asettaa jokin raja.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry