Oikeudellinen selvitys yritysvastuulaista

Työ- ja elinkeinoministeriö
www.lausuntopalvelu.fi

Lausuntopyyntönne 30.6.2020
VN/16185/2020

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Akava ry ja STTK ry lausuvat seuraavasti:

Mitkä ovat kannaltanne selvityksen keskeisimmät näkökulmat?

Yritysvastuuta toteuttava lainsäädäntö tarvitaan eikä vastuullisuutta voida toteuttaa vain erilaisin suosituksiin. Selvityksen keskeisimpänä näkökulmana on se, että selvitys osoittaa, että kansallinen laki pohjautuen YK:n ohjaaviin periaatteisiin on säädettävissä. Lainsäädännössä tulee turvata laajasti ihmisoikeudet ja velvoittaa yritykset toimimaan ihmisoikeuksia kunnioittaen.

Suomessa säädettävän lain tulee perustua YK:n ohjaavien periaatteiden mukaiselle asianmukaiselle huolellisuudelle. Yritysvastuulainsäädännössä tulee määritellä asianmukainen huolellisuus vastaamaan YK:n ohjaavia periaatteita eli pyrkimystä ehkäistä yritystoiminnan kielteisiä ihmisoikeusvaikutuksia. Asianmukaisella huolellisuudella toimivien yritysten tulisi 1) tunnistaa ja arvioida toimintansa vaikutukset ihmisoikeuksille; 2) ehkäistä ja lieventää tunnistettuja haitallisia vaikutuksia; 3) seurata toimenpiteidensä tehokkuutta ja 4) tiedottaa niistä. Yrityksen tulee asianmukaisen huolellisuusvelvoitteen täyttämiseksi kartoittaa riskit ihmisoikeusloukkauksille toimintaketjuissaan ja tehdä vaikutusarviointi. Jatkotoimien tulee olla asianmukaisia, perustuen riskiarvioon. Asianmukaisen huolellisuuden raportoinnin tulee toimia osana valvontaa velvoitteiden toteutumisesta.

Lain valmistelussa on erityisesti kiinnitettävä huomiota laille asetettavaan tavoitteeseen sekä kolmelle pilarille rakentuvaan ”suojele, kunnioita ja korjaa” -viitekehykseen: Valtiolla on velvollisuus suojella ihmisoikeuksia, yritysten tulee kunnioittaa ihmisoikeuksia ja yritystoimintaan liittyvien kielteisten ihmisoikeusvaikutusten uhreilla tulee olla oikeus päästä tehokkaiden korjaavien toimenpiteiden piiriin.

Palkansaajat pitävät tärkeänä, että yritysvastuulain valmistelussa edetään hallitusohjelmakirjauksen mukaisesti. Samaan aikaan on seurattava asian valmistelua EU-tasolla ja kansallista lainsäädäntöä on siten sopeutettava vastaamaan mahdollista EU-sääntelyä. Nähdäksemme huolellisuuden velvoitteen asettaminen yrityksille on kansallisen oikeusjärjestelmän puitteissa mahdollista sekä tarpeellista. Valmistelu on tehtävä yhteistyössä eri sidosryhmien kuten työmarkkina-, yrittäjä- ja ihmisoikeusjärjestöjen kanssa.

Palkansaajat korostavat sosiaalisen vastuullisuuden, työntekijän oikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista sekä ympäristö- ja ilmastoulottuvuuden huomioimista yritystoiminnassa. Yritysten toimintaedellytykset on turvattava ja varmistettava samalla, että epäreilua kilpailuasetelmaa korjataan.

Yrityksen sidosryhmien huomiointi on oltava Suomen yritysvastuulainsäädännössä yhtä tärkeässä roolissa kuin YK:n ohjaavissa periaatteissa. Lain tulee varmistaa sidosryhmille mahdollisuus vaikuttaa ihmisoikeuksien toteutumiseen kansainvälisessä yritystoiminnassa.

Oliko jotain, mitä olisitte toivoneet käsiteltäväksi enemmän?

Selvitys keskittyy ymmärrettävästi sosiaaliseen vastuuseen, mutta käsittely ympäristöä koskevan asianmukaisen huolellisuuden velvoitteeseen jää pinnalliseksi. On toivottavaa, että ympäristöön liittyvien epäselvyyksien vuoksi itse ihmisoikeuksia koskevaa velvoitteen säätämistä ei tämän vuoksi hidasteta. Lisäselvitys ympäristölle haitallisesta vaikutuksesta sekä ympäristövahingoista on tarpeellinen ja nykyinen ympäristölainsäädäntömme tarjoaa tälle jo hyvän pohjan.

Jatkovalmistelussa olisi selkeytettävä lain keskeiset tavoitteet. Yritysvastuulain keskeisenä tavoitteena on parantaa ihmisoikeuksien, mm. työntekijöiden oikeuksia, loukkausten uhrien asemaa ja vähentää ihmisoikeusloukkauksia. Uhrien oikeusturvan toteutumisen sekä huolellisuusvelvoitteen toteutumisen arvioinnin onnistumisen osalta ammattiyhdistysten asema on merkittävä.

Selvityksessä käytiin hyvin läpi asianmukaisen huolellisuuden velvoitetta. Sitä vastoin liian vähälle huomiolle jäi lain tavoitteiden käsittely sekä sen arviointi, mitä yrityksiltä voidaan valtion taholta velvoittaa, jotta YK:n ohjaavien periaatteiden tavoitteet, kielteisten ihmisoikeusvaikutusten ehkäisy ja korvaavat toimet toteutetaan.

Selvityksessä olisi pitänyt käsitellä myös perusteellisemmin sidosryhmien, ml. ay-liikkeen, roolia asianmukaisen huolellisuuden toteuttamisessa ja valvonnassa sekä uhrien oikeusturvan toteuttamiseksi. Sidosryhmille on esim. annettava lakia säädettäessä rooli korjaa-periaatteen todelliseksi toteutumiseksi. Lakiin tulisi esim. säätää kanneoikeus sidosryhmille ja tämän turvaamiseksi oikeus saada riittävän kattava tieto yrityksen asianmukaisen huolellisuuden prosessista.

Asianmukaisen huolellisuuden prosessi

Vaikka selvityksessä on arvioitu sekä raportointi- että huolellisuusvelvoitetta, tulee jatkotyössä keskittyä asianmukaista huolellisuutta koskevaan velvoitteeseen. Yritysten asianmukaisen huolellisuuden prosessin on oltava jatkuva ja perustua kattavaan ja jatkuvasti päivittyvään riskiarvioon.

Ihmisoikeusriskien ja -vaikutusten arvioinnin on katettava kaikki haitalliset ihmisoikeusvaikutukset, joita yritysvastuuvelvollinen voi aiheuttaa tai joiden aiheutumiseen yritysvastuuvelvollinen voi olla osallisena toimintansa seurauksena tai jotka voivat liittyä suoraan sen toimintaan, tuotteisiin tai palveluihin yrityksen liiketoimintasuhteiden perusteella.

Yritysten asianmukaisen huolellisuuden prosessi, raportointi ja sen aikataulu on syytä tehdä sellaiseksi, että se ei kuormita liiaksi resursseiltaan pienempiä yrityksiä. Prosessi on syytä olla avoin ja lain säännös riittävän joustava.

Kattavan riskianalyysin myötä yritykset voivat tarvittaessa priorisoida ehkäiseviä ja lieventäviä toimenpiteitä silloin kun ne eivät voi puuttua kaikkiin haitallisiin vaikutuksiin samanaikaisesti. Priorisoinnin tulee olla läpinäkyvää, ja perustua ihmisoikeusvaikutusten vakavuuteen ja todennäköisyyteen.

Asianmukaisen huolellisuuden prosessin eri vaiheet; ihmisoikeusvaikutusten selvittäminen, raportointi ja tiedotus on kirjattava lakiin kukin eriteltyinä velvollisuuksina. Olennaista on myös velvoittaa yritykset ryhtymään toimeen mahdollisten haitallisten ihmisoikeusvaikutusten korjaamiseksi arvoketjussa. Myös sosiaalisten oikeuksien toteutumista on seurattava ja niihin kiinnitettävä huomiota.

Yritysvastuulaissa tulee kannustaa sidosryhmävuoropuheluun ja kuulemiseen. Yritysten vastuullisuusosaamisesta on pidettävä huolta ja sen lisäämiseen on tarjottava koulutusta ja neuvontaa.

Toiminnan huolellisuuden arviointi

Lähtökohtana on, että yritys toimii huolellisesti ja voi siten ehkäistä mahdollisia haitallisia vaikutuksia ja niihin liittyviä vaatimuksia ennakkoarvioinnin lisäksi jälkikäteen.

Palkansaajat katsovat, että erityisesti laissa, jonka soveltamisala on laaja, ei tarvitse määritellä yksityiskohtaisesti huolellisuudesta säädettäessä toimenpiteitä ja prosesseja, joita ihmisoikeuksia koskevan asianmukaisen huolellisuusvelvoitteen täyttäminen yrityksiltä edellyttää. Olennaista on asianmukaisen huolellisuuden toteuttaminen, avoimuus ja läpinäkyvyys toiminnassa ja joustava säännöstö. On ymmärrettävää, että eri kokoisilla ja eri toimialoilla toimivilla yrityksillä on erilaisia tarpeita toiminnan huolellisuuden arvioinnille ja sen todentamiselle. Näin ollen niiden kustannukset, resurssitarpeet ja hallinnollinen taakka myös vaihtelevat.

Raportoinnin tulee sisältää riittävät tiedot yritysten noudattaman asianmukaisen huolellisuuden asianmukaisuuden arvioinniksi. Palkansaajille on tärkeää, että huolellisuussuunnitelmassa on raportoitu, miten negatiivisiin ihmisoikeusvaikutuksiin puututaan sekä millaisia korjaavia toimenpiteitä ja räätälöityjä toimenpiteitä yritys toimeenpanee kielteisten ihmisoikeusvaikutusten ennalta ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi. Lisäksi suunnitelman tulisi sisältää seurantamekanismi valittujen toimenpiteiden toimeenpanon ja niiden tehokkuuden seuraamiseksi.

Lisäksi huolellisuuden asianmukaisuutta korostava säännös mahdollistaa huolellisuusvelvoitteen ulottamisen yrityksen koko arvoketjuun. Oleellista on puuttua nimenomaan asianmukaisuuden velvoitteeseen, ei niinkään tiukkaan määrämuotoon.

Kuten raportissa esitetään, huolellisuuden sisältöä voisi selventää käsittelemällä esimerkinomaisesti joitain asianmukaisen huolellisuuden velvoitteen täyttämistapoja lakitekstissä, hallituksen esitöissä tai erikseen annettavassa ohjeistuksessa, jotta yrityksiin kohdistuvat epävarmuutta luovat odotukset voitaisiin minimoida.

Palkansaajat korostavat lisäksi koulutuksen, ohjauksen ja neuvonnan merkitystä siinä, että yritysten ymmärrys huolellisuusvelvoitteen toimeenpanosta on riittävä.

Määritelmät

Määritelmien tulee olla tarkkoja, sillä haitallisten ihmisoikeusvaikutusten ymmärrystä ja tulkintaa ei voi jättää yrityksen tulkinnan varaan. Lähtökohtana tulee olla se, että ihmisoikeudet määritellään kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Yritysvastuulain pitäisi kattaa kaikki Suomen ratifioimissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa määritellyt ihmisoikeudet ilman lisämääreitä. Ympäristövaikutuksista tähän lakiin voisi sisällyttää sellaiset, joilla on myös ihmisoikeusvaikutuksia.

Toimitus- ja arvoketjujen osalta palkansaajat toteavat, että lain tulee kattaa mm. YK:n ohjaavien periaatteiden ja OECD:n asianmukaisen huolellisuuden ohjeiden mukaisesti yritysten toimitus- ja arvoketjut. Suorien sopimussuhteiden lisäksi määritelmiin olisi syytä sisällyttää näiden sopimuskumppanit, joihin yrityksillä ei ole suoraa sopimussuhdetta.

Yritysten velvollisuuden tulee kattaa myös vahingonkorvausvelvollisuus ja uhrien mahdollisuus päästä korvaavien toimenpiteiden piiriin laajemmin kuin vain yrityksen määräysvallassa olevien tytäryhtiöiden toiminnan osalta, jos yritys ei ole toimeenpannut huolellisuusvelvoitettaan.

Palkansaajat ovat raportin esityksen kanssa samaa mieltä siitä, ettei lain soveltamisalan rajoittaminen tiettyihin taloudellista toimintaa harjoittaviin yritysmuotoihin ole perusteltua, vaan asianmukaista huolellisuutta pitää soveltaa laajasti taloudellista toimintaa harjoittavien toimijoiden osalta. Yritysmuotojen osalta lain olisi huomioitava myös palvelualoilla yleinen franchise-malli ja ketjuohjaus.

Soveltamisala

Yritysvastuulain tulee koskea mahdollisimman laajasti kaikkia suomalaisia ja Suomessa toimivia yrityksiä ml. mikroyritykset ja elinkeinonharjoittajat sekä kaikki toimialat. Laaja soveltamisala on myös YK:n periaatteiden mukainen.

Laissa tulee kuitenkin ottaa huomioon se, että yrityksiltä edellytettävä asianmukainen huolellisuus voi poiketa yrityksen koon sekä toimialan mukaan. Valmisteltu laki ei siis automaattisesti tarkoittaisi sitä, että se kuormittasi yrityksiä huomattavasti. Tämä olisi tilanne erityisesti, jos edellytettävät toimenpiteet jätetään laissa verrattain avoimiksi ja joustaviksi painottaen ihmisoikeuksia koskevaa huolellisuusvelvoitetta.

Valvonta ja sanktiot

Kun pohditaan, mitä lakiin on syytä kirjata erityisesti yritysten valvonnan ja sanktioinnin osalta, on erityisen tärkeää ymmärtää, ettei yritysten toimintaan liittyvien riskien toteutuminen tarkoita automaattisesti sitä, että huolellisuusvelvoitetta olisi laiminlyöty. Oleellista on, että yritykset kykenevät todistamaan, että ne ovat pyrkineet välttämään aiheuttamasta haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia toiminnassaan ja pyrkiä ehkäisemään ja lieventämään näitä haitallisia vaikutuksia.

Lisäksi yritysten tulee korjata sellaiset haitalliset ihmisoikeusvaikutukset, joita ne ovat aiheuttaneet tai joiden aiheuttamiseen ne ovat huomattavasti myötävaikuttaneet. Näin ollen esim. vahingonvastuun tulee olla sellaisten vahinkojen osalta ankarampaa, minkä yritykset ovat itse aiheuttaneet.

Yritysvastuulain velvoitteiden toimeenpanoa pitää valvoa sekä ennakko- että jälkivalvonnan kautta. Selvityksessä ehdotetaan, että ennakkovalvonta voitaisiin liittää yritysten selvitys- ja raportointivelvoitteeseen esimerkiksi siten, että yritykselle, joka ei julkaise vaadittua raporttia, määrättäisiin sakkorangaistus. Yritysvastuun tarkoituksena on erityisesti estää ihmisoikeusloukkauksia ennalta ja tämän vuoksi yritysten toiminnan, ml. riittävän raportoinnin valvonta on välttämätöntä. Palkansaajat kannattaa esitystä ja yritysten raportoinnin avoimuutta sekä kannustaa etsimään siihen soveltuvia keinoja. Lisäksi yrityksille pitäisi järjestää koulutusta, ohjausta ja neuvontaa huolellisuusvelvoitteen toimeenpanosta ymmärrettävyyden parantamiseksi.

Yritysvastuun tosialliseksi toteuttamiseksi valtion tulee valvoa yritysten toimia. Tämä voitaisiin toteuttaa valvomalla yritysten yritysvastuuraportointia.

Myös ennakkovalvonnan kautta pitäisi puuttua tilanteisiin, joissa yrityksen lieventävät ja ehkäisevät toimenpiteet ovat puutteellisia tai eivät noudata olemassa olevia käytäntöjä. Raportointivelvoitteen laiminlyönti on sanktioitava esim. sakkorangaistuksella. Tämän lisäksi ennakkovalvonnan pitää puuttua myös sellaisiin tilanteisin, joissa yrityksen ehkäisevät toimenpiteet ovat joko puutteellisia tai riittämättömiä.

Myös sidosryhmien on voitava valvoa yritysten asianmukaisen huolellisuuden toteutumista.

Asianmukaisen huolellisuusvelvoitteen toteutuminen taataan parhaiten riittävän tehokkain sanktiomenetelmin. Tätä varten lakiin tulee luoda riittävät oikeussuojakeinot uhrien oikeusturvan toteuttamiseksi.

Selvityksessä on todettu, että valvovan viranomaisen löytäminen soveltamisalaltaan laajan yritysvastuulain toimeenpanemiseksi voi olla haasteellista. On syytä selvittää sellaisen uuden viranomaisen perustamista tähän tehtävään, joka suorittaisi ennakkovalvonnan lisäksi ohjeistusta ja neuvontaa.

Yritysvastuulaissa yrityksille tulee säätää velvollisuus korjaaviin toimenpiteisiin havaittujen haitallisten ihmisoikeusvaikutusten korjaamiseksi tilanteissa, joissa ne ovat myötävaikuttaneet tai aiheuttaneet toiminnallaan kielteisen vaikutuksen. Yrityksillä kun on velvollisuus välttää, ehkäistä ja lieventää yritysten haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia. Jos yritys ei tähän ryhdy, on sitä vastaan oltava mahdollisuus nostaa suomalaisessa tuomioistuimessa vahingonkorvauskanne.

Vahingonkorvaus on keskeinen hyvitysmuoto, jolla pyritään jakamaan vahingosta aiheutuneet haitalliset seuraukset vahingonkärsijän ja aiheuttajan kesken. Hyvitysvaikutuksen lisäksi vahingonkorvauksella on ehkäisevä vaikutus. Vahingonkorvausvastuun on ihmisoikeuksien loukkaamattomuuden vuoksi ulotuttava riittävän pitkälle yritysten toimintaketjussa asianmukaisen huolellisuuden avulla. Rajaaminen esim. yritysten tytäryhtiöiden aiheuttamiin vahinkoihin ei ole perusteltu. Vahingonkorvauksen piiriin pitäisi kuulua niiden haittojen, jotka asianmukainen huolellisuus olisi voinut estää. Yrityksille olisikin säädettävä tuottamuksesta riippumaton vastuu korvata niiden itse aiheuttamat vahingot.

Vahingonkärsijälle asetetun todistustaakan on katsottu vaikeuttavan pääsyä korjaavien toimenpiteiden pariin. Asian ratkaisemiseksi on säädettävä käänteisestä todistustaakasta. Vain tilanteissa, joissa yritys ei ole itse aiheuttanut vahinkoa, voidaan harkita sovellettavaksi tuottamuksellista vastuuta. Tässäkin yhteydessä uhrin oikeussuojaan toteuttamiseksi on kuitenkin edellytettävä käänteistä todistustaakkaa.

Ihmisoikeusloukkausten uhrien on saatava oikeutta Suomesta, mikäli sitä ei ole saatavissa uhrin kotimaassa. Yrityksille ei saa olla mahdollista tehdä yritysvastuulain ohessa sellaisia uhrien oikeuksia heikentäviä sopimuksia, joilla kanneoikeutta rajoitettaisiin alueellisesti. Laki tulee säätää pakottavasti siten, että vahingonkorvaustilanteisiin sovelletaan Suomen lakia.

Mikäli yrityksen toiminnasta aiheutuu kielteisiä ihmisoikeusvaikutuksia, on sidosryhmiä kuultava riittävällä tavalla arvioitaessa korjaavien ja lieventävien tai jatkossa niitä ehkäisevien toimenpiteiden vaikutusta.

Ammattiliitoille ja muille ihmisoikeuksia edistäville toimijoille tulee myöntää kanneoikeus uhrin puolesta. Vain laajalla kanneoikeudella voidaan taata mahdollisuudet usein erittäin heikossa asemassa olevien uhrien oikeusturvan toteutumiselle.

Palkansaajat esittävät vielä uudelleen harkittavaksi raportissa esitettyä kantaa, jonka mukaan oltaisiin säätämättä valvonta – tai vahingonkorvausvastuusta ihmisoikeusloukkausten johdosta lain ensimmäisessä vaiheessa. Korvaavat toimet kun ovat keskeinen osa YK:n ohjaavien periaatteiden mukaista yritysvastuuta, kielteisten ihmisoikeusloukkausten ehkäisyä ja korvausta. Tämän tulisi olla myös lain lähtökohta, huomioiden toki kohtuulliset siirtymäajat velvoitteiden osalta.

Sääntelytavat

Yritysten vastuullisuuteen pitää kuulua ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Siihen liittyvästä asianmukaisen huolellisuuden noudattamisesta on säädettävä erillinen laki.

Kansallinen ja EU-laki

EU-tasolla on käynnistetty valmistelu yhteisestä yritysvastuusääntelystä. Esitys on tarkoitus julkistaa keväällä 2021. EU-tason yhteisessä yritysvastuusääntelyssä edetään todennäköisesti hitaasti, joten Suomen on jatkettava omaa kansallista valmistelua hallitusohjelman mukaisesti. Kansallisessa lainsäädännössä on kuitenkin syytä varautua EU-tasoisen sääntelyn rakentumiseen ja se on huomioitava säännöksissä. Kansallista lakia on sopeutettava vastaamaan EU-sääntelyä yritysten tasapuolisten toimintaedellytysten ja kilpailukyvyn turvaamiseksi.

Vaikutusarviointi/Muuta

Yritysten toimintaedellytykset

Taloudellisen vastuullisuuden lisäksi ekologinen ja sosiaalinen vastuullisuus ovat yritykselle tänä päivänä yhä useammin kilpailuetu. Vaikutusarvioinnissa on syytä selvittää lain mahdollisia vaikutuksia yritysten kilpailuasemaan sekä kansallisella että EU-tasolla.

Selvityksessä nostetaan esille mahdollisia laista aiheutuvia kustannusvaikutuksia, mutta lain muita mahdollisia vaikutuksia ei ole selvitetty. Yritysvastuulain keskeisenä tavoitteena on parantaa ihmisoikeuksien, mm. työntekijöiden oikeuksien, loukkausten uhrien asemaa ja vähentää ihmisoikeusloukkauksia. Vaikutusten arvioinnissa on olennaista keskittyä näiden tavoitteiden toteutumiseen ja niiden merkittävyyteen.

Yritystoimintaa koskevan vaikutusarvioinnin osuuden tulisi keskittyä selvittämään yrityksille asetettavaa asianmukaisen huolellisuuden velvollisuuden asianmukaisuuden vaatimusta, joka selventäisi yritysten mahdollisia kustannuksia ja toimia lain velvoitteiden noudattamiseksi.

YK-periaatteiden mukaan velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia koskee kaikkia yrityksiä. Laajasta soveltamisalasta aiheutuu pk-yrityksille hallinnollista taakkaa, mikä on huomioitava vaikutusarvioinnissa.

Huolellisuusvelvoitteen toteuttamiseen liittyvä suunnitelman laatiminen, arviointi ja raportointi edellyttää yrityksiltä osaamista, valppautta ja järjestelmällistä oman toimintansa seurantaa. Yrityksen vahingonkorvausvastuu korostuu. Yrityksille on tarjottava neuvontaa ja koulutusta vastuullisuustyön tueksi. Tähän on varattava riittävät resurssit.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
Akava ry
STTK ry