Lissabonin strategia – komission kevätraportti

Eduskunta
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta

Komissio on laatinut kevään Eurooppa-neuvostolle tiedonannon Lissabonin strategian toimeen-panosta. Suomen kanta asiaan on käsitelty EU-ministerivaliokunnassa 13.1.2006. Hallitus yhtyy pääosin komission näkemyksiin, mutta korostaa enemmän globalisaation mahdollisuuksia, si-sämarkkinoiden toimivuutta ja avoimen maailmantalouden merkitystä. Edelleen Suomi toivoo suurempaa huomiota tuottavuuteen ja innovaatiopolitiikkaan. Suomen tuleva EU-puheenjohtajuuskausi tarjoaa mahdollisuuden näiden painotusten parempaan läpivientiin.

Komissio esittää toimeenpanoon neljää prioriteettia, jotka ovat

• enemmän investointeja tietoon ja innovaatioihin
• yrityspotentiaalin vahvistaminen etenkin PK-yritysten osalta
• globalisaatioon ja ikääntymiseen vastaaminen
• kohti tehokasta ja integroitua EU-energiapolitiikkaa.

Painopisteitä voi pitää oikeina ja olennaisina. Ongelma on kuitenkin siinä, että toimeenpano riippuu jäsenmaista ja varsin vähäisessä määrin itse unionin toimielimistä.

Esko Ahon johdolla laadittu T&K-toimintaa käsitellyt uusin asiantuntijaraportti osoittaa havainnollisesti kuinka suuri kuilu EU:ssa vallitsee sanojen ja tekojen välillä. Vain Suomi ja pari muuta maata täyttää T&K-rahoitukselle asetetut tavoitteet. Suomen panostus oli viime vuoden ennakkotietojen mukaan noin 3,5 %:a BKT:stä. Yhdysvaltojen ja eräiden Aasian maiden etumatka tuottavuuden kasvussa EU-maihin verrattuna kuitenkin kasvaa koko ajan.

&#;8221Integroidun” energiapolitiikan osalta on lisäksi huomattava, että unionin toimivalta energia-asioissa on rajoitettu. Unionin yhteinen energiapolitiikka edellyttäisi energiaverkkojen aitoa yhteensopivuutta, markkinoiden ja kilpailun todellista avaamista ja Suomen esimerkin seuraamista energialähteiden monipuolisessa hyödyntämisessä. Integrointi ei saa Suomen kannalta tarkoittaa sähkön hinnan nostamista täälläkin keskieurooppalaiselle tasolle. EU:n tulee myös hyväksyä ydinvoima yhtenä osana monipuolista energiastrategiaa, jotta asetettuihin päästövähennyksiin päästään mahdollisimman kustannustehokkaasti.

Suomen kansallinen ohjelma tyydyttävä

Suomen oma kansallinen toimenpideohjelma Lissabonin strategian toimeenpanemiseksi vuosille 2005–2008 kokosi yhteen jo aiemmin tehdyt suunnitelmat, selvitykset ja sopimukset. Toimenpideohjelma ja vuosia 2005–2009 koskeva EU:lle esitetty vakausohjelma ovat sopusoinnussa keskenään. Valtioneuvoston 13.10.2005 hyväksymä ohjelma ei sisälläkään sinänsä mitään merkittäviä uusia linjauksia.

SAK:lla oli mahdollisuus vaikuttaa kansalliseen ohjelmaan jo sen valmisteluvaiheessa. Pidimme hyvänä sitä lähtökohtaa, että varsinaisesti uudenlaisia avauksia ei asiakirjaan ole otettu, vaan siinä keskitytään toimeenpanemaan jo päätetyt asiat. Demokraattisen päätöksenteon kannalta olisi ollut myös erikoista, jos nykyinen hallitus olisi tehnyt vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeistä aikaa ja tulevaa uutta hallitusta sitovia uusia linjauksia.

Suomi poikkeaa edukseen

Koko Lissabonin strategian toimeenpanon ongelmat eivät aiheudu Suomesta, joka on pikemminkin yksi harvoista esimerkkimaista, joissa kunnianhimoista suunnitelmaa on vakavasti edes pyritty toteuttamaan. Sen sijaan useat EU:n suuret jäsenmaat ovat olleet haluttomia ja/tai kyvyttömiä toimeenpanemaan strategiaan sisältyviä uudistustavoitteita. EU:n taloudellinen suorituskyky on siksi hyvin kaukana asetetusta tavoitteesta olla maailman dynaamisin ja kilpailukykyisin talousalue vuoteen 2010 mennessä. Tavoite jää toteutumattomaksi iskulauseeksi muiden joukossa. Vakavin osoitus tästä on se, että EU:ssa on yhä noin 20 miljoona työtöntä ja alueen sekä talouskasvu jää jatkuvasti jälkeen Yhdysvalloista että Aasian maista.

Onneksi Suomen kehitys poikkeaa euroalueen yleiskuvasta edukseen. Tulopoliittinen sopimus, joka ulottuu syksyyn 2007 saakka, tarjoaa vahvan selkänojan kansalaisten ostovoiman suotuisalle kehitykselle, paranevalle työllisyydelle sekä investoinneille Suomeen, mikä on ollut viime aikoihin saakka ongelmana myös meillä. Tulopoliittinen selvitystoimikunta arvioi, että palkansaajien ostovoima kasvaa sekä tänä että ensi vuonna kolme prosenttia, uusia työpaikkoja on syntynyt viimeksi kuluneen vuoden aikana yli 30 000 kappaletta ja vihdoin myös yksityiset investoinnit ovat kääntyneet kasvuun. Tammikuussa 2006 oli työllisiä 54 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin ja työttömyysaste oli pudonnut 8,7 %:iin. Suomen vienti kasvaa reippaasti sekä määrältään että arvoltaan.

Venäjän ja Viron nopea kasvu sekä elpymisen merkit myös euroalueella ja Kiinan edelleen jat-kuva voimakas kasvu luovat uskoa siihen, että Suomen talous kyllä täyttää Lissabonin strategian tavoitteet. Tähänhän viittaavat myös useat kansainväliset kilpailukykymittaukset, joissa Suomi sijoittuu kärkipaikoille. Asukasta kohti laskettu kansantulomme on silti vain noin 15. sijalla ja edelleenkin Suomeen sijoitetaan liian vähän.

Palveludirektiivi askel oikeaan suuntaan

Tuottavuuden kehitys monella palvelualalla on Suomessakin ollut liian hidasta, eikä palvelujen vienti ole kehittynyt yhtä hyvin kuin teollisuustuotteiden kauppa. Euroopan parlamentin hyväksymä luonnos palveludirektiiviksi on askel oikeaan suuntaan ja tarjoaa hyvän pohjan lopullisen direktiivin laatimiselle. SAK on tukenut palvelumarkkinoiden avaamista sillä ehdolla, että kansalliset työehtosopimukset pysyvät voimassa ja että niiden noudattamista kyetään myös riittävästi valvomaan.

SAK:n lähtökohtana on – samoin kuin komission tiedonannossa – että Suomi ja Eurooppa pi-detään jatkossakin hyvänä paikkana sekä teollisuus- että palvelutuotannon sijoittua ja toimia. Tämä on myös palkansaajien etu, sillä työllisyys ja hyvinvointi riippuvat ratkaisevasti talouden kasvusta ja suorituskyvystä. Emme voi lähteä kilpailemaan muiden maiden kanssa alentamalla palkkoja tai heikentämällä työehtoja. Yhdistämällä työntekijöiden työhyvinvoinnin lisäys ja tuottavuuden kehittäminen saavutetaan parhaiten tuloksia, jotka hyödyttävät tasapainoisesti kaikkia.

Joustot yhdessä sopien

Tiedonannossa ja kansallisessa ohjelmassa viitataan työmarkkinoiden toimivuuden parantamiseen ja mm. yrityskohtaisen sopimustoiminnan lisäämiseen. Nämä kysymykset ovat parhaillaan ratkaistavana tupon pohjalta liittojen välisissä keskusteluissa. SAK:n aloitteesta käynnistetty eri toimialojen vuoropuhelu alan työpaikkojen ja investointien lisäämiseksi Suomessa jatkuu myös useiden alojen työmarkkinajärjestöjen kesken.

Työmarkkinoidenkin osalta on perusteltua puhua Suomen mallista, joka on tuottanut varsin hyviä tuloksia. Kolmikantaisen yhteistyön ja sopimisen linjaa on syytä jatkaa, jotta Lissabonin strategian toimeenpano Suomessa etenee yhtä hyvin myös tulevaisuudessa. Suomessa erityisesti teknologiateollisuuden kannalta tärkeä ns. Metallin malli on osoittautunut toimivaksi. Neuvotteluasetelman tulee myös paikallisesti olla tasapainoinen, jolloin keskeistä on luottamusmiesjärjestelmän toimivuus ja olemassaolo.

Kuntareformi tärkein kansallinen uudistus

Kenties merkittävin Suomen kansantalouden suorituskykyä parantava hanke on parhaillaan käynnissä oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus. Mikäli siinä onnistutaan, pystymme vastaamaan ikääntymisen ja julkisen palvelutuotannon tuottavuuden parantamista koskeviin haasteisiin. Kuntareformi on välttämätön täysin riippumatta Lissabonin strategiasta ja EU:sta, jotta kustannuskehitystä voitaisiin hillitä ja varmistaa, että pienevistä ikäluokista riittää työvoimaa myös vientituloja ansaitsevalle avoimelle sektorille sekä yksityisille palvelualoille.

Vaikka Suomi on myönteinen poikkeus EU-maiden joukossa Lissabonin strategian toimeenpanossa, ei liikaan itsetyytyväisyyteen ole aihetta. Työttömyys on edelleenkin liian suuri, työllisyysaste liian alhainen ja monissa kunnissa palveluja uhkaa rahoituskriisi. Työmarkkinajärjes-töjen myötävaikutuksella tehty suuri työeläkeuudistus osoittaa, että tarttumalla ajoissa haasteisiin ja tekemällä päätöksiä, eikä ainoastaan selvityksiä, voidaan saavuttaa konkreettisia tuloksia.

Toivottavasti muut EU-maat seuraavat Suomen esimerkkiä. Se auttaisi parhaiten myös oman taloutemme ongelmien voittamisessa, sillä EU on kuitenkin tärkein talousalue myös Suomen kannalta.