Lausunto Verohallinnon ohjeluonnoksesta luontoisedut verotuksessa
Verohallinto
Henkilöverotuksen ohjaus- ja kehittämisyksikkö
A183/200/2014
Verohallinto on pyytänyt Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:ltä lausuntoa ohjeluonnoksestaan ”Luontoisedut verotuksessa”. Ohjeluonnos käsittelee työnantajalta saatujen luontoisetujen verotusta luonnollisen henkilön tuloverotuksessa ja ennakkoperinnässä. Uudella ohjeella korvataan Verohallinnon 9.12.2013 antama luontoisetuja koskeva ohje. Lausuntona ohjeluonnokseen esitämme seuraavaa:
1) Yleistä
SAK pitää tärkeänä, että Verohallinto nyt antaa luontoiseduista ajantasaisen ja yksityiskohtaisen ohjeen, jossa on erityisesti otettu huomioon sekä asunto- että ravintoedun arvon määrittämisessä vuoden 2015 alusta voimaan tulleet muutokset. Jotta ohje olisi verovelvollisen näkökulmasta mahdollisimman selkeä ja informatiivinen, esitämme alla muutamia yksittäisiä kommentteja ohjeen sisältöön. Alla olevat otsikoinnit vastaavat Verohallinnon ohjeluonnoksen otsikkoja ja niiden numerointia.
2) 2 Asuntoetu
2.4.3 Virka-asunnot
Verohallinnon ohjeluonnoksen ko. otsikon alla toisessa kappaleessa esitetään seuraavaa: ”Peritty vuokra voidaan kuitenkin tietyissä tapauksissa katsoa käyväksi vuokraksi, jos palkansaajalta peritään korvausta lämpimästä vedestä.” Näkemyksemme mukaan ohjeen sisältöä voisi tältä osin tarkentaa, jotta edun käsittely ennakkoperinnässä aukeasi paremmin. Nyt ohjeluonnoksesta ei selviä, miten lämpimästä vedestä peritty korvaus tulee tällaisissa tilanteissa ottaa ennakkoperinnässä huomioon. Asia ei myöskään selviä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun tiivistelmästä, johon ohjeluonnoksessa viitataan.
2.4.8 Hälytyslaitteet
Verohallinnon ohjeluonnoksen mukaan työnantajan kustantaman palkansaajan omistamaan tai vuokraamaan asuntoon tai vapaa-ajanasuntoon asennettavan hälytysjärjestelmän kustannukset ovat kokonaisuudessaan palkkaa riippumatta palkansaajan työtehtävistä. Jos hälytysjärjestelmä kuitenkin asennetaan työnantajan intressissä esimerkiksi tilanteessa, jossa työntekijä tekee säännöllisesti töitä kotonaan ja vaikkapa säilyttää siellä työnantajan salassa pidettävää materiaalia (esim. tietokoneellaan tai muutoin), tai työntekijän turvallisuus on uhattuna työstä johtuvista syistä, on kohtuutonta, että työntekijälle muodostuu hälytysjärjestelmästä palkkana verotettava etu. Tällaisissa tilanteissa työnantaja yleensä määrää, että hälytysjärjestelmä asennetaan työntekijän kotiin ja sen millainen siihen liittyvä palvelu on, eikä laitteisto myöskään tule lopullisesti työntekijän omistukseen. Näkemyksemme mukaan ohjeluonnoksessa ei tulisi täysin yksiselitteisesti sanoa, että kaikissa tilanteissa työnantajan kustantaman työntekijän omistamaan tai vuokraamaan asuntoon asennettavan hälytysjärjestelmän kustannukset ovat kokonaisuudessaan työntekijälle palkkana verotettava etu. Lisäksi on huomattava, että Verohallinto on ohjeluonnoksen sivulla 12 erityisesti maininnut, että hälytyslaitteiden sijoittaminen asuntoon ei ole asuntoedun arvon alentamisperuste, koska laitteistosta aiheutuva haitta liittyy ensisijaisesti palkansaajan työtehtäviin. Jos vastaavasti hälytyslaitteiden sijoittaminen työntekijän omistamaan tai vuokraamaan asuntoon liittyy ensisijaisesti työntekijä työtehtäviin, ei siitä tulisi edellä mainituilla edellytyksillä muodostua työntekijälle veronalaista etua.
2.4.12 Hotellimajoitus, jos palkansaaja ei ole työmatkalla
Verotus- ja oikeuskäytännössä on eräissä tilanteissa katsottu, että työntekijän luontoisetuna saaman hyödykkeen tms. veronalaiseksi arvoksi on katsottu työntekijältä säästyneiden elantokustannusten määrä. Työntekijältä säästyneiden elantokustannusten määrä voi olla alhaisempi kuin työnantajalle edun järjestämisestä aiheutuneet kustannukset.
Verohallinnon ohjeluonnoksessa esitetään, että tilanteessa, jossa esim. työsuhteen alussa, kun uusi työntekijä aloittaa työskentelyn varsinaisella työpaikallaan, työnantajan kustantamasta hotellimajoituksesta muodostuu työntekijälle luontoisetu, jonka arvo on työnantajan hotellille maksama määrä. Mikäli kyse on tilapäisestä järjestelystä, työntekijälle ollaan etsimässä luontoisetuasuntoa tai hän on itse etsimässä esim. vuokra-asuntoa itselleen, tulisi olla mahdollista, että edun arvona voitaisiin käsitellä työntekijältä säästyneiden elantokustannusten määrä (esim. kohtuullinen asunnon vuokra paikkakunnalla tai vastaavan asunnon luontoisetuarvo). Käsityksemme mukaan näin on eräissä tapauksissa verotuskäytännössä meneteltykin.
3) 5 Ravintoetu
5.6.1 Yleistä kohdennetuista maksuvälineistä
Verohallinnon ohjeluonnoksessa esitetään, että ”Vuodesta 2015 alkaen luontoisetupäätöksessä on erilliset määräykset arvoseteleille ja muille kiinteämaksuisille maksuvälineille (luontoisetupäätös 13 §) sekä saldoon perustuville maksuvälineille (luontoisetupäätös 14 §). Ennen vuotta 2015 kaikkiin kohdennettuihin maksuvälineisiin sovellettiin ensin mainittuja määräyksiä.” Lisäksi kohdassa 5.6.3.1 Arvostamisessa noudatettavat periaatteet neljännessä kappaleessa esitetään, että ”Ennen vuotta 2015 kortilla ollut jäännössaldo tuli ottaa huomioon”. SAK:n näkemyksen mukaan myös aikaisempia vuosia koskien maksukortille esim. vuoden vaihteessa 2014 mahdollisesti jääneellä loppusaldolla ao. vuodelta ei tulisi olla merkitystä työntekijän ennakkoperinnässä ja/tai lopullisessa verotuksessa, jos kaikki vuoden 2015 luontoisetupäätöksen mukaiset edellytykset käytössä olevalle maksukortille ovat aiemminkin täyttyneet.
SAK:n käsityksen mukaan yleisin käytäntö toteuttaa ateriaetu ns. lounaskortilla on, että työnantajat lataavat saldoa kortille kuukausittain etukäteen ja ladattavan saldon arvo määräytyy ko. kuukauden oletettujen työntekijän kotimaan työssäolopäivien lukumäärän mukaan. Mahdolliset työntekijän poissaolot huomioidaan uutta ladattavaa saldoa vähentävinä joko seuraavan kuukauden latauksesta tai vähennykset tehdään muutaman kerran vuodessa tai kerran vuodessa esimerkiksi joulukuun palkanmaksun yhteydessä ottaen huomioon työntekijän poissaolot takautuvasti tietyltä, sovitulta ajanjaksolta. Käsityksemme mukaan tällainen käytäntö on ollut vakiintuneesti hyväksytty myös lounasseteleitä koskien. Olemme myös ymmärtäneet, että maksukortille ladattu saldo olisi voimassa aina vuoden ajan kustakin erillisestä latauskerrasta. Mikäli luontoisetupäätöksen edellytykset edun arvostamiselle täyttyvät, näkemyksemme mukaan työntekijän pitää voida käyttää tätä saldoa vapaasti koko sen voimassaoloajan, eikä joltain kuukaudelta käyttämättä jääneellä saldolla pitäisi olla missään vaiheessa merkitystä työntekijän ennakkoperinnässä ja/tai lopullisessa verotuksessa. Pidämme tärkeänä, että ohjeessa olisi selkeä esimerkki tällaisesta tyypillisestä tilanteesta. Käsityksemme mukaan tällaisessa tilanteessa Verohallinnon ohjeluonnoksen käsitteellä käyttöjakso ei itse asiassa myöskään ole enää mitään merkitystä. Lisäksi Verohallinnon luontoisetupäätöksen määräykset eivät edellytä käyttöjakson määrittämistä.
Verohallinnon ohjeluonnoksessa esitetään, että ”maksukortilla lataushetkellä mahdollisesti olevan saldon määrällä ei ole merkitystä ladattavan saldon arvostuksen kannalta, kunhan ladattu määrä on palkansaajan tosiasiallisten kotimaan työssäolopäivien mukainen”. Esimerkissä 8 on kuitenkin viidennessä kappaleessa tilanne, jossa työntekijä sopii työnantajansa kanssa, että kortille ladataan saldoa vain lataushetkellä kortilla olevalla saldolla (50,00 euroa) vähennetty määrä. Esimerkistä ei selviä, miksi näin toimitaan. Näkemyksemme mukaan esimerkki on tältä osin epäselvä ja harhaanjohtava. Lisäksi esimerkin kolmannessa kappaleessa on mainittu, että D:llä on helmikuussa 20 työpäivää ja neljännessä kappaleessa, että D:llä on helmikuussa 10 työpäivää. Pyydämme Verohallintoa selventämään esimerkkiä 8 myös tältä osin.
Käsityksemme mukaan ei myöskään ole realistista ajatella, että työnantajat lataisivat työntekijän kortille koko vuoden saldon kalenterivuoden vaihtuessa. Pidämme kuitenkin tärkeänä, jos Verohallinto edelleen pitää käyttöjakson määrittämistä välttämättömänä, että ladattavan saldon käyttöjaksosta mainitaan erikseen, että se voi olla myös vuoden mittainen riippumatta, milloin/kuinka usein saldoa kortille ladataan. Nyt ohjeluonnoksessa esitetään, että käyttöjakso voi olla työnantajan tarpeista riippuen pidempi, esimerkiksi kolmen kuukauden mittainen.
5.6.3.4 Ravintoedun lakkaaminen
Esimerkissä 12 on ilmeisesti virhe kolmannessa kappaleessa, jossa esitetään, että E:n helmikuulta saaman ravintoedun arvo saadaan arvostamalla tammikuun tosiasiallisia työssäolopäiviä… Tammikuun sijasta esimerkissä pitäisi varmastikin olla helmikuu.
4) 8 Puhelinetu
8.1 Puhelinedun määritelmä
Verohallinnon ohjeluonnoksen mukaan, jos työnantaja maksaa palkansaajan omistaman tai vuokraaman puhelinliittymän maksut, ei kysymyksessä ole puhelinetu. Verohallinnon aiemman ohjeen mukaan kuitenkin tilanteessa, jossa työntekijä soittaa kotipuhelimestaan myös työpuheluita, eikä yksityispuhelujen määrää pystytä selvittämään, edun arvona on voitu käyttää puhelinedun arvoa. Pyydämme Verohallintoa täsmentämään ohjettaan tältä osin vastaamaan aiempaa ohjeistustaan.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry