Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen perustaminen

Opetus- ja kulttuuriministeriö
PL 29
00023 Valtioneuvosto

OKM102:00/2011 OKM/114/040/2011

Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä (OKM 2012:19) esittää perustettavaksi Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen, johon yhdistettäisiin nykyinen Opetushallituksen alainen oppimistulosten arviointitoiminta sekä Koulutuksen arviointineuvoston ja korkeakoulujen arviointineuvoston suorittama arviointitoiminta. SAK kannattaa Koulutuksen arviointikeskuksen perustamista ja katsoo työryhmän peruslinjausten olevan pääasiassa oikeansuuntaisia.

Arviointitoiminnan lähtökohtana tulee edelleen olla kehittävä arviointi, josta hyötyvät niin koulutuksen järjestäjät kuin sidosryhmät ja koulutuspolitiikan päättäjät.

Esityksissä painotetaan aivan oikein arviointitoiminnan riippumattomuutta ja sen selkeyttämistä. Riippumattomuus voidaan turvata myös virastomuotoisessa organisaatiossa, joka toimisi opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla, mikäli tietyt perusedellytykset muutoin varmistetaan. Riippumattomuutta vahvistettaisiin sillä, ettei arviointikeskuksen osalta otettaisi käyttöön tulossopimusmenettelyä ja toisaalta keskuksen johtamisen, hallintorakenteen ja päätöksentekoa koskevan sääntelyn kautta. Nämä linjaukset ovat kannatettavia. 

Keskeinen riippumattomuuteen liittyvä prosessi on arviointisuunnitelman laatiminen ja vahvistaminen. Arviointineuvoston tehtävänä olisi laatia arviointisuunnitelma, jonka opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaisi.  Mahdollisissa intressiristiriitatilanteissa tulisi painottaa hyvän hallintokäytännön periaatteita ja turvata arviointineuvoston toiminnan riippumattomuutta asianmukaisella resurssiohjauksella. Kansallisen koulutuspolitiikan näkökulmasta on selvää, että opetus- ja kulttuuriministeriöllä on myös tarve tuoda esille tärkeitä mahdollisia arviointikohteita. Toisaalta taas arviointitoiminnan riippumattomuus edellyttää, että arviointineuvosto voi myös käytännössä toteuttaa tärkeiksi katsomiensa arviointikohteiden arvioinnin.

Arviointisuunnitelman laatiminen on keskeisten koulutuspoliittisten valintojen tekemistä ja harkintaa. Suunnitelman laadinnassa ei ole kysymys vain arviointiosaamisen käytöstä. Näin ollen on tärkeää, että sidosryhmillä on aito mahdollisuus vaikuttaa arviointisuunnitelman laadintaan valittaessa arvioitavia kohteita.

Esitys, jonka mukaan arviointikeskuksessa olisi vain yksi arviointineuvosto, on oikea. Korkeakoulujen arviointitoiminta voidaan käytännössä organisoida ehdotetulla jaostomenettelyllä. Tästä voi tosin seurata se, ettei arviointineuvostolle jää enää kovin keskeistä roolia korkeakoulujen arviointitoiminnassa. Vastaavin perustein kuin on esitetty erityistä jaostoa korkeakoulujen arviointitoimintaan, voitaisiin keskukseen toki  perustaa myös muun koulutuksen jaosto. Keskuksen toiminnassa on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, ettei arviointitoimintojen yhdistäminen jää mekaaniseksi, vaan tuottaa myös lisäarvoa mm. rajat ylittävien arviointien kehittämiselle.

Työryhmän esitys merkitsee käytännössä sidosryhmien roolin muuttumista. Arviointineuvostossa heitä ei olisi. Tästä seuraa erityisen painavia vaatimuksia arviointineuvoston kokoonpanoon. Sen tulee edustaa tasapuolisesti koulutusjärjestelmän kokonaisuuden hallintaa sen ohella, että sillä on hyvä arviointitoiminnan asiantuntemus. On erityisesti huolehdittava siitä, että myös ammattikasvatuksen asiantuntemus on riittävästi edustettuna tulevassa arviointineuvostossa. Yksi jäsen ei tähän riitä.

SAK pitää mahdollisena, että sidosryhmien toiminta arviointikeskuksessa organisoidaan erityisen neuvottelukunnan kautta. Neuvottelukunnan rooli jää kuitenkin varsin epäselväksi ja ilmeisen vähäiseksi työryhmän esityksessä. Sidosryhmien rooli ja myötävaikutus tulee turvata arviointisuunnitelman laadinnassa siten, että neuvottelukunta antaa lausunnon arviointisuunnitelmasta ennen kuin arviointineuvosto toimittaa esityksensä opetus- ja kulttuuriministeriölle. Tämä tehtävä tulee sisällyttää asetuksen 9§:ään. Muutoin sidosryhmien luontevaan rooliin kuuluisi se, että niiden edustajia osallistuu edelleen arviointien suunnitteluryhmiin. Sen sijaan varsinaiset arvioinnit toteuttaviin arviointiryhmiin ei tarvita sidosryhmiä.

SAK:n mielestä esityksessä on epätyydyttävällä tavalla käsitelty opetus- ja kulttuuriministeriön ja toisaalta työ- ja elinkeinoministeriön yhteistyötä arviointitoiminnassa. Varsin epäselvästi vain todetaan, että hallinnonalojen yhteistyön kautta voitaisiin arvioida myös esimerkiksi työvoimapoliittisena koulutuksena järjestettävää koulutusta. Koulutuksen uuden arviointikeskuksen roolia tulee vahvistaa myös muiden hallinnonalojen koulutuksen arvioinnissa ja erityisesti työvoimapoliittinen koulutus on tärkeä arviointikohde. Keskuksen toiminnan järjestämistä on tältä osin vielä täsmennettävä yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa.

Uudessa keskuksessa on oltava riittävät edellytykset myös arviointitulosten levittämiseen ja sitä koskevaan viestintään. Tämä työ on osa arviointitoiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Korkeakoulujen arviointineuvoston sihteeristön ja opetushallituksen alaisen arviointitoimintaa suorittavan henkilöstön palvelussuhteiden jatkuvuus on tarkoitus turvata siirtämällä vastaavat virat ja tehtävät Kansalliseen koulutuksen arviointikeskukseen 1.1.2014 lukien. Sen sijaan Jyväskylän yliopistoon nyt palvelussuhteessa olevien, Koulutuksen arviointineuvoston sihteeristöön kuuluvien henkilöiden tilanne jää epäselväksi. Myös heidän palvelusuhteidensa jatkuvuus tulee varmistaa. Siirtymävaiheen järjestelyjen onnistumiseksi tätä koskevat päätökset tulee tehdä riittävän nopeasti.

Arviointitoiminnan resurssit ovat jo nykyisellään varsin niukat. Näin ollen ei ole toivottavaa, että arviointikeskuksen perustamiseen kohdistettaisiin arviointitoiminnan nykytasoon nähden menosäästöjä.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry