Kansainvälinen oikeudellisesti sitova asiakirja ihmisoikeuksista monikansallisten yhtiöiden ja muiden yritysten toiminnassa; sopimusluonnos

Ulkoministeriö
kirjaamo.um@formin.fi

Lausuntopyyntönne 25.7.2018
PC0TQ36W-9

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry lausuu seuraavasti:

Sitova sopimus ihmisoikeuksista monikansallisten yhtiöiden ja muiden yritysten toiminnassa tarvitaan

Monikansallisten yhtiöiden toimintaan on edelleen vaikea puuttua sekä oikeudellisesti että toimivallan näkökulmasta. Tämä johtuu osittain niiden globaalista luonteesta. Sellaisia ihmisten hyväksikäyttö- ja ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu edelleen kaikkialla maailmassa, joissa yritykset ovat joko suoraan tai välillisesti osallisia. Nykyinen yritysten liiketoimintamalli, joka perustuu pitkälti edullisimpien kustannusten markkinoihin ja alihankintaketjujen käyttöön tarkoittaa aivan liian usein sitä, että monikansallisissa yhtiöissä tai niiden alihankintaketjuyrityksissä ei ole tarjolla kunnon työtä.

Valitettavasti YK:n ihmisoikeusneuvoston laatimat sinänsä merkittävät ja tärkeät vapaaehtoiset yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia ohjaavat periaatteet (UNGPs) yhdessä YK:n työjärjestö ILO:n sopimusten ja suositusten kanssa eivät kykene suojelemaan työntekijöitä tai muita ihmisoikeusrikkomusten uhreja riittävästi. Tämän vuoksi valtioiden on tehtävä nopeasti päätöksiä, jotka lisäävät yritysten oikeudellista vastuuta, parantavat uhrien oikeussuojaa ja ennaltaehkäisevät yritystoiminnasta aiheutuvia kielteisiä ihmisoikeusvaikutuksia. Niiden pitäisi estää jatkossa varmemmin työntekijöiden- ja ammattiyhdistysoikeuksien loukkaukset.

Tarvitaan uusi sitova sopimus yritysten ihmisoikeusvastuista. Sen sopimisen myötä ei pidä kuitenkaan unohtaa ILO:n keskeistä roolia kansainvälisten työnormien laadinnassa ja valvonnassa eikä YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia ohjaavat periaatteita.

Suomen ja koko EU:n pitäisi suhtautua positiivisesti YK:n ihmisoikeusneuvoston vuonna 2014 asettaman hallitustenvälisen työryhmän työhön kansainvälisen oikeudellisesti sitovan asiakirjan laatimiseen ihmisoikeuksista monikansallisten yhtiöiden ja muiden yritysten toiminnassa. Työryhmän istunnoissa on keskusteltu kansainvälisen oikeudellisesti sitovan asiakirjan sisällöstä, soveltamisalasta, luonteesta ja muodosta sekä keskeisistä elementeistä. Ay-liike pitää päätöstä sitovan sopimuksen neuvottelemisesta erittäin tervetulleena, sillä olemme jo pitkään tavoitelleet sitovaa kansainvälistä sopimusta yritysten ihmisoikeusvastuille.

Ecuadorin esittämä luonnosversio ei ole täydellinen, mutta se on parantunut koko ajan. EU:n ei ole perusteltua vaatia jo neljä vuotta käynnissä olleen, valmiiksi hauraan neuvotteluprosessin aloittamista alusta. Jos neuvottelut avattaisiin uudestaan, tarkoittaisi hyvin todennäköisesti niiden kaatumista. Tätä emme halua.

Kansainvälinen ay-liike, kuten myös SAK korostaa, että yritysten ihmisoikeusvastuita vahvistava sitova sopimusprosessi ei saa toimia yrityksille tai valtioille tekosyynä jättää kehittämättä YK:n ihmisoikeuksia ja monikansallisten ja muiden yritysten ohjaavia periaatteita (UNGPs). Koska ohjaavat periaatteet on hyväksytty yleisesti, ovat ne jatkossakin sekä tärkeitä että päteviä. Toisin kuin Suomen kantaluonnoksessa epäillään, nämä kaksi ihmisoikeuksia edistävää instrumenttia tukevat eivätkä poissulje toisiaan.

Sitovia sopimuksia ihmisoikeuksien edistämisestä on yritetty laatia vuosina 1975 – 1993 ja 2004 epäonnistunein tuloksin. Tämä ei ole kuitenkaan peruste olla kokeilematta uudestaan. Maailman johtavat yritykset ja niiden toimintaa ohjaavat eettiset normit ovat muuttaneet ja muuttamassa yritysten liiketoimintamalleja verrattuna edellisiin vuosikymmeniin. Toisaalta, räikeät ihmisoikeusrikkomukset eivät ota laantuakseen ja kuluttajien tahtotila puolustaa ihmisoikeuksia on vahvistunut. Eettisesti toimivien edelläkävijäyritysten ei pitäisi kärsiä taloudellisesti siitä, että kansainvälinen normisto mahdollistaa edelleen ihmisoikeus-ja ympäristörikkomuksia tekevien yritysten pärjäämisen globaalissa kilpailussa.

Sekä Suomen että koko globaalin ay-liikkeen asiantuntijat työskentelevät parhaillaan sen puolesta, että sitovasta sopimuksesta saataisiin sekä oikeudellisesti että poliittisesti toimiva kokonaisuus. Vaikka sopimusluonnos on mennyt eteenpäin, on siinä vielä paljon puutteita.

Jotta ay-liike voi kannattaa sopimusluonnosta, pitää sen sisältää vähintään seuraavat elementit:

Soveltamisala

Kuten EU:n ja Suomen myös SAK:n mielestä Ecuadorin ehdottaman oikeudellisesti sitovan asiakirjaluonnoksen yksi suurimmista puutteista on sen rajoitettu soveltamisala. EU:n pitää neuvotella sopimuksen soveltamisalaksi YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevissa periaatteissa (UNGP) määritellyt toimijat.

Sitovan sopimuksen pitäisi sisältää lisäksi kaikki kansainvälisesti tunnustetut ihmisoikeudet ml. työntekijöiden ja ay-oikeudet kuten ILO:n sopimuksissa on säädetty. Nämä pitävät sisällään mm. lakko-oikeuden ja tavoitteen kehittää hyviä työoloja tukevaa sääntelyä globaaleissa tuotantoketjuissa.

Sopimusluonnos kattaa monikansallisen liiketoiminnan yhteydessä syntyneet ihmisoikeusloukkaukset. Määritelmä on liian tulkinnanvarainen ja suppea. Sopimuksen soveltamisalana pitäisi olla kaiken tyyppiset yritykset riippumatta niiden koosta, toimialasta, toimintaympäristöstä, omistussuhteista tai rakenteesta, jotta aukkoja yritysten ja valtioiden vastuunkannolle ei pääsisi syntymään. Määritelmän pitäisi huomioida myös kaiken tyyppiset työsuhteet. Oleellista on myös, että sopimus koskee kaikkia yrityksiä siten, että valtiolle kuuluva ihmisoikeuksia koskeva ensisijainen suojeluvelvoite ei heikkene eikä sitä voida katsoa siirrettävän yrityksille.

Sitovaan sopimukseen pitäisi sisällyttää selkeästi myös palkansaajien perusoikeudet kuten järjestäytymisoikeus, oikeus sopia kollektiivisesti palkoista, oikeus sopia itsenäisesti luottamushenkilöistä sekä sosiaalidialogi, sillä nämä oikeudet edistävät ja turvaavat tehokkaimmin työntekijöiden oikeuksia.

Valtioiden extraterritoriaalista toimivaltaa ihmisoikeuksien suojeluun vahvistettava

Sitovassa sopimuksessa pitäisi olla selkeästi säädettynä emoyhtiötä koskevasta extraterritoriaalisesta lainsäädännöstä niin, että se velvoittaisi ihmisoikeuksia rikkoneen monikansallisen yhtiön uhrien oikeudenkäynnit siinä maassa, jossa yhtiön pääkonttori sijaitsee. Tämä velvoite nojaa vahvasti periaatteeseen, jonka mukaan valtioiden on suoritettava kaikki kansainvälisen oikeuden puitteissa voitavissa olevat toimet estääkseen yksityisiä toimijoita sellaisilta teoilta, joilla on haitallisia ihmisoikeusseuraamuksia.

YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevissa periaatteissa (UNGP) säädetään, että valtioiden velvollisuutena on suojella yksilöitä yritysten suorittamilta ihmisoikeusloukkauksilta. Tämän vuoksi valtioiden on ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta ne voivat varmistaa oikeudellisten, hallinnollisten, lainsäädännöllisten tai muiden soveltuvien keinojen avulla tehokkaat ja korjaavat toimenpiteet. Näiden toimenpiteiden pitää olla ihmisoikeusloukkauksista kärsineiden yksilöiden tavoitettavissa, jos loukkauksia tapahtuu valtioiden alueella ja/tai lainkäyttöalueella.

YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitea menee pidemmälle ja toteaa, että: valtioiden pitäisi kehittää sellaisia toimia, joilla ne voisivat estää alueellaan pääkonttoria pitävien yritysten ihmisoikeusrikkomukset ulkomailla.

Lisäksi YK:n ihmisoikeuskomitea on todennut vuonna 2012, että se kannustaa jäsenvaltioita esittämään selkeästi kaikille alueillaan kotipaikkaa pitäville/ toimivallassa oleville liikeyrityksille, että niiden pitää kunnioittaa toimissaan ihmisoikeuksia. Komissio myös kannustaa valtioita tekemään kaikki tarvittavat toimet ihmisoikeusrikkomusten ennaltaehkäisemiseksi ja uhrien suojelemiseksi ulkomailla toimivien sopimusta rikkovien liikeyritysten osalta.

Näiden Maastrichtin-periaatteiden vahvistaminen valtion extraterritoriaalisten velvoitteiden osalta on esimerkki siitä, mihin suuntaan kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä pitäisi viedä. Tältä osin UNGPs on jäänyt jälkeen kansainvälisen oikeuden kehitystarpeista. Sitova sopimus antaisi mahdollisuuden selkeyttää myös valtioiden extraterritoriaalista velvollisuutta ihmisoikeuksien suojeluun yhä kansainvälisemmässä ja globaalimmassa maailmassa.

Ihmisoikeusloukkausten uhreille pääsy tehokkaan oikeudellisen turvan piiriin

Sen lisäksi, että tällä hetkellä voimassa olevat oikeudelliset säännöt suojaavat emoyhtiöitä vastuulta, on myös uhrin oikeussuojakeinot rajoitetut. Monikansalliset yhtiöt tekevät ihmisoikeusrikkomuksia usein sellaisissa maissa, joissa on heikko oikeusjärjestelmä ja/tai epäilyksiä itsenäisen oikeuslaitoksen olemassaolosta.

Valtioiden on toimeenpantava tarvittavat oikeudelliset, hallinnolliset ja tarvittavat muut toimet, joilla ne takaavat ihmisoikeusloukkausten uhreille tehokkaat oikeussuojakeinot:

– kun ihmisoikeusrikkomuksia ilmenee niiden alueella ja /tai toimivallassa

– ja kun ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu niiden alueiden tai toimivallan ulkopuolella, mutta rikkomukset on suorittanut toimija, jonka toiminnan keskus on kyseessä olevassa valtiossa tai sillä on liiketoimintaa tällaisen kokonaisuuden kanssa.

Yritysten oikeudellinen vastuu ihmisoikeusrikkomuksista kattavammaksi

Monikansalliset yhtiöt toimivat usein niin, että ne koostuvat useista taloudellisista ja oikeudellisista kokonaisuuksista ja toimivat lisäksi mahdollisesti osana muiden yhtiöiden verkkoja, jotka voivat olla keskenään yhtiökumppaneita tai harjoittavat muun tyyppistä taloudellista valtaa suhteessa toisiinsa. Tällaiset toimijat välttävät halutessaan taidokkaasti ihmisoikeusvastuitansa.

Sitova sopimus auttaisi selventämään valtion velvoitteita suojella ihmisoikeuksia suhteessa tällä hetkellä vallitsevaan yritysten ihmisoikeusvastuista koskevaan ”katvealueeseen”.

Sitovassa sopimuksessa pitää olla pykälä, jolla valtiot velvoitetaan toimeenpanemaan sellaisia lainsäädännöllisiä toimia, joilla vastaavasti yritykset velvoitetaan toimeenpanemaan UNGP:ssa sovittuja yritysten ihmisoikeuksia koskevaa vastuuta ja prosesseja

Jos näitä velvoitteita rikottaisiin, pitäisi vahingonkorvaus- tai rikosoikeudellisen syytteen tai hallinnollisen valituksen tekemisen olla mahdollista. Tässä lainsäädäntökohdassa olisi syytä korostaa myös monikansallisten yhtiöiden toiminnan läpinäkyvyysvaatimusta. Erityisesti sitä tarvitaan lisää alihankintaketjujen sijaintien julkaisemissa ja alihankintaketjujen työolojen julkisessa tiedottamisessa.

Velvoitteita ylikansallisille yhtiöille

Sitovan sopimuksen pitää rakentua UNGP:n II pilarille, jossa vahvistetaan ihmisoikeusvelvoitteiden sovellettavuus yritysten toiminnassa. Monikansallisten yhtiöiden velvoitteena pitäisi olla ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Käytännössä niitä kiellettäisiin toisten ihmisoikeuksien loukkaukset sekä velvoitettaisiin huomioimaan toiminnassaan mahdolliset haitalliset ihmisoikeusvaikutukset.

Kansainvälinen seurantajärjestelmä

Sitovan sopimuksen pitäisi sisältää myös sopimuksen toimeenpanoa säännöllisesti valvova ja seuraava elin, joka antaisi jäsenvaltioille myös tukea sopimuksen kansallisessa toimeenpanossa.

Lisäksi tämän elimen pitäisi saada valtuudet käsitellä tapauskohtaisia valituksia tai luoda mekanismi yksittäisten tapausten käsittelemiseksi. Erityisesti vakavia yritysten ihmisoikeusloukkauksia pitää käsitellä tässä elimessä sekä niitä tapauksia, joissa ihmisoikeuksia loukkaava toiminta on laajalle levinnyttä ja systemaattista. Näissä tapauksissa esimerkiksi maakohtainen tosiseikkojen tiedustelu ja raportointi suositusten kera edistäisi ihmisoikeusrikkomuksiin puuttumista.

Ihmisoikeusrikkomusten uhrien lisäksi ihmisoikeuksia ja uhreja puolustavilla järjestöillä kuten esim. ay-liikkeellä pitäisi olla oikeus päästä mukaan valvonta/seuranta-mekanismeihin ja käyttää hyväkseen maakohtaisilla käynneillä saatuja tietoja oikeuskanteen nostamista varten. Tällainen tapa on jo käytössä YK:ssa ja alueellisissa ihmisoikeussopimuksissa.

Uuden elimen olisi luonnollisesti toimittava niin, että se vahvistaa samalla ILO:n roolia sille kuuluvalla mandaatilla eli työlainsäädännön normiston valvonnassa. Tämä onnistuu parhaiten, kun uusi elin tekee yhteistyötä ILO:n valvontamekanismijärjestelmän ja sen asiantuntijoiden kanssa.

Lopuksi

Kuten Suomi onkin tehnyt, myös EU:n komission olisi myös hyödyllistä sitouttaa kansalaisyhteiskunta ml. palkansaajat sopimuksen kehittämistyöhön.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry