ILOlle vuonna 2014 annettavat raportit ratifioimattomista yleissopimuksista
(ILOn perussääntö artikla 19) / ILOn suositus nro 149
Työ- ja elinkeinoministeriö
PL 32
00023 Valtioneuvosto
kirjaamo@tem.fi
TEM/2540/04.03.02/2013
Lausuntopyyntönne 28.11.2013
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry lausuu seuraavasti:
Suomi on ratifioinut ILOn yleissopimuksen nro 141 (Maaseudun työntekijäjärjestöt ja niiden osuus taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä 1975). Yleissopimukseen liittyvä ILOn suositus nro 149 on tämän lausuntopyynnön kohteena.
ILOn suosituksessa määritellään ”maaseudun työntekijä” seuraavalla tavalla: Maaseudun työntekijällä tarkoitetaan kaikkia maanviljelyksen, käsityön tai vastaavien ammattien piirissä maaseudulla työskenteleviä henkilöitä, jotka ovat palkansaajia tai itsenäisiä ammatinharjoittajia. Määritelmä on sama sekä yleissopimuksessa että suosituksessa.
Suosituksessa todetaan, että maaseudun työntekijäjärjestöillä tulisi olla oikeus vaikuttaa maaseudun työntekijöiden työ- ja elinolojen parantamiseen mukaan luettuna työsuojelu ja -turvallisuus sekä parantaa sosiaaliturvan ja perussosiaalipalvelujen kuten asumisen ja terveyden ja virkistyksen kattavuutta (suosituksen kohta 5. f ja 5. g).
Suosituksessa mainitaan tiedon jakaminen kansallisten viranomaisten tehtävänä (osio B). Suosituksen mukaan kansallisen, toimivaltaisen viranomaisen tulisi toimia yhteistyössä maaseudun työnantajien ja viranomaisten kesken, jotta erilaisten maaseudun työntekijöiden työ- ja elinoloja voitaisiin parantaa. Kansallisen viranomaisen tulisi mm. suosituksen kohdan 15b mukaan kertoa julkisuudessa maaseudun työntekijöiden työ- ja elinoloista.
Marjanpoimijoista
ILOn suositukseen liittyvässä raportointilomakkeessa pyydetään tietoa (III.4) siitä, miten järjestöt ovat osallistuneet yleisten työ- ja elinolojen parantamiseen maaseudulla. Tässä lausunnossa keskitytään Suomeen tulleiden luonnonmarjanpoimijoiden työ- ja elinoloihin.
Suomeen on tullut useampana kesänä tuhansia marjanpoimijoita Thaimaasta ja muista Euroopan unionin ulkopuolisista maista. Osa poimijoista tulee maatiloille. He ovat työsuhteessa.
Osa marjanpoimijoista tulee poimimaan marjoja luonnosta. Nämä luonnonmarjanpoimijat tulevat turistiviisumilla eivätkä ole työsuhteessa. He ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia. Ulkoministeriö päättää vuosittain, kuinka monelle viisumi myönnetään. Päätös perustuu marjoja ostavien yritysten arvioon siitä, kuinka paljon poimijoita tarvitaan. Ennen viisumien myöntämistä ulkoministeriö selvittää kunkin marjayrittäjän mahdollisuudet työllistää poimijat ja huolehtia heistä. Selvityksestä huolimatta luonnonmarjanpoimijoilla on joka kesä ollut jotain ongelmia.
Marjayrittävät päättävät poimintapaikan. Poimijat majoitetaan yleensä vanhoihin kouluihin tai vastaaviin, joissa saattaa olla vain pari suihkua ja asukkaita monta kymmentä. Majoitustilat ovat säännöllisesti huonommat kuin paikallisella väestöllä. Marjayritykset hankkivat poimijoille myös autot. Poimijat maksavat itse bensiinin. Myös majoituksesta veloitetaan. Terveydenhoitoa ei ole järjestetty. Jos poimija sairastuu, hänen on mentävä paikalliseen terveyskeskukseen, jolla on oikeus velottaa hoidosta täysi hinta, koska poimijalla ei ole suomalaista sosiaaliturvaa.
Poimijoiden ansiot määräytyvät sen perusteella, kuinka paljon he poimivat marjoja. Marjoista maksetaan kilohinta, joka on ilmeisesti ostajasta riippumatta kaikille poimijoille sama. Poimijoiden ansiot saattavat olla kohtuullisia mutta kun otetaan huomioon, että poimijat tekevät 15 – 16 tuntia päivässä töitä, tuntiansio on vain muutamia euroja. Tämä on todella vähän, jos ansiota verrataan esimerkiksi Suomen työehtosopimusten keskimääräiseen vähimmäispalkkaan, joka on noin kahdeksan euroa. Kun summasta vähennetään lentoliput ja poimijoiden välittäjille kotimaassaan maksamat välityspalkkiot, ansio voi jäädä todella vähäiseksi tai jopa miinusmerkkiseksi.
Viime kesänä tilanne kärjistyi entisestään. Osan poimijoista ryhdyttyä vaatimaan oikeuksiaan heidät Suomeen kutsunut marjayrittäjä vaihtoi poimijoiden paluupäivän. Tämä oli mahdollista, koska poimijoiden lentoliput olivat heidät kutsuneella marjayrittäjällä. Poimijat kuitenkin kieltäytyivät lähtemästä, koska heillä oli yrittäjältä saatavia. Poimijat tekivät yrittäjästä tutkintapyynnön ihmiskaupasta. Syyttäjä teki hyvin lyhyen tutkinnan jälkeen asiasta syyttämättä jättämispäätöksen. Yrittäjän katkaistua yhteistyön poimijoiden kanssa poimijoita auttoivat yksityiset ihmiset ja kansalaisjärjestöt mukaan lukien ammattiliitot. Poimijat poistuivat Suomesta syksyllä. Moni poimijoista kertoi, etteivät he voi mennä rahattomina suoraan kotiin vaan että heidän on oltava ensin töissä Bangkokissa.
Luonnonmarjanpoimijoiden tilannetta on viranomaisten toimesta selvitetty ja uutta selvitystä tehdään parhaillaan. Luonnonmarjanpoimijoiden tilanne vaatii korjausta.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry