Hallituksen esitys laeiksi valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi ja yritystoiminnan tukemisesta annetun lain 41 §:n muuttamisesta

Eduskunta
Talousvaliokunta
HE 162/2006 vp

Eduskunnan talousvaliokunta on pyytänyt SAK:n lausuntoa hallituksen esityksistä, joilla säädettäisiin laki valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi ja muutettaisiin nykyistä lakia sen 41 §:n osalta. Esitykset on annettu eduskunnalle vuoden 2007 talousarvioesityksen yhteydessä.

Ehdotetulla uudella lailla kumottaisiin voimassa oleva laki yritystoiminnan tukemisesta ja sen nojalla annetut asetukset. Lakimuutoksia tarvitaan, jotta Suomi voisi hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla EY:n rakennerahasto-ohjelmakauden 2007&#;82112013 määrärahoja.

Muutosten tavoitteena on yksinkertaistaa ja tehostaa yritysten avustusjärjestelmää ja siten parantaa sen vaikuttavuutta. Myöntämällä lain tarkoittamia avustuksia valtiovalta haluaa edistää taloudellista kasvua, työllisyyttä ja muita elinkeinopoliittisia tavoitteita. Erityisesti pyritään siihen, että tukien rohkaisemina pk-yrityksiä perustettaisiin lisää, ne kasvaisivat ja kehittyisivät.

Tämän lain tarkoittamat tuet eivät koske kala- ja maatilataloutta eikä maataloustuotteiden jalostusta ja markkinointia, joille on kokonaan omat tukijärjestelmänsä. Tuilla ei voisi myöskään rahoittaa yritysten korvausinvestointeja.

Vuosina 2001–2005 yritystukia myönnettiin kaikkiaan 11 803 kpl ja niiden yhteismäärä oli 526,3 milj. euroa. Valtaosa tuesta myönnettiin investointeihin, joita tuettiin 357,9 milj. eurolla. Teolliset yritykset saivat tuista lähes 80 % ja palveluyritysten osuus oli hieman alle 20 %. Toimialoista eniten tukia sai metallituotteiden valmistus (18 %). Alle 50 hengen yritykset saivat rahoista lähes 70 %. Suuret, yli 250 hengen yritykset saivat tukieuroista 10 %.

Suurten yritysten hankkeilta on edellytetty erityisperusteluja eli tuettavien hankkeiden on pitänyt olla alueen kehittämisen ja työllisyyden kannalta erityisen tärkeitä. Tukien vaikuttavuuden varmistamiseksi TE-keskukset seuraavat yritysten liikevaihtoa, vientiä ja henkilöstömäärää kyselyin, jotka tehdään kahden vuoden kuluttua hankkeen tukipäätöksestä.

EU:n laajentumisen seurauksena Suomen alueellisten investointitukien tasoa on laskettava ja ns. kehitysalueen eli suurempiin tukiin oikeuttavien alueiden väestöpeitto alenee 33 prosenttiin. Nämä muutokset aiheutuvat komission vuosille 2007–2013 jo antamista alueellisten valtiontukien suuntaviivoista, jotka astuvat voimaan ensi vuoden alusta.

Muutokset perusteltuja

Vuodesta 2001 voimassa olleen nykyisen lain yhden pykälän muuttaminen ennen koko uuden lain voimaantuloa on tarpeen, jotta tukien myöntämispäätöksiä voitaisiin tehdä aina vuoden 2007 loppuun asti. Nykyisessä muodossaan pykälä 41 sallisi tukien myöntämisen vain kuluvan vuoden loppuun saakka. Vuoden 2006 loppuun mennessä ei ehditä kuitenkaan tehdä kaikkia vuoden 2008 loppuun saakka ulottuvia tukipäätöksiä. Tältä osin nykylain jatkaminen muuttamalla 41 pykälässä mainittua vuosilukua on puhtaasti tekninen, perusteltu ja kiireellinen, eikä SAK:lla ole sen suhteen huomautettavaa.

Lain kokonaisuudistuksen tärkein muutos koskee nykyisin käytössä olevan investointituen ja pk-yritysten kehittämistuen yhdistämistä yhdeksi ja samaksi ”yrityksen kehittämisavustukseksi”. Tällä pyritään siihen, että TE-keskus voisi tukea yhdellä päätöksellä laaja-alaisempia ja monipuolisempia yrityshankkeita, jotka voivat sisältää sekä investointeja että muita kehittämistoimenpiteitä. Lakiesitys on kannatettava, sillä yrityksen suorituskykyä ja työllisyyttä parantavat hankkeet koostuvat käytännössä useammista osista, joista yksi tärkeä on sijoitukset inhimilliseen pääomaan eli myös henkilöstöön kohdistuvat kehittämistoimet.

Toinen suurempi muutos nykylakiin verrattuna on, että yritysten ”toimintaympäristön kehittämisavustus” korvaisi nykyisen toimintaympäristötuen. Terminologinen parannus on ilmeinen. Lisäksi toimintaympäristön kehittämisavustuksella voitaisiin nykyistä joustavammin tukea yritysten keskinäisiä yhteistyöhankkeita eli niiden verkottumista sekä yhteistyötä oppilaitosten ja alan tutkimuslaitosten kanssa. Tältäkin osin muutos on ilmeisen järkevä ja vastaa paremmin ajan vaatimuksia. Esimerkiksi pk-yritysten ja seudun ammattikorkeakoulujen yhteistyön tiivistymisestä hyötyisivät varmasti molemmat.

Selkeät takaisinperintäsäännöt

Kolmas periaatteellisempi muutos koskee avustusten takaisinperintää. Nykyisen lain mukaan investointituki on maksettava takaisin osaksi tai kokonaan, jos tuen saaja viiden vuoden aikana ”ilman pakottavaa syytä” lopettaa tuen koh-teena olleen toimintansa tai supistaa sitä olennaisesti. Säädös on ollut jossain määrin tulkinnanvarainen ja viranomainen on aina joutunut punnitsemaan, onko pakottavia syitä ollut vai ei.

Uudessa laissa syiden pohdiskelu sivuutettaisiin ja määrättäisiin yksiselitteisesti, että tuki tulee periä takaisin, jos avustuksen kohteena ollut toiminta lopetetaan tai sitä supistetaan olennaisesti ennen kuin viisi vuotta on kulunut avus-tuksen viimeisen erän maksamisesta. Pk-yritysten eli käytännössä valtaosan avustusten saajista kohdalla tarkasteluaika lyhennettäisiin kuitenkin viidestä kolmeen vuoteen. Lakiin otettaisiin lisäksi säännös, jolla tukien saaja voisi hakea muutosta takaisinperintää koskevien päätösten lisäksi myös avustusten myöntämistä tai myöntämättä jättämistä ja maksatusta tai sen keskeyttämistä koskeviin viranomaispäätöksiin.

Takaisinperintää koskevat säädökset ovat tarpeen ja niiden tulee olla mahdollisimman selkeitä ja yksiselitteisiä, jotta väärinkäytöksiltä ja tulkinnanvaraisilta tilanteilta vältyttäisiin. Tuotannon sijoittuminen tietylle paikkakunnalle pelkästään tukien toivossa tai tehtaan sulkeminen ja siirto ulkomaille heti takaisinperintäajan umpeuduttua ei ole hyväksyttävää. Mahdollisuus jatkaa takaisinperintäaikaa erityistapauksissa aina 10 vuoteen saakka on siksi tarpeellinen lisäys ehdotetussa laissa.

Tärkeintä on, että viranomainen jo ennen avustuspäätöstä arvioi, onko yrityksellä edellytyksiä jatkuvaan kannattavaan toimintaan vai ei. Tämän arviointivelvoitteen täsmentäminen koskemaan kehittämisavustusta kokonaisuudessaan lain 7 pykälän toisessa momentissa on parannus nykytilaan verrattuna. Tavoitteena tulee olla, että tuen myöntämistilanteessa etukäteen käydään läpi riskit ja tuen ehdot kyllin tarkasti yrityksen kanssa. Ehtojen tulee olla niin laadittuja, että ne kannustavat yritystä pysymään ja laajentamaan tuotantoaan Suomessa. Toisaalta takaisinperinnän mahdollisuuskin on tehtävä selväksi jo etukäteen yrittäjälle.

Esityksessä ei tarkemmin perustella, miksi takaisinperintäaika lyhennettäisiin pk-yrityshankkeissa kolmeen vuoteen. Lyhennetty aika saattaa olla perusteltu vähäisten, esimerkiksi alle 100 000 euron avustusten kohdalla, mutta suuremmissa usean miljoonan euron hankkeissa se olisi omiaan joissakin tapauksissa kiihdyttämään tuotannon ja työpaikkojen lopetta-mista Suomesta. Siksi takaisinperintäaika tulisi pääsääntönä pitää entisellään eli viidessä vuodessa.

Tätä puoltaa myös se, että yllättävien, yrityksestä itsestään johtumattomien vaikeuksien varalta laissa on kohtuullistamissäännös, jonka nojalla takaisinperintä voidaan jättää kokonaan tai osittain suorittamatta, jos ”takaisinperintä on avustuksen saajan olosuhteissa tapahtuneisiin muutoksiin tai takaisinperinnän perusteena olevaan menettelyyn nähden kohtuutonta”. Ilmaisu on varsin väljä ja kaipaa tuekseen lisämääreen. Pykälän 28 loppuosa tulisi kuulua: ”…menettelyyn nähden ilmeisen kohtuutonta”.

Normaalisti toimivassa markkinataloudessa elinkeinotukien tulisi olla enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Tuilla on aina jossain määrin kilpailua vääristävä vaikutus. Selvää kuitenkin on, että aluepoliittisista ja ennen muuta työllisyyssyistä kehittämisavustukset ovat monesti hyvinkin perusteltuja ja niiden vaikutukset ovat olleet kiistatta positiivisia, kuten tehdystä vaikutusselvityksestäkin ilmenee. Niin kauan kuin vastaavia järjestelmiä käytetään kilpailijamaissa, on myös Suomen yritystukijärjestelmä pidettävä ajan tasalla ja kilpailukykyisenä. Esitetyt lakimuutokset tähtäävät tähän. Yllä esitetyillä täsmennyksillä SAK tukee lakien hyväksymistä.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry