Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta (HE 40/2005 vp)

Eduskunnan sivistysvaliokunnalle

Aikuisväestön osaamisen turvaaminen on kansallisesti tärkeä koulutuspoliittinen kysymys, jonka merkitys kasvaa työelämän, yritysrakenteiden ja kansainvälisen talouden muutoksissa. Korkeaan osaamiseen on pyrittävä yhtä lailla työntekijöiden koulutuksessa kuin korkea-asteen koulutuksessa. Ammatillisella lisäkoulutuksella ja sitä toteuttavalla järjestäjäverkostolla on tässä keskeinen osuus.

Järjestäjäverkostolta on edellytettävä kykyä myös huippuosaamiseen, toimivia työelämäyhteyksiä ja joustavuutta niin yksilöiden kuin työyhteisöjen kannalta. Verkoston hyvät toimintaedellytykset ja mahdollisuudet suunnitelmalliseen ja vakaaseen työhön edistävät myös koulutuksen tasa-arvoa. Vähän koulutetun aikuisväestön tavoittaminen ja koulutukseen kannustaminen vaatii aikuiskoulutuksen ja aikuispedagogiikan hyvää erikoisosaamista.

Ammatti &#;8211ja erikoisammattitutkinnot on luotu ja kehitetty yhteistyössä työelämän toimijoiden kanssa ja tutkintoja uudistetaan tässä yhteistyössä jatkuvasti. Työmarkkinajärjestöt tekivät myös tulopoliittisessa sopimuksessa esityksiä aikuiskoulutuksen kehittämiseksi ja mm. näyttötutkintojärjestelmän vahvistamiseksi.

Eduskunnalle annettu esitys on olennaisen tärkeä tutkintojärjestelmän toimivuuden ja vakauden kannalta. Hallituksen esitys vastaa hyvin niitä koulutuspolitiikan peruslinjauksia, jotka syntyivät parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän esitysten myötä ja joita on myöhemmin kirjattu hallitusohjelmaan sekä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan.

Järjestämislupia koskevien ratkaisujen tulisi tukea pyrkimyksiä kehittää ammatillista aikuiskoulutusta alueena, joka edellyttää erikoisosaamista, aikuisväestön ja työelämän osaamistarpeiden mukaista koulutuksen mitoittamista ja kohdentamista. Osaamisen rinnalla organisaatioratkaisut ovat toissijaisia. Hallituksen esitys lähteekin siitä, että koulutuksen järjestäjä voi haluamallaan tavalla orgaisoida lisäkoulutuksen. Järjestämisluvat on myös tarkoituksenmukaista sitoa valtionosuuteen. Ne voidaan peruuttaa järjestäjiltä, jotka eivät lisäkoulutusta ole toteuttaneet. Järjestäjäverkoston tulee kuitenkin olla avoin siten, että lupa voidaan myöntää uudelleen kuten esityksessä todetaan.

Järjestämislupaan sisältyvä määrällinen säätely on hallituksen esityksessä hyvin perusteltu vakautta tuovana tekijänä koulutuksen järjestäjille. Työelämän kehittämis- ja palvelutehtävä olisi järjestämisluvan osana koulutuksen järjestäjien ja työelämän yhteistyön kehittämiselle myönteinen uudistus. Yhteistyön laadussa ja määrässä on edelleen tuntuvastikin puutteita, joita mm. Noste-ohjelman toteuttaminen on tuonut esille. Uudistus loisi paremmat edellytykset tunnistaa ja ottaa huomioon työstä käsin tapahtuvien opintojen vaatimukset,toteuttaa laadukaasti opintojen henkilökohtaistaminen ja kohdentaa työelämäpalvelut yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Tällöin voidaan huolehtia mm. pk-yrityksiin kohdentuvien palvelujen saatavuudesta ja osaamisesta. Se kohottaisi ao. yritysten työntekijöiden mahdollisuuksia pätevyytensä kehittämiseen.

Kehittämis- ja palvelutehtävää ei tule kuitenkaan rajata yksinomaan pienyrityksiin tai monialaisesti toimiviin koulutuksen järjestäjiin. Lisäksi on voitava tukea myös sellaista kehittämis- ja palvelutoimintaa, johon ei sisälly tutkintotavoitteista ammatillista lisäkoulutusta. Lyhytkestoiselle, osaamista vain päivittävälle lisäkoulutukselle on myös jatkuva tarve niin pienyrityksissä kuin suurissa yrityksissä ja työyhteisöissä.

Hallituksen esityksen 17§:ssä todetaan, että opiskelijalta voidaan periä kohtuullinen maksu ammatti- ja erikoisammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa sekä muussa lisäkoulutuksessa. Vastaava periaate on todettu ilman valmistavaa koulutusta tutkintoon osallistuvalta.

Käytännössä maksut eivät aina ole kohtuullisia varsinkaan pienituloisen henkilön kannalta. Pykälää tulisi tarkistaa siten, että opetusministeriö voi puuttua kohtuuttomaan hinnoitteluun. Toisaalta valtionrahoituksen tulisi olla riittävää, jotta hinnoittelussa vältyttäisiin ylilyönneiltä.

Noste-ohjelman päättyessä on tarpeen harkita, voitaisiinko vailla perusasteen tutkintoa olevat aikuiset pysyvästi vapauttaa valmistavan koulutuksen opiskelumaksuista.

Opiskelumaksuja lukuunottamatta hallituksen esitys on kokonaisuudessaan aikuiskoulutuksen sekä työelämässä tarvittavan osaamisen kehittämiselle myönteinen ja tarpeellinen uudistus.

Lisätiedot: koulutuspäällikkö Markku Liljeström, SAK, puh. 09 77211 (020 77 4000 alkaen 3.10.2005)