Hallituksen ehdotus uudeksi ympäristönsuojelulaiksi

Eduskunnan ympäristövaliokunta
ymv@eduskunta.fi

HE214/2013v

Hallituksen esityksen tavoitteena on saattaa ympäristölaki vastaamaan niitä muutoksia, joita teollisuuspäästödirektiivin voimaansaattaminen edellyttää. Uudistuksen tavoitteena on myös turvata ympäristöarvot, torjua ilmastonmuutosta sekä edistää jätteen synnyn ehkäisyä ja parantaa lupa- ja ilmoitusjärjestelmän toimivuutta sekä mahdollistaa luonnonarvojen entistä parempi huomioon ottaminen turvetuotantoa koskevassa ympäristölupaharkinnassa.

SAK kiittää mahdollisuudesta lausua kirjallisesti lakiehdotuksesta. Lausunto keskittyy lakiluonnoksen eniten keskustelua herättäneisiin kysymyksiin eli esitykseen ympäristövalvonnan maksuista elinkeinonharjoittajille, sijoituspaikan luonnonarvojen suojelemisesta koskeviin asioihin ja teollisuuspäästödirektiivin toimeenpanoon.

Yleistä

Kaikkien lupien ml. ympäristön kaavoitus- ja lupakäytännöt sekä ympäristönvaikutusarviomenettely sekä niihin kuuluvat valitusmenettelyt kestävät liian kauan. Tämä on ongelma kaikille osapuolille. Se luo epävarmuutta luvanvaraisessa työpaikassa työskenteleville työntekijöille ja toisaalta sellaisen alueen asukkaille, jossa maankäytöstä kiistellään. Elinkeinonharjoittajan näkökulmasta liian pitkät prosessit heikentävät kilpailuolosuhteita. Nopean lupaprosessin ja toimivan valvonnan varmistamiseksi ympäristölupaviranomaisten voimavarojen pitää olla riittävät ja toiminnan järkevästi organisoitua. Lupaprosessit pitää saada myös ennakoivammiksi ja nopeammiksi, toimintaehdot selkeiksi ja lupakäytäntöjen turhat päällekkäisyydet on poistettava.

Ympäristövalvonnasta maksullista

Ympäristölupia ja -valituksia käsittelevien virkamiesten määrä on vähentynyt ja suunta näyttää jatkuvan. Tästä syystä käsittelyajat ovat jo pidentyneet siitäkin huolimatta, että samanaikaisesti mm. sähköistä asiointia on jonkin verran parannettu. Niin elinkeinonharjoittajan kuin virkamiehen ylimääräisen hallinnollisen taakan vähentämistä onkin jatkettava.

Lakiesityksessä ehdotetaan otettavaksi käyttöön valtion ja kuntien valvontaviranomaisen valvontatoimista perittävä maksu. Maksua voitaisiin periä suunnitelmallisen valvonnan toimista, kuten määräaikaistarkastuksista, lupamääräyksiin perustuvista vuosiraporttien läpikäynneistä, eräistä häiriötilanteista johtuvista tarkastuksista sekä hallintopakkoasiaan liittyvästä valvonnasta.
Valvonnasta tuleekin tehdä maksullista, jotta riittävä määrä ympäristövalvontaa kyetään suorittamaan ja turvaamaan näin ympäristöä. Valvontamaksut on kyettävä kohdentamaan selkeästi nimenomaan ympäristönvalvontatehtäviin. On myös varmistuttava siitä, että samasta luvasta ei peritä päällekkäisiä maksuja.

Luonnonarvojen määrittelyn rajoituttava selkeästi vain turvetuotantoon

Turvetuotantoon liittyvät lupa-asiat työllistävät ympäristölupaviranomaisia suhteellisen paljon, kolmanneksi eniten. Turvetuotantoon liittyvistä lupa-asioista valitetaan erityisen usein. Tämä sitoo paljon niukkoja viranomaisten voimavaroja suhteutettuna muihin elinkeinoihin ja hidastaa kaikkien lupien saantia. Taustalla on halu suojella luontoarvoja ja erityisesti huoli siitä, että turvetuottajat hankkivat hallintaansa turvetuotantoa varten ojittamattomia luonnontilaisia soita.

Esityksen mukaan oikeuskäytäntö on osoittanut, että ympäristölupaharkinnassa ei ole voitu huomioida toiminnan sijoittumisesta aiheutuvaa luonnonarvojen heikentymistä tai tuhoutumista, jos luonnonarvoa ei ole suojattu luonnonsuojelulailla. Erityisesti tilanne on tämä turvetuotannon sijoittamisen kyseessä ollessa. Onkin ymmärrettävää etsiä ratkaisua, jolla taataan valtioneuvoston 30.8.2012 tekemän periaatepäätöksen toteutuminen soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä. Näin erityisesti, jos on todennettavissa, että turvetuottajat hankkivat edelleen hallintaansa turvetuotantoa varten ojittamattomia luonnontilaisia soita.

Hallitus esittää ratkaisuksi ympäristönsuojelulakiin sisällytettäväksi turvetuotannon sijoittumista koskevaa säännöstä, jonka mukaan toiminta on sijoitettava niin, että siitä ei aiheudu toiminnan sijoituspaikalla valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittävää luonnonarvon turmeltumista. Esityksessä luonnonarvojen määrittely rajataan vain turvetuotannon sijaintipaikkaa koskevaksi asiaksi. Tämä on selkeästi parempi vaihtoehto kuin se, että laissa määriteltäisiin kokonaisvaltaisesti luonnonarvojen huomioonottamisesta. Selkeästi identifioitu, rajattu ja ratkaistu ongelma ei vaikeuta mm. hidastuneiden lupamenettelyjen muodossa entisestään muiden ympäristönsuojelulain piirissä olevien elinkeinonharjoittajien toimintaa.

Ratkaisua olisi voinut ehkä etsiä myös siitä, että luonnonsuojelullisia arvoja suojattaisiin luonnonsuojelulakia kehittämällä ja kaavoituksen keinoja käyttäen.

Teollisuuspäästödirektiivin toimeenpano oikeansuuntainen

Teollisuuspäästödirektiivillä pyritään vähentämään yhdennetysti ympäristöhaittoja ja vaikutuksia ympäristöön, kuten kasvihuonekaasupäästöjä, jätteitä, vedenkulutusta sekä energian ja materiaalin kulutusta. Näitä haittoja ja vaikutuksia voi vähentää mm. hyödyntämällä parasta käyttökelpoista tekniikkaa. On hyvä, että uuden tekniikan syntyä ja käyttöä edistetään ja varmistetaan samalla tasapuolinen toimintaympäristö toiminnanharjoittajille

Ympäristönsuojelulakiin esitetään sisällytettäväksi energiankäytön tehokkuutta koskeva pykälä. Hyvä, että siinä tuodaan selkeästi esiin, ettei esitys vähennä muiden energiatehokkuuden parantamiseen pyrkivien toimien, kuten vapaaehtoisten energiasopimusten arvoa tehokkuustoimena.

Lopuksi todettakoon, että sidosryhmät laajasti osallistavaa kansallista valmistelua energia- ja materiaalitehokkuuden edistämiseksi olisi kiirehdittävä.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry