Euroopan komission ehdotukset yhteisestä yhtiöveropohjasta, yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta ja kaksinkertaisen verotuksen riitojenratkaisumekanismista EU:ssa

Valtiovarainministeriö
Snellmaninkatu 1 A, PL 28
00023 Valtioneuvosto

VM/1874/03.01.00/2016, VM/1875/03.01.00/2016

Valtiovarainministeriö on pyytänyt Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:ltä, AKAVA ry:ltä sekä Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry:ltä lausuntoa luonnokseen komission ehdotuksista neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhtiöveropohjasta (Common Corporate Tax Base) ja neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (Common Consolidated Corporate Tax Base).

Lisäksi Valtiovarainministeriö on pyytänyt palkansaajakeskusjärjestöiltä lausuntoa komission ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi kaksinkertaisen verotuksen riitojenratkaisumekanismista EU:ssa.

Lausuntona edellä mainittuihin komission ehdotuksiin palkansaajakeskusjärjestöt yhdessä esittävät seuraavaa:

Esitysten pääasiallinen sisältö ja keskeiset tavoitteet

Komission ehdotusten tavoitteena on vahvistaa sisämarkkinoiden toimivuutta ja estää haitallista verokilpailua. Direktiivi yhteisestä yhteisöveropohjasta yhtenäistäisi säännöt, joilla lasketaan EU:n alueella useassa jäsenvaltiossa toimivien yhteisöjen (yritysten ja niiden muodostamien konsernien) verotettava tulos. Direktiivi yhteisestä yhdistetystä yhteisöveropohjasta loisi säännöt, joilla useassa jäsenvaltiossa toimivan yrityksen tai konsernin verotettava tulos jaettaisiin jäsenvaltioiden kesken. Lisäksi komissio ehdottaa direktiiviä kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen riitojenratkaisumekanismista EU:ssa.

Kaikki kolme direktiiviehdotusta on annettu samanaikaisesti. Tarvittavat jatkovalmistelut koskien direktiiviä yhteisestä yhdistetystä yhteisöveropohjasta (Common Consolidated Corporate Tax Base, jatkossa CCCTB) on kuitenkin tarkoitus käynnistää vasta sen jälkeen, kun poliittinen yhteisymmärrys direktiiviksi yhteisestä yhteisöveropohjasta (Common Corporate Tax Base, jatkossa CCTB) on saavutettu.

Nyt annetut direktiiviehdotukset ovat jatkojalostettu versio vuonna 2011 annetusta esityksestä (KOM (2011) 121 lopullinen). Tämä direktiiviesitys on edelleen vireillä, eikä komissio vedä sitä pois ennen kuin uusista CCTB- ja CCCTB- direktiiveistä on saavutettu poliittinen yhteisymmärrys.

Kokonaisuuden kannalta keskeisin ero verrattuna vuoden 2011 direktiiviehdotukseen on, että aikaisemmassa ehdotuksessa järjestelmä olisi ollut yhtiöille vapaaehtoinen. Nyt esitetään, että järjestelmä olisi pakollinen suurille monikansallisille yrityksille ja vapaaehtoinen muille. Tämä muutos on sinänsä askel oikeaan suuntaan, ja liittyy uudessa paketissa CCTB-direktiiviin, mutta heijastuu suoraan myös CCCTB-direktiiviin, koska CCCTB sovellettaisiin samoihin yhteisöihin kuin CCTB-direktiiviä. Tätä muutosta lukuun ottamatta CCCTB-direktiiviehdotus on sisällöltään olennaisesti sama kuin vuoden 2011 ehdotus. Erityisesti jakokaava, jolla veropohja kohdennetaan jäsenvaltioiden kesken, on sama kuin aikaisemmassa ehdotuksessa, kuten myös korko- ja rojaltitulojen käsittely.

Vuoden 2011 ehdotuksesta eduskunnalle annetussa valtioneuvoston kirjelmässä (U 22/2011 vp) todetaan, että veropohjan jakaminen jäsenvaltioille ehdotetun jakokaavan mukaan toisi Suomelle merkittävän epävarmuuden verotuloista. Komission vuoden 2011 ehdotukseen sisältyvän vaikutusarvion (SEC (2011) 315 final) mukaan Suomen saama yhteisöveron tuotto olisi alentunut yli 30 prosenttia niiden yritysten osalta, jotka olisivat mukana CCCTB-järjestelmässä.

Komission tämän hetkisiä vaikutusarvioita annetusta direktiivipaketista (SWD(2016) 341 final) ei voi suoraan verrata aikaisempaan arvioon. Uuden arvion mukaan Suomen osalta CCCTB olisi kokonaisuudessa verokertymän osalta kutakuinkin neutraali, jopa lievästi positiivinen, kun otetaan huomioon oletetut dynaamiset kasvu- ja työllisyysvaikutukset (ks. taulukko 39). Arvio on kuitenkin hyvin epävarma. Samalla on kiinnitettävä huomiota, että komission mukaan (ks. taulukko 16 vaikutusarviossa) suurin osa positiivisesta vaikutuksesta tulisi veropohjan laskennan yhtenäistämisestä (CCTB-direktiivin ehdotukset), eikä veropohjan yhdistämisestä ja kaavamaisesta jakamisesta jäsenvaltioiden kesken (CCCTB-direktiivin ehdotukset).

Palkansaajakeskusjärjestöjen kanta

Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät kannatettavana tavoitetta parantaa sisämarkkinoiden toimivuutta ja ovat samaa mieltä siitä, että yritysten rajat ylittävän toiminnan helpottaminen on erittäin tärkeää sisämarkkinoiden toimivuuden kannalta. Esitetty kahden askeleen prosessi yhteisen veropohjan osalta on perusteltu.

Palkansaajajärjestöt pitävät direktiiviesitystä yhteisestä veropohjasta yleisellä tasolla kannatettavana. Uudistus voisi lisätä investointeja EU-alueelle. Lisäksi se ehkäisisi jäsenvaltioiden välistä haitallista verokilpailua erilaisilla verohelpotuksilla sekä vähentäisi yritysten mahdollisuuksia aggressiiviseen verosuunnitteluun.

Esitykseen sisältyvä T&K-verokannustin voisi lisätä yritysten T&K-investointeja EU:ssa. T&K-verokannusteella ei tule kuitenkaan korvata suoria T&K-tukia, vaan se voi ainoastaan täydentää suorien tukien järjestelmää.

Esityksen tavoitteena on yhtenäistää vieraan pääoman ja oman pääoman ehtoisen rahoituksen verokohtelua. Tätä tavoitetta voi pitää perusteltuna.

Yhteisen veropohjan vaikutuksia yritysten investointikannusteisiin on arvioitava huolellisesti. Esityksessä poistojärjestelmä poikkeaa Suomen nykyisestä poistojärjestelmästä. Muutos voisi heikentää kannustimia kiinteisiin investointeihin Suomessa, vaikka tekisi poistojärjestelmästä nykyistä neutraalimman.

Rajat ylittävä tappioiden tasaus parantaisi yritysten näkökulmasta verojärjestelmän toimivuutta, mutta sen vaikutukset verotuottoihin on arvioitava huolellisesti.

CCCTB-direktiivillä on tältä osin paketissa keskeinen rooli, sillä nimenomaan konsernin eri jäsenvaltioissa olevien yritysten verotettavien tulosten yhdistäminen mahdollistaa yrityksen voittojen ja tappioiden tasaamisen Euroopan laajuisesti. Tulosten yhdistäminen poistaisi myös siirtohinnoitteluongelmat. Siirtohinnoitteluun liittyy verottajan näkökulmasta veronvälttelyongelma, kun siirtohinnoittelulla pyritään näyttämään tulosta verotuksellisesti edullisessa valtiossa. Yrityksen kannalta siirtohinnoitteluun liittyy veroriski, jos toiset kansalliset viranomaiset pitävät noudatettua siirtohinnoittelua hyväksyttävänä ja toiset eivät, jolloin tulos voi tulla kahdenkertaisesti verotettua.

Koska direktiiviehdotuksissa kysymys on kuitenkin ensisijaisesti valtioiden verotusoikeudesta, joka on kullekin jäsenvaltiolle keskeisimpiä oikeuksia, palkansaajien tarkastelun näkökulma ei fokusoidu yritysten toimintaympäristön parantamiseen, vaan jäsenvaltion oikeuteen verottaa se tulos, joka syntyy yrityksen toiminnasta sen alueella. Suomalaisten palkansaajien etu on, että tämä periaate toteutuu mahdollisimman hyvin kaikessa Suomen rajat ylittävässä yritysten toiminnassa, riippumatta siitä, pysyykö toiminta EU:n rajojen sisällä vai kytkeytyykö se EU:n ulkopuolisiin maihin.

Direktiivipaketti muodollisesti kaventaa Suomen itsenäistä päätösvaltaa verotuskysymyksissä, mutta tosiasiassa sääntelemätön verokilpailu on jo Suomelle merkittävä haitta ja päätöksenteon rajoite.

Direktiiviehdotusten periaate, että yrityksen tulosta tulee verottaa siinä maassa, jossa se syntyy, on tunnustettu, mutta sitä ei pystytä toteuttamaan riittävän hyvin mekaanisella jakokaavalla. Tällainen kaava väistämättä perustuu tekijöihin, jotka kussakin yksittäisessä yrityksessä liittyvät tuloksen syntyyn hyvin eri tavalla. Lisäksi direktiiviehdotuksen kaavassa näkyy selvästi, että tuloksen verottaminen siellä, missä se syntyy, ei ole ollut komission ainoa näkökulma harkitessaan kaavan rakennetta. Esimerkiksi esitetyssä kaavassa maan alueella tapahtuva myynti kasvattaa maan veropohjaa merkittävästi. Tosiasiassa suuren maan osuus suuren kansainvälisen yrityksen kokonaismyynnistä on aina suuri, vaikka toiminnan arvonlisäys on tapahtunut täysin muualla. Nykytilaan verrattuna tällainen kehitys voi johtaa merkittävään verotuottojen menetykseen Suomen kaltaisissa valtioissa.

Palkansaajakeskusjärjestöjen mielestä siirtohinnoitteluun liittyy paljon ongelmia. Toisaalta siirtohinnoittelun periaatteet ovat lähtökohtaisesti sellaisia, että niitä sovellettaessa verotettavan tuloksen jakaminen valtioiden kesken kuvaa yleisesti ottaen paremmin eri valtioissa sijaitsevan toiminnan merkitystä tuloksen syntymiselle kuin mekaaninen kaava.

Palkansaajakeskusjärjestöt katsovat, että CCCTB-direktiiviehdotuksessa kansallinen veropohja olisi siinä määrin heikosti sidoksissa Suomessa syntyvään tulokseen, että asiassa eteneminen esitetyssä muodossa olisi Suomen kannalta ongelmallista.

Komission ehdotusta neuvoston direktiiviksi kaksinkertaisen verotuksen riitojenratkaisumekanismista EU:ssa voidaan palkansaajakeskusjärjestöjen mielestä pitää kannatettavana sekä verovelvollisten että veronsaajien näkökulmasta. Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät hyvänä, että ehdotuksen mukaan nykyistä useammat tapaukset kuuluisivat entistä avoimemman mekanismin piiriin, ja jäsenvaltioiden olisi noudatettava selkeitä määräaikoja etsiessään sitovaa ratkaisua kaksinkertaista verotusta koskeviin tapauksiin. Samaan aikaan myös OECD:n kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen riitojenratkaisuinstrumenttia ollaan kuitenkin kehittämässä, ja ongelmallista onkin, että pahimmillaan tällainen kehitys johtaisi useiden erilaisten toimintatapojen ja menettelyjen muodostumiseen, mitä ei voida pitää kannatettavana kehityssuuntana.

Palkansaajakeskusjärjestöjen mielestä ennen kuin Suomen kanta lopullisesti direktiiviehdotuskokonaisuuteen muodostetaan, tulee tehdä huolelliset vaikutusarvioinnit sekä yhteisöverotuoton että yritysten työllistämisedellytysten kannalta. Suomen yritysverotusta kehitettäessä on otettava huomioon EU-lainsäädännön kehityssuunta.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
AKAVA ry
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry