Elinikäisen ohjauksen kehittämisen strategiset tavoitteet

Opetus- ja kulttuuriministeriö
PL 29
000023 Valtioneuvosto

Dnro 68/040/2010

Elinikäisen ohjauksen kehittämistä tarkastellut opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä (2011:15) esittää elinikäiselle ohjaukselle tärkeimmät kehittämistarpeet ja määrittelee sille viisi strategista tavoitetta. Työryhmä on laatinut asianmukaisella tavalla pohjan elinikäisen ohjauksen kehittämiseksi ja esittää työn jatkamista ehdotuksista saadun palautteen pohjalta.

Työryhmä on tehnyt oikeansuuntaisen arvion siitä, miten elinikäisen ohjauksen tarve on lisääntynyt. SAK korostaa työelämän rakenteissa tapahtuvia muutoksia, joilla on vaikutuksia koulutus- ja työurien muotoutumiseen. Työelämän muutokset ovat tuoneet entistä enemmän katkoksia työurien jatkuvuuteen ja toisaalta epävarmuus työelämässä on lisääntynyt. Se vaikeuttaa koulutus- ja työurien yksilöllistä hallintaa, ennakointia ja suunnittelua. Elinikäiselle ohjaukselle ennakoimattomuuden ja epävarmuuden lisääntyminen on merkittävä haaste.

Ohjauksen kehittämiselle luo uusia tarpeita myös pyrkimys työurien pidentämiseen. Onnistunut elinikäinen ohjaus voi olennaisestikin vaikuttaa työurien muotoutumiseen, päällekkäisen koulutuksen sekä epäonnistuneiden työuravalintojen ennakoivaan välttämiseen.

Elinikäisen ohjauksen kehittämisessä tulee pohdittavaksi myös yksilön ja yhteiskunnan vastuun rajat. Yhteiskunnalla tulee olla vastuu siitä, että se tarjoaa niin nuorille kuin aikuisille parhaan käytettävissä olevan tiedon koulutus- ja työuran suunnittelulle ja vaihtoehtojen harkinnalle. Toisaalta sen on voitava osoittaa ja tarjota uusia valinnanmahdollisuuksia ja etenemispolkuja koulutukseen tai työhön silloin kun aikaisemmin valitulla koulutus- tai työuralla jatkaminen on arvioitava uudelleen.

Työryhmän esitykset painottuvat koulutuksenaikaisiin ohjauspalveluihin. Jatkossa työtä tulee painottaa enemmän myös työelämässä tarvittaviin ohjauksen kehittämistoimiin.

Ohjauspalvelujen saavutettavuus

Työryhmä on määritellyt ensimmäiseksi strategiseksi tavoitteeksi ohjauspalvelujen tasapuolisen saavutettavuuden ja asiakaslähtöisyyden. Tavoitettavuuden turvaamisen työryhmä näkee ennen kaikkea resurssikysymyksenä. Näin ollen ehdotetaan, että enimmäisoppilasmäärä perusopetuksen yläluokilla olisi yhtä opinto-ohjaajaa kohti 250. Lisäksi esitetään lukiolain muuttamista opinto-ohjauksen varmistamiseksi.

Lukiokoulutuksen kehittämisen toimenpiteitä pohtinut työryhmä (2010:14) on viitannut myös lukioon tulevan oppilasaineksen muuttumiseen ja lukioiden muuttumiseen aikaisempaa monikulttuurisemmiksi. Nämä seikat puoltavat esitettyjä tavoitteita ohjausresurssien parantamiseksi niin perusopetuksessa kuin lukioissa.

Ammatillisessa koulutuksessa ja lukiokoulutuksessa havaittu ohjauksen laadun ja määrän suuri vaihtelu on keskeinen tasa-arvokysymys. Oppilailla tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet ohjaukseen ja tukeen.

Työryhmä esittää, että TE-hallinnon neuvonta- ja ohjauspalvelujen resurssit turvataan siten, että eri asiakasryhmien palvelujen saatavuus varmistetaan. Työryhmän muistion liitteestä käy ilmi, että koulutusneuvontaan erikoistuneiden työvoimaneuvojien määrä on vuosina 2001-2009 vähentynyt 65 henkilöllä eli 44 %. Jäljelle jääneistä n.80 henkilöstä vain 46 käytti henkilökohtaisten koulutusneuvontapalvelujen tuottamiseen työajastaan yli 50 %.

SAK pitää huolestuttavana TE-hallinnossa tapahtuvaa kehitystä, joka käytännössä heikentää ohjaus- ja neuvontapalvelujen saatavuutta ja jättää täysin riittämättömäksi henkilökohtaisen ohjauksen ja neuvonnan palvelut. Sähköisten palvelujen kehittyminen ei korvaa tarvetta henkilökohtaisiin palveluihin. Työryhmän tulee jatkotyössään käsitellä muutoinkin laajemmin TE-hallinnon palvelujen kehittämistä. Muistiossa on myös käytännössä sivuutettu muutosturvaan liittyvät erityiset ohjauksen ja neuvonnan tarpeet.

Työryhmä esittää vakiinnutettavaksi parhaat ESR-rahoituksella kehitetyt hallinnonalat ylittävät toimintamallit. Jatkossa työryhmän tulee täsmentää ja kohdentaa esityksen tarkoitus. SAK pitää tärkeänä että Opin Ovi -hankkeissa kehittyneimmät toimintamallit vakiinnutetaan verkostoineen. Palveluverkostojen laajuus ja jatkuvuus tulee turvata pysyväisluonteisella rahoituksella. SAK pitää tätä myös kiireellisenä tehtävänä, sillä osa hankkeista on jo päättymässä vailla tietoa jatkuvuudesta.

Uranhallintataitojen vahvistaminen

Eri yhteyksissä on todettu työelämään tulevien nuorten vähäiset tiedot työelämästä ja useat valtiovallan työryhmät ovat myös asiaan puuttuneet ja tehneet sitä koskevia esityksiä. SAK pitää tärkeänä, että työryhmän esittämä strateginen tavoite uranhallintataitojen vahvistamisesta toteutetaan. Koko ikäluokalle tärkeiden työelämätaitojen edistämisen sijasta näyttää yrittäjyyskasvatus osin vieneen tilaa näiltä pyrkimyksiltä. Yrittäjyyskasvatus ei voi kuitenkaan korvata niitä tietoja ja taitoja, joita jokainen työelämään tuleva tarvitsee työntekijän roolissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön tulisikin laatia selkeä suunnitelma, jolla nuorten työelämätietous saatetaan asianmukaiselle, korkeammalle tasolle. Tavoitteena tulee olla aktiiviseen kansalaisuuteen ja osallisuuteen pyrkiminen myös työelämässä. Tämä edellyttää riittäviä tietoja työntekijän oikeuksista ja velvollisuuksista sekä työyhteisössä toimimisen taitoja.

Työryhmä on oikealla tavalla painottanut henkilökohtaisen ohjauksen ja tuen tarpeellisuutta. Ohjaustarve on aina jossain määrin yksilöllinen ja ohjausta on voitava painottaa siten, että riittävä tuki on kohdennettavissa niille, joilla tuen tarvekin on suurin. Opiskelijat kaipaavat myös itse enemmän henkilökohtaista ohjausta.

Lukiokoulutuksen kehittämistyöryhmä (2010:14) on kiinnittänyt huomiota siihen, että opiskelutaidot erityisesti itsenäistä työskentelyä vaativissa opinnoissa ovat puutteelliset. Arviot ohjauksen toimivuudesta ja riittävyydestä sekä opiskelutaidoista vaihtelevat. Puutteelliset opiskelutaidot hidastavat niin lukio-opintoja kuin korkea-asteen opinnoissa edistymistä ja siirtävät ohjauksen ongelmia korkeakouluille.

Ilman riittävää henkilökohtaista ohjausta ja tukea ei ole realistista odottaa, että kaikkien lukiossa tai ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien henkilökohtaiset jatko-opinto- tai urasuunnitelmat olisivat kestävällä pohjalla. Ohjauksella on tarpeen pyrkiä myös siihen, että suunnittelematon ajautuminen välivuoden tai välivuosien viettämiseen ennen jatko-opintoihin tai työelämään siirtymistä jäisi mahdollisimman vähäiseksi. On kuitenkin tarpeen todeta, ettei välivuosi ole aina ja yksiselitteisesti kielteinen ratkaisu sen enempää yksilön kuin yhteiskunnan kannalta. Ratkaisuihin vaikuttavat myös mm. työllisyystilanne sekä monet yksilölliseen elämäntilanteeseen liittyvät seikat.

Ohjausosaaminen ja työelämässä tapahtuva ohjaus

Kolmanneksi strategiseksi tavoitteeksi työryhmä määrittelee ohjaustyötä tekevien riittävän osaamisen. SAK yhtyy työryhmän näkemykseen jatkuvasta tarpeesta päivittää ohjausta tekevien tietoja ja taitoja. Ohjaukseen liittyvää erityisosaamista on myös hankittava. Työryhmä perustelee asianmukaisesti yhteiskunnan monikulttuuristumisesta aiheutuvat tarpeet hallita eri kulttuureihin ja uskontoihin liittyviä kysymyksiä.

Työryhmän näkemys työpaikkaohjaajien koulutuksen vakiinnuttamisesta on sinänsä oikea, mutta käytännössä vaille huomiota jää se, että merkittävä osa työpaikkaohjaajista ja työpaikkakouluttajista ei ole saanut tehtäväänsä koulutusta. Ohjausosaamisen puutteet näkyvät työpaikalla tapahtuvan oppimisen laadussa. Jatkotyössä työryhmän tulee käsitellä muutoinkin laajemmin työelämässä tapahtuvan ohjauksen kehittämistä. Monilta työpaikoilta puuttuvat kokonaan edellytykset hyvään työpaikalla tapahtuvan oppimisen organisointiin. Kuitenkin pyrkimyksenä on ollut oppimisen siirtäminen yhä enemmän työpaikoille. Työpaikkaohjaajien ja työpaikkakouluttajien tarve on lähivuosina tuntuva, mikäli oppimisen halutaan aidosti siirtyvän enenevässä määrin työpaikoille. Lisäksi työpaikoilla tulisi tehdä myös muita toimenpiteitä hyvän oppimisympäristön turvaamiseksi.

SAK:n mielestä koulutuksen järjestäjien tulee yhteistyössä työelämän toimijoiden kanssa ohjata työpaikkoja organisoimaan toimintaansa hyvän oppimisympäristön mahdollistamiseksi ja erityisesti siihen, että työpaikkaohjaajat ja -kouluttajat ovat saaneet riittävän koulutuksen tehtäväänsä.

Myös työmarkkinajärjestöt organisoivat neuvonta- ja ohjauspalveluja. SAK on yhteistyössä jäsenliittojensa kanssa kehittämässä erityistä työelämän koulutusneuvojien verkostoa tätä tehtävää varten. Valtiovallan tulisi omissa suunnitelmissaan ottaa järjestöjen toimenpiteet huomioon ja mm. ohjata koulutuksen järjestäjiä yhteistyöhön työmarkkinajärjestöjen toimijoiden kanssa.

Ohjaus koordinoituna kokonaisuutena ja työelämäyhteistyö

Työryhmän muistiosta käy hyvin ilmi, että elinikäinen ohjaus muodostuu lukuisten eri toimijoiden kokonaisuudesta. Tämä tekee elinikäisen ohjauksen kehittämisestä myös vaikeasti hallittavan. SAK:n mielestä tulee erityisesti painottaa opetushallinnon ja TE-hallinnon tiiviimpää yhteyttä, jotta palvelut voidaan aidosti tarjota ”yhden luukun” periaatteella asiakaslähtöisesti. Työryhmän esityksistä ei vielä käy ilmi, miten tämä käytännössä toteutetaan ja kuinka pitkälle integroituihin palvelumalleihin tosiasiassa ollaan valmiita. Asiakkaalle nykyiset palvelut ovat vaikeasti hahmottuva kokonaisuus ja lisäksi niiden ymmärrettävyydessä ja selkeydessä on parantamisen varaa.

Työryhmän esitys ELY:jen tehtäväksi koordinoida palveluja ja turvata alueellisten palvelujen saatavuus yhteistyössä työelämän edustajien kanssa on kannatettava. Myös tätä esitystä tulee jatkossa täsmentää ja varmistaa pysyvien yhteistyörakenteiden syntyminen työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Työelämäyhteistyötä edistämään on tarkoitettu esitys erityisistä työelämäohjelmista, jotka koulutuksen järjestäjien tulisi laatia. Työelämäohjelmat voisivat tiivistää yhteistyötä työelämän toimijoiden kanssa ja ennen kaikkea tehdä siitä nykyistä suunnitelmallisempaa. Ohjelmista ei kuitenkaan tule tehdä uutta hallinnollis-byrokraattista työkalua, vaan työelämäyhteistyötä selkeyttävä ja sen käytäntöjä yhtenäistävä sekä helpottava väline. Ohjelmat tulisi laatia yhteistyössä työnantajien ja työntekijöitä edustavien tahojen kanssa, jolloin työelämän näkemykset yhteistyöstä välittyvät ohjelmiin. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö voisivat myös valmistella ohjeen työelämäohjelmien laatimiseksi.

Ohjaus- ja neuvontapalvelut tulee organisoida siten, että ne tavoittavat hyvin myös työelämässä olevat työntekijät. Tämä edellyttää sitä, että palveluja on kyettävä tuomaan myös työpaikoille tarpeen mukaan. Työelämään jalkautuva ja hakeva toiminta tulee kehittää tärkeäksi osaksi palvelukokonaisuutta.

Työryhmän työn jatko

Työryhmän esitykset muodostavat kokonaisuutena ottaen käyttökelpoisen pohjan jatkotyölle, jonka yhteydessä tulee vielä täydentää ja täsmentää edellä mainittuja kehittämiskohteita. SAK pitää tarpeellisena laajentaa työryhmän kokoonpanoa ehdotetun mukaisesti.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry