Ammattikorkeakoulujen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistaminen

Opetus- ja kulttuuriministeriö
PL 29
00023 Valtioneuvosto

Selvityshenkilöt ovat raportissaan (OKM:n julkaisuja 2010/23) tehneet ehdotuksia ammattikorkeakoulujen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistamiseksi. Myös SAK:lta, jonka jäsenkunnassa ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä on ripeässä kasvussa, on pyydetty lausuntoa.

Ehdotusten tausta

Selvityksen toimeksiannon mukaan koko korkeakoululaitoksen, ml. ammattikorkeakoulut, kehittämiseen kohdistuu laaja-alaisia kehittämistarpeita. Koulutuksen lisäksi kehittämistarpeet koskevat tutkimus- ja kehittämistoimintaa, tuottavuutta ja vaikuttavuutta sekä koulutuksen paikkaa kansallisessa innovaatiojärjestelmässä.

Kehittämistarpeet tulevat lähinnä kansainvälisistä vertailuista. Oletuksen mukaan korkeakoululaitoksen hajanaisuus, vähäinen erikoistuminen ja erilaistuminen ovat sellaisia laadun parantamisen esteitä, joiden poistaminen edellyttää ammattikorkeakoulujen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistamista. Tiivistetysti ratkaistavat kysymykset – millaisiin haasteisiin uudistusten tulisi vastata – on esitetty sivuilla 38 – 39. Arvion mukaan ammattikorkeakoulut ovat saavuttaneet määrälliset tavoitteensa, nyt on laadullisten tavoitteiden aika. Siksi mm.

• ammattikorkeakoulujen roolia suhteessa yliopistoihin on selkeytettävä,

• rahoitusjärjestelmää on muutettava siten, että se palkitsee tehokkuudesta ja asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta,

• kuntien ja valtion rooli toiminnan rahoituksessa on täsmennettävä,

• ammattikorkeakoulujen yhtiömuoto ja hallintomalli on yhdenmukaistettava,

• pieniä ja taloudellisesti kannattamattomia yksiköitä on fuusioitava laajemmiksi kokonaisuuksiksi ja

• ammattikorkeakoulujen roolia alueellisessa innovaatiojärjestelmässä on voimistettava.

SAK:n arvio ehdotuksista

SAK:n mielestä raportti tarjoaa hyvän pohjan ammattikorkeakoulujen hallintoa ja taloutta koskevalle keskustelulle, mutta ammattikorkeakoulujen rooli osana alueellista innovaatiojärjestelmää saa raportissa lopulta aika suppean käsittelyn.

Ammattikorkeakoulujen yhtiöittäminen osakeyhtiöiksi ei sinänsä ole ongelma, sillä valtaosa ammattikorkeakouluista toimii jo nyt osakeyhtiöinä. Ongelma on siinä, että nykyiset ammattikorkeakoulu-yhtiöt ovat lähteneet liikkeelle aika pienillä pääomilla, ja että lisärahaa niihin ei ole osoitettu. Siten ratkaistavaksi tulee kysymys siitä, miten ja mille tasolle yhtiöiden osakepääomaa korotetaan.

Toinen kysymys koskee sitä, mitkä reunaehdot yhtiöiden toiminnalle asetetaan. Jos osakeyhtiöiden koko rahoitus siirretään valtiolle, kuten sivun 40 vaihtoehdossa 1 esitetään, kuntien ja muiden alueellisten toimijoiden kiinnostus yhtiöiden kehittämiseen saattaa heikentyä. On myös mahdollista, että yhtiöt ajautuvat suoritustilaan tai sitä muistuttavaan tilaan, jolloin pohdittavaksi tulee osakeyhtiön konkurssi.

SAK:n mielestä keskustelua näistä asioista on tarpeen jatkaa, jotta päätöksenteolle saataisiin riittävän vahva pohja. Samalla olisi selvitettävä opiskelijoiden ja henkilöstön mukanaoloa päätöksenteossa. Riippumatta siiten, millaisen muodon ammattikorkeakoulujen hallinto tulee saamaan, opiskelijoiden ja henkilöstön osallisuus edellyttää mukanaoloa päätöksenteossa. 

Kolmas kysymys koskee omistamisen ja koulutuksen johtamista, tarvitaanko yksi vain kaksi hallitusta. SAK:n mielestä yksi hallitus on varmasti toimivampi kuin kaksi, jossa joudutaan jatkuvasti miettimään toimivallan jakoa kahden hallituksen välillä. Yksi huolella harkittu hallituskokoonpano voisi vastata paitsi strategisista linjauksista myös pitää sisällään paremmat yhteydet työelämään.
Toinen peruste yhdelle hallitukselle on se, että tällä hetkellä ammattikorkeakoulujen hallituksissa korostuu kunnallisten päättäjien rooli, ja sisällöllinen kehittäminen työelämän näkökulmasta ja yleinen korkeakoulupoliittinen harkinta eivät aina ole riittävästi esillä.

Lopuksi 

Tuloksellisuus, kannustimet ja rahoitusjärjestelmä sekä niitä koskeva   hallinto muodostavat kokonaisuuden, joka voi ruokkia myös    epätervettä valikoitumista siten, että koko ikäluokan ja kaikkien   ammattiryhmien sijasta noste keskittyy vain osaan ikäluokasta ja   eräisiin, työmarkkina-asemaltaan vahvoihin, ammattiryhmiin.

SAK:n mielestä ammattikorkeakoulujen ohjauksen tulee jatkossakin perustua kaikkien ammattiryhmien kouluttamiseen. Selvitysmiesten ehdotukset ovat osa korkean asteen uudelleenorganisointia, mutta vaikuttavat myös siihen miten toisen asteen ammatillinen koulutus jatkossa organisoidaan. SAK:n mielestä ammattikorkeakoulujen toimintarakenteiden ja hallinnollisten mallien tulisi mahdollistaa yhtäältä nykyistä parempi yhteistyö toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja työelämän toimijoiden, kuten ammattiliittojen, kanssa.

SAK:n näkökulmasta on syytä korostaa ammattikorkeakoulujen roolia työelämän kehittämisessä.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry