Perälauta – paikallisen sopimisen takuu
Perälauta liittyy käsitteenä paikalliseen sopimiseen. Itse asiassa perälauta on paikallisen sopimisen työkalupakissa takuu, joka mahdollistaa, että paikallisesti ylipäätään sovitaan. Ruotsissa puhutaan ”nojatukista”, meillä heiveröisemmästä laudasta, mutta yhtä kaikki kyse on samasta asiasta: yleissitovan tessin määräysten alle ei paikallisilla sopimuksilla voi mennä ja perätukki on palkansaajan selkänoja paikallisissa neuvotteluissa.
Perälauta voi liittyä paitsi palkankorotuksista sopimiseen myös muihin työehtoihin, kuten työaikaan, työvoiman sijoitteluun tai lomarahaan. Kilpailukykysopimuksessa sovittiin palkansaajien vuotuisen työajan pidentämisestä 24 tunnilla, ja useimmilla sopimusaloilla työajan pidennyksille annettiin paljon paikallista soveltamisvaltaa.
Esimerkiksi PAM:ssa kaupan alalla työaikaa voi pidentää 37,5 viikkotunnista 38 tuntiin, mutta yleisesti on levinnyt ajatus vuosivapaajärjestelmästä. Kaupan alallakaan ei voi alittaa Kikyssä liittojen välillä tehtyä sopimusta, jos paikallisesti ei löydy luottamusta ja luovuutta talokohtaisiin ratkaisuihin.
Viime kädessä yleissitova työehtosopimus, työaikalait ja työsopimuslaki ovat perälautoja, joita ei voi syrjäyttää paikallisesti, vaikka tahtoakin olisi. Esimerkiksi paikallisesti ei voi sopia, että työntekijälle ei tarvitse antaa työtodistusta. Eikä paikallisesti voi sopia, minkä sopimusalan työehtosopimusta noudatetaan. Sen sijaan työaikalaki on hieman raottanut valtaa paikallisuudelle, mutta tässäkin työehtosopimus tulee perälautana vastaan, jotta mielivaltaa ei ilmenisi.
Ilman perälauta-ajattelua paikallista sopimista tuskin tapahtuisi. Perälauta on palkankorotuksista sovittaessa jonkinasteinen solidaarisuuden tae ja huonoina aikoina suorastaan normi. Kun palkankorotusvara on pieni, se jaetaan helposti kaikille tasapuolisesti sen kummempia neuvotteluja käymättä. Paikalliset neuvottelut saatetaan kokea työpaikalla puolin ja toisin raskaiksi ja energiasyöpöiksi, joten on turha käyttää arvokasta tuotantoaikaa sopimalla, miten inflaation suuruinen potti jakaantuu. Myös työnantajapuolella otetaan tällöin mielellään vastaan perälauta-ajattelu eli mennään liittojen raamittaman vähimmäissopimuksen mukaisesti.
Ylimalkaan perälauta voi alittaa liittojen välisen ratkaisun, jos paikallisesti niin sovitaan, mutta ei koskaan tessin minimipalkkoja ja muita vähimmäisehtoja. Jos paikallisesti ei löydy yhteisymmärrystä, liittojen välillä sovittu perälautaratkaisu tulee voimaan.
Puheet yleissitovan työehtosopimusjärjestelmän murentamisesta upottaisi myös perälauta-ajattelun. Käytännössä palkansaajat ajautuisivat työehdoissaan tuuliajolle, jos vene vuotaisi peräpäästä. ILO:n sopimukset ja EU-säätely lähtevät kuitenkin siitä, että vähimmäisehdoista on määräyksiä joko sopien tai lainsäädäntöteitse. Suomessa työehtosopimuksilla säädetään iso osa työsuhteen ehdoista, ja laeilla turvataan raamit sopimiselle.
Leena Seretin
Asiantuntijat: päälakimies Timo Koskinen SAK:sta sekä neuvottelupäällikkö Juha Ojala PAM:sta.