Eurooppa-foorumi työmarkkinajärjestöille (13.1.1999)

SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen esittää, että työmarkkinoiden keskusjärjestöt perustaisivat Eurooppa-foorumin. Säännöllisissä Eurooppa-politiikan tapaamisissa keskusjärjestöt käsittelisivät muun muassa työllisyyttä, talous- ja rahaliiton Emun työmarkkinapolitiikalle ja Euroopan-tason neuvotteluille asettamia vaateita ja suhtautumista Suomen harjoittamaan EU-politiikkaan.

Lauri Ihalainen kaipaa ay-liikkeen ja työnantajien keskusjärjestöjen välille säännöllistä puheyhteyttä Eurooppa-politiikasta.

– Vaikka suomalaiset työnantaja- ja työntekijäjärjestöt haluavat kanavoida tahtonsa omien eurooppalaisten järjestöjensä kautta, olisi hyödyllistä, että työmarkkinaosapuolet sopimusyhteiskunnan perinteitä vahvistaen voisivat rakentaa kotimaahan säännöllisen tapaamisen Eurooppa-foorumin, Ihalainen esittää.

Foorumille ei Ihalaisen mielestä kannata asettaa ylisuuria odotuksia puhumattakaan päätöksentekoluonnetta, mutta järjestöjen pitäisi säännöllisesti käydä läpi Eurooppa-asioita, joita niiden eteen joka tapauksessa tulee.

– Ei sen vuoksi, että pääsisimme kaikista asioista yhteisymmärrykseen, mutta olisimme etukäteen tietoisia, millaisilla asenteilla ja tavoitteilla olemme keskusteluihin menossa suhteessa omiin eurooppalaisiin järjestöihimme ja EU:hun, Ihalainen tähdentää.

– Voisimme myös haarukoida, löytyykö työmarkkinajärjestöillä yhteisiä näkemyksiä Suomen harjoittamaan EU-politiikkaan.

Ihalaisen mukaan työmarkkinaosapuolten välinen, kansallinen Eurooppa-foorumi olisi erityisen ajankohtainen Suomen EU-puheenjohtajuuden lähestyessä.

– Puheenjohtajuus ei aiheuta pelkästään maan hallitukselle töitä, vaan myös työmarkkinajärjestöt joutuvat tänä vuonna pitämään EU-asioita työpöydällään tuntuvasti enemmän kuin aiempina vuosina, Ihalainen sanoo.

Järjestöjen vaikutusmahdollisuudet kasvavat.

Ihalaisen esityksen taustalla on käsitys, että joka tapauksessa monista syistä johtuen työmarkkinajärjestöjen ja sopimisen merkitys EU:n politiikassa kasvaa. Myös EU:sta tulevien asioiden kansallinen merkitys lisääntyy.

– Työllisyys nousee EU:n politiikassa entistä tärkeämpään osaan. EU:n työllisyyden suuntaviivoissa on suoranaisia kohtia, joissa vedotaan kansallisiin työmarkkinaosapuoliin työllisyyden edistämiseksi. Myös EU:n Wienin huippukokouksessa sovittu työllisyyssopimuksen aikaansaaminen koskee myös työmarkkinajärjestöjä. Työmarkkinajärjestöjen merkitys nousee myös Emu-politiikassa. Ihalainen muistuttaa, että Emu ei ole pelkkä rahaliitto, vaan myös talousliitto.

– Talous- ja budjettipolitiikan koordinaatio kasvaa. Siitä seuraa mielenkiintoisia asioita. Euro 11:n eli euromaiden valtiovarainministereiden rooli tulee korostumaan talouspolitiikan koordinaatiossa. On aivan selvää, että heitä kiinnostaa, millaisia käsityksiä työmarkkinaosapuolilla on matalan inflaation saavuttamiseksi vakauden ja työllisyyden näkökulmasta, Ihalainen sanoo.

Euroopan Keskuspankin EKP:n ja eurooppalaisten työmarkkinajärjestöjen välillä on jo sovittu säännöllisistä tapaamisista vuosittain. Ihalaisen käsityksen mukaan myös Euro 11:n, EKP:n ja eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten kesken syntyy jotain säännöllisempää yhteistyötä tulevina vuosina.

– Se on Emuun liittyvien peruskriteerien hallinnan kannalta olennaista.

Sopimiselle puitteet.

Eurooppalaisessa edunvalvonnassa työmarkkinajärjestöillä on jo vaikuttamisen väylä työ- ja sosiaalilainsäädäntöön ns. sosiaalisen vuoropuhelun kautta. Tulokset ovat vielä varsin laihoja. EAY ja työnantajien eurooppalainen järjestö Unice ovat sopineet vanhempainlomasta ja osa-aikatyöstä. Tammikuun loppuun tulisi saada aikaan määräaikaisia työntekijöitä koskeva sopimus.

– Asioissa on päästy vaatimattomin askelin eteenpäin. Pulmana on usein se, että sopimuksiin pakottava voima on komission pelko. Aitoa yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kesken ei tahdo syntyä, Ihalainen luonnehtii.

Tulevaisuudessa sopiminen sosiaalisesta perusturvasta ja työlainsäädännöstä on kuitenkin Ihalaisen mukaan luonteva osa eurooppalaista työmarkkinajärjestöjen keskinäistä yhteistyötä ja sitä pitää vahvistaa.

Varsinainen kova sopiminen eli palkoista ja työehdoista sopiminen ei Ihalaisen mukaan laajassa mielessä ole ajankohtainen näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Tosin näköpiirissä oleva tulevaisuus on yhä lyhyempi.

– Nyt sopimiselta puuttuu juridinen perusta. Eurooppalaisen ammattiyhdistysliikkeen tavoite on saada aikaan juridinen perusta eurooppalaisille neuvotteluille, sopimiselle ja työtaisteluoikeudelle. Keskustelu käynnistyy Saksan puheenjohtajuuden aikana, jolloin aloitettanee uusi perussopimuskeskustelu eli HVK-prosessi, Ihalainen sanoo.

– Jos tähdätään siihen, että pääoma voi liikkua vapaasti yli kansallisten rajojen, myöskään työntekijän oikeudet eivät voi päättyä kansallisiin rajoihin.

Pelisääntöjen ja juridisen pohjan luominen vie aikaa vuosia. Sitäkin ripeämmin etenee eurooppalaisen ay-liikkeen toimialakohtainen yhteistyö ja myös konserniyhteistyö. Ihalainen kaipaa myös palkkojen ja työehtojen vertailukelpoisuuden lisäämiseksi uusia tilastointi- ja tietojen keräämisjärjestelmiä.

Emu-testi syksyllä.

Suomessa työmarkkinajärjestelmä on harjoitellut alhaisen inflaation Emu-aikaa kahden sopimuksen eli pian neljän vuoden ajan. Ihalaisen mukaan kuitenkin vasta ensi syksynä testataan, kuinka syvästi on sisäistetty Emu-kauden työmarkkinamalli.

Vankka tupo-mies Ihalainen ei kiistä sitä, etteikö myös liittokohtaisella sopimuskierroksella voitaisi saavuttaa matalan inflaation tavoite. Joskin keskitettyjä neuvotteluja vaikeampaa se voi olla.

– Joka tapauksessa meidän tulisi saada toteutettua työmarkkinakierroksella yhtäaikaisesti neljä tavoitetta: lisätä vakautta ja sitä kautta edistää työllisyyttä, matala inflaatio, välttää keskinäinen palkkakilpailun kierre ja kuitenkin saada tasainen ostovoiman kehitys kaikille palkansaajille, Lauri Ihalainen sanoo.

– Jos me emme ole halukkaita, kykeneviä tai muista syistä ei ole mahdollista tehdä keskitettyä sopimusta, mikä on sopimusmekanismi, joilla tavoitteet Emu-olosuhteissa voitaisiin toteuttaa, se on jokerikysymys, Ihalainen sanoo. SAK:ssakin ”jokerikysymystä” nyt pähkäillään, sillä yhden strategian, tupon varaan keskusjärjestö ei voi heittäytyä.

– Mietimme, onko liittokierroksen ja perinteisen tulopolitiikan välimaastossa mallia, jolla päästäisiin perustavoitteisiin, Ihalainen sanoo.

Teksti: Leena Seretin