Janet Stobin – romani- ja ay-aktiivi

Janet Stobin kävi koulua eräässä Tukholman esikaupungissa. Kun hän kertoi luokkatovereilleen haluavansa linja-autonkuljettajaksi, nämä nauroivat. Mutta hän ei siitä piitannut. Koulun jälkeen hän hankki bussinkuljettajan pätevyyden ja oli sen jälkeen yhtä kotonaan Tukholman kuin nyt Helsingin liikenteessä.

Ammatinvalinta on saanut monen romaniyhteisön jäsenen kohottelemaan kulmiaan, mutta Janet ottaa rauhallisesti ja tyynnyttelee.

– Jos bussiin tulee vanhempia romaneja, vedän univormun takin polvien päälle. Univormu ei oikein ole romaniperinteen mukainen asu. Mutta siitä olen ylpeä, että olen elättänyt itseni ja lapseni kunniallisella työllä, ja edellytän, että minua siitä kunnioitetaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että väheksyisin romanitapoja. Jos niin tekisin, häpäisisin sukuni ja kieltäisin romanijuureni.

Janet Stobin on tomera, elämään realistisesti suhtautuva ihminen. Pitää olla vahva, jos haluaa päästä johonkin, hän sanoo. Mutta hän onkin kasvanut aikana, jolloin suomalaisromanit joutuivat taistelemaan elämänehtojensa parantamiseksi niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Hänen isänsä toimi aktiivisesti monissa romanijärjestöissä ja istui lukuisissa valtiollisissa komiteoissa Ruotsin eri romaniryhmien edustajana. Hän oli ylpeä tyttärestään, ja jos joku yritti arvostella, niin hän tyrmäsi kritiikin sanomalla, että ”muut voivat tehdä mitä osaavat, Janet tekee mitä tahtoo”.

Ihmisoikeus ja ay-asiat kiinnostavat

Isän kuoleman jälkeen Janet Stobin aktivoitui ja hän on toiminut Ihmisoikeusliiton hallituksessa. Hän kuuluu myös Suomen vanhimman, vuonna 1967 perustetun romanijärjestön, Suomen romaniyhdistyksen hallitukseen.

Stobin on mukana myös ay-toiminnassa ja kuuluu JHL:n Helsingin osaston no 005 hallitukseen. Jäseniä osastossa on noin 600. Tällä hetkellä häntä kiinnostavat eniten työaikakysymykset, ja kuljettajien pitkiä työaikarupeamia kuvatessaan hän selvästi lämpiää. Hän on ollut Helsingin Bussiliikenne Oy:n palkkalistoilla 22 vuotta ja tietää mistä puhuu. Eikä hän ole ajanut yhtiössä vain bussia, vaan on toiminut 15 vuotta myös yrityksen työaikasuunnittelijana.

Tavatessamme hänen työpäivänsä oli epätavallisen lyhyt, 05.39–12.30, ”siis se aika josta minulle maksetaan”. Mutta töihin ehtiäkseen ylös on pitänyt nousta aamuneljältä, ja seuraavana päivä työpäivälle tulee mittaa 10 tuntia ja 21 minuuttia, johon sisältyy muutama tauko, hän kertoo ja minuutintarkasti kuten on tottunut.

Suomeen Janet Stobin päätti muuttaa perheensä kanssa, koska halusi lapsilleen paremman koulutuksen kuin mitä tukholmalaisissa esikaupunkikouluissa oli tarjolla.

Ennakkoluuloja on kaikkialla

Janet Stobin on lähes täydellisesti kaksikielinen. Vanhemmat puhuivat kotona suomea, mutta ruotsi oli hänen vahvin kielensä siihen asti, kun hän omaksui kaikki nykyaikaiset käsitteet myös suomeksi. Se että oli ruotsinkielinen ja romani, oli monen suomalaisen silmissä kaksinkertainen rasite.

– Ennakkoluuloja on kaikkialla. Me romanit tulemme aina erottumaan, olemaan erilaisia. Mutta minusta useamman kulttuurin tuntemus on rikkautta.

Gunni Nordström