SAK:lta aloite köyhyyskierteen katkaisemiseksi
Ratkaisua köyhyyskierteeseen on SAK:n mukaan haettava ensisijaisesti työn tarjoamisesta ja työttömyysturvan parantamisesta. Köyhyyden ja pienituloisuuden ongelma liittyy olennaisesti 90-luvun alussa syntyneeseen suurtyöttömyyteen ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyyteen. Eräät viime vuosikymmenellä tehdyt työttömyysturvan uudistukset, kuten 1996 tehty työssäoloehdon pidentäminen, ovat pahentaneet köyhyysongelmaa.
Näin todetaan aloitteessa, jonka SAK on tänään tehnyt hallitukselle ja eduskuntaryhmille köyhyyden, syrjäytymisen ja pitkäaikaistyöttömyyden ongelmien poistamiseksi. SAK:n mielestä köyhyyden kierre on katkaistavissa, mutta se edellyttää poliittista sitoutumista ja halua yhteistyöhön. SAK toivookin, että puolueet ottaisivat köyhyyden ja pienituloisuuden ongelmat vakavasti esille vuoden 2002 budjetin valmisteluissa.
SAK:n mielestä köyhyysongelman kestävä ratkaisu voi perustua vain siihen, että terveille ja työkykyisille ihmisille tarjotaan mahdollisuus oman toimeentulonsa hankkimiseen työllä. Kokoaikaisen työn tekeminen antaa myös riittävän toimeentulon. Hallituksen onkin pidettävä kiinni tavoitteestaan nostaa Suomen työllisyysaste 70 prosenttiin työikäisistä.
SAK ehdottaa harkittavaksi, että yhteiskunnan velvollisuus tarjota työtä pitkäaikaistyöttömille otetaan uudelleen käyttöön. Työministeriölle on turvattava riittävät määrärahat työttömien työllistämisen edistämiseen ja työnhakijoiden palvelun parantamiseen.
Myös elinkeinoelämän on kannettava oma vastuunsa pitkäaikaistyöttömyyden katkaisemisesta. SAK:n mielestä työnantajajärjestöt voisivat tulla mukaan yhteiseen suositukseen, jossa mahdollisten tukimuotojen avulla työnantajat sitoutuisivat ottamaan palvelukseensa myös työvoimapoliittisessa koulutuksessa olleita pitkäaikaistyöttömiä.
Tällä hetkellä puolet kunnallisen toimeentulotuen saajista on työttömiä. Hallituksen lähtökohta tukea työttömien palaamista työelämään onkin köyhyysongelman ratkaisemisessa oikea. SAK:n mielestä käytettävissä olevat varat on kohdennettava mahdollisimman tarkasti työttömien ja erityisesti pitkäaikaistyöttömien työhön paluun auttamiseen.
Asiallisesti palkatun työn ohella todellinen lääke köyhyysongelmaan on SAK:n mukaan ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle pääsyn helpottaminen. Tämä edellyttää, että työttömyysturvan ns. työssäoloehto lyhennetään nykyisestä 10 kuukaudesta 6 kuukauteen. Myös ns. yhdistelmätuella työskentelyn olisi SAK:n mukaan kartutettava työssäoloehtoa. Näiden muutosten tekeminen merkitsisi varovaisten arvioiden mukaan 30 000-50 000 henkilön poistumista kunnallisen toimeentulotuen asiakaslistoilta.
Ansiosidonnaisen päivärahan saantiehtoja on viime vuosina vaikeutettu. Sen johdosta on ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavien osuus työttömistä pudonnut kahdesta kolmasosasta (1990) 40 prosenttiin (2000). Työttömyyden pitkittyminen ja työttömien putoaminen työmarkkinatuelle onkin johtanut siihen, että tällä hetkellä noin 70 prosenttia peruspäivärahalla tai työmarkkinatuella olevista työttömistä joutuu hakemaan joko toimeentulotukea tai asumistukea tai molempia.
Köyhyyden ja pienituloisuuden auttamiseen tarvitaan myös muita toimia. Näitä ovat SAK:n mukaan mm. pienten tulojen verotuksen keventäminen. SAK pitää hyvänä, että yhteiskunnassa näyttää vallitsevan yksituumaisuus siitä, että veroratkaisujen painopisteen on entistä selvemmin oltava juuri pienituloisten veronkevennyksissä.
Muita keinoja työttömyyden katkaisemiseksi ovat SAK:n mielestä ammatillisen koulutuksen määrärahojen lisääminen, riittävästä asuntokannasta huolehtiminen, erityisesti yksinhuoltajien tukeminen sekä eräät muut toimet, joita on esitetty mm. Nälkätyöryhmän aikaisemmissa esityksissä.
Lisää aiheesta ja aloite kokonaisuudessaan löytyy kohdasta Ajankohtaista | Kuukauden teema.