Ruotsalaisella Veronica Nilssonilla on ETUCissa haastava tehtäväkenttä

Economic governance. Kelpoa käännöstä käsitteelle ei ole vielä löytynyt, mutta komission ajama taloushallinto on juuri nyt ammattiyhdistysliikkeen suurin haaste.

– Meidän on yksinkertaisesti pakko paitsi reagoida, myös olla itse aktiivisia ja tarjota omia ratkaisumalleja, ETUCin sihteeristöön Pohjolan ehdokkaana toukokuussa valittu Veronica Nilsson sanoo. Altavastaajan rooliin ei ay-liikkeen parane antautua, sillä komission lääkkeet talouskasvun vauhdittamiseksi pitävät sisällään jopa työvoiman yksikkökustannusten vertailut jäsenmaiden välillä, Nilsson muistuttaa.

Ruotsalaisella Nilssonilla on takanaan jo pitkä ura ammattiyhdistysliikkeessä. ETUCiin hän siirtyi julkisen alan Eurooppa-tason liitosta EPSUsta, mitä ennen hän työskenteli vuosia OECD:n ay-liikekomiteassa TUACissa. Kotimaassa hänen taustansa on akateemisten TCO:ssa. Asiat ovat tuttuja, joten uutta tehtävässä ovat lähinnä työtoverit.

– Meillä on kasassa hyvä tiimi ja [pääsihteeri] Bernadette [Ségol] on satsannut joukkuehengen luomiseen, Nilsson kehuu.

– Ja tottakai tuntuu hienolta, että sihteeristössä on ensimmäistä kertaa naisenemmistö, hän lisää.

Seitsemästä sihteeristön jäsenestä naisia on neljä.

Talous, työaika ja lähetetyt

Veronica Nilssonin vastuualueisiin ETUCissa kuuluvat taloushallinto ja sen vaikutusten seuraaminen, työaikadirektiivi ja lähetettyjen työntekijöiden direktiivi.

Jälkimmäisen uudistamista on odotettu ay-liikkeessä jo pitkään, mutta näillä näkymin mitään ei ole tapahtumassa ennen vuodenvaihdetta.

Sen sijaan neuvottelut työaikadirektiviistä saattavat nytkähtää uudelleen käyntiin &#;8211 tai sitten ei. Työaikadirektiiviä käsitellään ETUCin hallituksen kokouksessa kesäkuun viimeisellä viikolla.

– Sen jälkeen tiedämme enemmän, Nilsson sanoo.

Toistaiseksi etenkään työnantajien BusinessEurope ei ole ollut halukas neuvottelemaan ns. opt outista eli enimmäistyöajan kiertämisestä. Ammattiyhdistysliikkeessä työaikakysymys nähdään osana työsuojelua, josta ei voida tinkiä.

Jos partit eivät löydä kysymyksessä neuvotteluvaraa, komissio tekee asiasta oman esityksen. Sisältöä voi vain arvailla.

Kuuma peruna nimeltä minimipalkka

Viime aikoina eurooppalaista ammattiyhdistysliikettä on puhututtanut kysymys minimipalkasta. Palkkojen polkeminen on monissa maissa jo riistäytymässä käsistä. Sisämarkkinoilla työntekijöiden oikeudet uhkaavat jäädä entistä pahemmin markkinoiden jalkoihin. Etenkin siirtotyöläisiä käytetään häikäilemättä halpatyövoimana.

Ratkaisuksi on esitetty yhteistä minimipalkkaa, jota esimerkiksi Ranska ja Belgia ovat voimakkaasti ajaneet. Pohjoismaat taas haluavat jatkossakin sopia palkoista työehtosopimuksissa.

ETUCin Ateenan-kongressissa minimipalkkakysymystä käsiteltiin erillisessä keskusteluasiakirjassa osana Euroopan unionin sisämarkkinoita. Siinä keskustelua pyrittiin laajentamaan kysymällä, miten työntekijöiden oikeudet voitaisiin parhaiten yhteisillä markkinoilla turvata.

– Minua hiukan vaivaa se, että minimipalkkaa on tarjottu ratkaisuksi kaikkiin ongelmiin, Nilsson sanoo. Samoin häntä harmittaa, ettei keskustelussa ole oikein määritelty, millaisesta minimipalkasta ylipäätään puhutaan.

– Keskustelu ei ole ollut kovinkaan selkeää, ehkä siksi, että kysymys on herkkä, Nilsson arvelee.

– Ay-liikkeen tavoitteenahan ei ole saada kaikille minimipalkka, vaan taata kaikille mahdollisimman hyvä palkka, Nilsson muistuttaa.