Kielenkääntäjä, kirjanpitäjä ja nyt myös kokki

”Se joka osaa venäjää, saa töitä aina!”

Niin Hannele Saikkoselle hoettiin, kun hän oli lukiolainen 1980-luvulla Jyväskylässä.

Ja kyllähän niitä töitä melkein 30 vuotta riittikin. Välillä Hannele asui vuosia Venäjällä. Tulkin ja kääntäjän työt veivät Moskovaan, Kubinkaan ja Ladan tehtaille Togliattiin ja rakennusprojekteihin Pietariin. Lapsettomana oli helppo reissata ja kurssittautua lisää.

Mutta kun Neuvostoliitto hajosi, hyytyi idänkauppa. Töitä ei ollut enää entiseen malliin.

– Ei se ollut minulle sokki. Olen vaihtelunhaluinen ihminen.

Hannele opiskeli kirjanpitäjäksi ja siirtyi työskentelemään suomalaisyritysten taloushallintoon.

Kymmenisen vuotta sitten Hannele perusti muiden töidensä oheen siivousyrityksen ja palkkasi neljä siivoojaa.

– Se ei ollutkaan ihan helppoa. Murehdin yökaudet, mistä aamuksi saan tuuraajan, ja lopulta kävin itse siivoamassa asiakkaiden kodit.

Hannele tajusi lopulta olevansa burn outissa ja joutui lopettamaan yrityksensä.

Alanvaihtaja hämmentää ikäisiään

Vanhoihin töihin palaamisen sijaan Hannelea, 56-vuotiasta naista, alkoi kiehtoa lähteä taas kohti aivan uutta. Hän haki Jyväskylän aikuisopiston kokkilinjalle.

– Olen aina rakastanut ruuan tekemistä muille. Nyt tai ei koskaan, ajattelin.

Luokalla oli 15 ammatinvaihtajaa, muun muassa entinen lihanleikkaajaa, atk-ihmisiä ja muuta toimistoväkeä. Hannele oli porukan vanhin, mutta iällä ei koulussa ollut hänestä merkitystä.

– Ihan tietoisesti myös välttelin sellaista emoroolia.

Opiskelu koostui pääasiassa työharjoittelusta. Toisinaan Hannele kohtasi työpaikoilla itsensä ikäisiä ihmisiä, jotka olivat tehneet samaa työtä vuosikymmeniä.

– Tuloni aiheutti muutamissa ällistystä ja taisin herättää kysymystä, voisivatko hekin vielä vaihtaa alaa. Hyvä vaan, jos esimerkilläni oli vaikutusta.

Tarvittiin 20 työhakemusta

Valmistuttuaan Hannele palasi Helsinkiin ja alkoi lähetellä työhakemuksia.

– Olen aika hyvä sietämään epävarmuutta, mutta siinä vaiheessa kun 18 hakemusta oli lähtenyt eikä yhteenkään tullut mitään vastausta, alkoi vähän huolestuttaa.

Mutta seuraava poiki jo uteliaan puhelun. Rekrytoija halusi silkkaa uteliaisuuttaan tietää, millainen ihminen valmistuu kokiksi 58-vuotiaana.

– Sitä työtä en sitten saanut, mutta puhelusta jäi hyvä mieli.

Hakemus numero 20 sitten johti työpaikkaan Invalidisäätiön henkilöstöravintolassa.

Hannele teki vuoden verran lounasruokia, laittoi salaatteja ja kiersi salin puolella auttamassa.

– Aluksi joka päivä jännitti, että tykkäävätkö ihmiset laittamastani ruuasta ja riittääkö se.

Toisinaan oli kiire, toisinaan taas ei. Hannelesta rauhallinen vihannesten pilkkominen on melkein meditaatiota.

– Yrittämiseen verrattuna työssäni ei ole stressiä.

Mutta ei taloushallinnon ammattilainen taustastaan pääse kokkinakaan. Jos Hannele näkee hyvää ruokaa joutuvan roskiin tai jotain muuta korjattavaa, päässä alkaa heti pyöriä laskelmia ja kehitysideoita.

– Pidän kuitenkin suuni kiinni. Minua ei ole palkattu kommentoimaan vaan laittamaan ruokaa.

Kuntokuuri ennen uutta työtä

Hannele vitsailee, ettei valitettavasti enää ehdi kehittyä naispuoliseksi Tomi Björkiksi.

– Vähän harmittelen, etten ryhtynyt tähän viimeiseen ammatinvaihdokseen hiukan aikaisemmin. Mutta kyllä minulla vielä työvuosia riittää.

Hannelea polttelee oppia uutta ja vaihtaa paikkaa useamman kerran. Keväällä hän haki uusiin töihin ja valitsi hauskimman kuuloisen paikan: kesäravintolaan helsinkiläisessä Mustasaaressa. Siellä hän aloitti toukokuun alussa.

– Minulla ei ole kesälomaa, mutta saan matkustaa töihin veneellä ja tarjoilla ruokaa ulkona. Sehän kuulostaa melkein lomalta”, Hannele sanoo naureskellen.

Sen verran rankka työ häntä kuitenkin etukäteen jännitti, että hän palkkasi personal trainerin ja nosti kuntoaan ennen painaviin patoihin tarttumista.

– Nyt kyllä nousee isompikin erä eikä selkä ole kramppaillut.

Hannele täyttää loppuvuodesta 60. Eläkkeelle jäämistä hän ei ole vielä edes ajatellut.

– Minusta 59 on oikein hyvä ikä aloittaa uusi työ.

Kaisa Viitanen / vapaa toimittaja

Lue lisää alanvaihtajien tarinoita:
Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja Jouni Linden ja koneasentaja Tiina Päijänen