Yövuorot rasittavat tekijäänsä. Siksipä olisikin viisaintä järjestää vuorot siten, että ne rasittavat vähiten työntekijöitä.
Viisi vinkkiä vuorotyön järjestämiseen
Yhteensä 18 prosenttia 2 127 000 palkansaajasta teki vuorotyötä vuoden 2013 tilaston mukaan. Kaksivuorotyössä työskenteli 12 prosenttia ja kolmivuorotyössä kuusi prosenttia.
Niin sanottua periodityötä teki kaksi prosenttia. Periodityössä viikkotyötunnit voidaan sijoittaa eri vuorokaudenaikoihin, myös yöaikaan. Miten vuorotyö järjestetään parhaiten, tutkimusprofessori Mikko Härmä Työterveyslaitokselta?
1. Säännöllistä ja ennakoitavaa
Mitä pitemmälle tulevaisuuteen työvuorolistat tehdään, sitä paremmin työntekijät voivat suunnitella vapaa-aikansa. Työvuorojen pitäisi olla tiedossa vähintään kuukaudeksi eteenpäin.
2. Nopea, eteenpäin kiertävä järjestelmä
Nopeasti kiertävät vuorot vähentävät peräkkäisiä yö- ja aamuvuoroja. Yövuoroihin sopeutuminen on hidasta, ellei mahdotonta. Seurauksena on kasautuva univaje. Myös kello 05.00−06.00 alkavat aamuvuorot kuormittavat lähes yhtä paljon kuin yövuorot. Ihmiset eivät pysty nukahtamaan tarpeeksi aikaisin illalla, joten yöunet jäävät lyhyiksi.
Vuorojen kiertosuunnan pitäisi olla aamuvuorosta iltavuoroon, iltavuorosta yövuoroon ja sen jälkeen vapaata. Näin saadaan riittävästi aikaa palautumiseen.
3. Enintään 8−10 tunnin työvuoroja
Työaika voi olla myös lyhyempi. Yli 10 tunnin vuoroja pitäisi tehdä vain erityistilanteissa. Ylityöt on suunniteltava tehtäväksi erikseen, ei työvuoron päätteeksi. Tärkeintä on noudattaa työaikalakia ja taata työn turvallisuus.
4. Vähintään 11 tuntia vuorojen välille
Kaikkein parhain tilanne on, jos vuorojen välillä olisi 12−16 tuntia palautumisaikaa. Viimeisen yövuoron jälkeen pitäisi olla vähintään 24 tuntia, mutta mieluiten 48 tuntia vapaata, jotta ehtii palautua riittävästi.
5. Vapaajaksot yhtenäisiksi
Vapaita ei tule pilkkoa. Esimerkiksi linja-autonkuljettajan vuoro saattaa loppua kello 14.00 ja seuraava vuoro alkaa kello 17.00. Ei siinä välissä ehdi palautua, kysymys on palkattomasta tauosta. Vapaapäivät eivät saisi olla ripoteltuina sirpaleisesti, vaan pidemmiksi jaksoiksi.
Tiina Tenkanen