Masentunut toipuu työssä

Noin viidennes suomalaisista sairastuu masennukseen jossain elämänsä vaiheessa. Masennusta ei sairasteta nykyään sen enempää kuin 1980-luvulla, mutta masennuksen takia työkyvyttömäksi jääneiden määrä on kolmessakymmenessä vuodessa kasvanut huimasti.Teija Kivekäs sanoo, että ristiriitaista kehitystä selittävät työelämässä tapahtuneet muutokset.

– Nykypäivän kiivastahtisessa ja hyviä sosiaalisia taitoja edellyttävässä työelämässä masennustilat vaikeuttavat työssä selviytymistä aikaisempaa enemmän. Lähes tehtävässä kuin tehtävässä edellytetään hyvää keskittymiskykyä ja muistia, jatkuvaa uuden omaksumista ja aloitteellisuutta. Masentuneella toimintakyky on heikentynyt ja se näkyy juuri näissä taidoissa.

Tutkimusten mukaan masennukseen sairastutaan suhteellisen tasaisesti eri ammateissa. Siihen voi sairastua niin johtaja kuin duunari. Naiset sairastuvat hieman miehiä useammin, ja työttömyys altistaa masennukselle.

Se, kuka sairastuu, on monen tekijän summa.

– Masennukseen voi olla geneettinen alttius ja siihen vaikuttaa myös persoonallisuus. Lisäksi tulevat oman elämän kuormittavat tilanteet, Teija Kivekäs sanoo.

Masennukseen voi liittyä muita sairauksia, jolloin työkyvyttömyys on näiden kaikkien yhteisvaikutusta.

– Taustalla voi olla esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinten vaivoja, kipuja tai liiallista alkoholinkäyttöä.

Suunta oikea

Masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneiden määrässä huippu saavutettiin vuonna 2007. Tämän jälkeen määrä on hieman laskenut vuosittain.

– Suunta on nyt oikea, mutta paljon on vielä tehtävää, jotta työkyvyttömyyden ja pitkien sairauslomien määrä laskisi entisestään, sanoo Teija Kivekäs.

Hän korostaa, että työkyvyttömyyttä voidaan ehkäistä, vaikka masennuksen puhkeaminen ei olisikaan estettävissä.

– Työkyvyttömyyden ehkäisyssä työterveyshuollolla on keskeinen rooli. Varhaisen tuen avulla voidaan estää sairauden pahenemien ja muuttuminen krooniseksi.

Teija Kivekäs uskoo, että viime vuosien hyvän kehityksen taustalla on erityisesti kaksi asiaa: yhteistyön lisääntyminen kaikilla tasoilla ja lainsäädäntöön tehdyt muutokset.

– Keinoja ehkäistä tarpeettomasti pitkittyviä sairauslomia ja työkyvyttömyyttä on tullut viime vuosina lisää. Yhteistyö työpaikoilla ja terveydenhuollossa on lisääntynyt. Haastetta on siinä, että toimivaksi koetut käytännöt leviäisivät kaikille työpaikoille.

Lainsäädäntömuutoksilla Teija Kivekäs viittaa muun muassa osasairauspäivärahan käyttöönottoon ja työterveyshuollon toimintaan tehtyihin muutoksiin.

– Muutoksilla on haluttu murtaa ajatusta siitä, että ihminen on joko täysin työkykyinen tai täysin työkyvytön.

Paluu helpoksi

Toipumisen lähtökohta on, että masentunut saa asianmukaista ja hyvää hoitoa. Teija Kivekkään mukaan läheskään aina sairausloma ei ole tarpeen. Töihin voi vaikeankin masennuksen jälkeen parhaassa tapauksessa palata jo muutamien kuukausien kuluttua. Mitä pidemmäksi poissaolo venyy, sitä vaikeampaa paluu on.

– Paluun helpottaminen kaikin tavoin on tärkeää. Tästä näkökulmasta on hyvä, että työpaikalta pidetään sairauslomalla olevaan yhteyttä, kunhan yhteydenpito on kannustavaa ja välittävää. Se viestii, että sinua ei ole unohdettu ja toivomme, että palaat töihin.

Osasairauspäiväraha tai työeläkeyhtiön maksama työkokeilu ovat osoittautuneet hyviksi tavoiksi tukea työhön paluuta. Parhaimmillaan ne edistävät toipumista ja ehkäisevät sairauden uusiutumista.

Osasairauspäivärahan tai työkokeilun avulla työaikaa lyhennetään. Teija Kivekkään mielestä töitä voitaisiin muokata ja räätälöidä nykyistä enemmän töihin palaajalle paremmin sopivaksi.

– Masennuksesta toipumista tukevat työt, jotka ovat selkeästi rajattuja ja jo entuudestaan tuttuja. Olisi hyvä, että masennuksesta toipuvalla työntekijällä olisi vain yksi esimies, jonka kanssa työtehtävistä sovitaan.

Asenteet ratkaisevia

Esimiesten ja koko työyhteisön asenteilla on suuri merkitys työntekijän työhön paluun onnistumisessa. Kaikki eivät halua sairaudestaan puhua, mutta monille on helpottava tunne, että työyhteisössä tiedetään asiasta. Työntekijä itse kuitenkin päättää, mitä asiasta kerrotaan.

– Kun työhön paluuta suunnitellaan yhdessä esimiehen ja työterveyshuollon edustajan kanssa, painopiste on työntekijän toimintakyvyssä ja sopivien työtehtävien määrittelyssä. Sairaudesta ei tarvitse esimiehen kanssa puhua, jos ei halua, Teija Kivekäs painottaa.

Sama pätee työkavereihin. Heidän on kuitenkin hyvä tietää, mitä palaajan kanssa on sovittu: Mitä työtehtäviä töihin palaaja tekee, miten työt uudessa tilanteessa järjestellään työyhteisössä ja kuinka kauan järjestely on voimassa.

Pirjo Pajunen