SAK:n Lauri Ihalainen: Puitesopimus edistämään sosiaalisen Euroopan rakentamista
SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalaisen mukaan eurooppalaisen ammattiyhdistysliikkeen tavoitteena on oltava sosiaalisemman Euroopan rakentaminen. Ensimmäinen askel siihen suuntaan on EU:n uuden perustuslain voimaansaattaminen, joka omalta osaltaan vahvistaa työmarkkinajärjestöjen roolia EU:n politiikassa.
– Uuden perustuslain jälkeen tavoitteenamme voisi olla EU-maat kattava sosiaali- ja työelämän normituksia vahvistava sosiaalinen puitesopimus &#;8211 eräänlainen sateenvarjosopimus nykyään irrallisille erillissopimuksille, Ihalainen totesi Euroopan Ammatillisen Yhteisjärjestön EAY:n hallituksen kokouksessa tänään Brysselissä.
Ihalaisen mukaan tuotannonsiirrot ja teollinen rakennemuutos ovat luoneet Euroopan työmarkkinoille viime vuosina synkeän tunnelman. Sosiaalidialogi on ajoittain näyttänyt pysähtyvän. Ihalainen kuitenkin uskoo, että nimenomaan sosiaalidialogin avulla voimme selviytyä eurooppalaisista haasteista. Myönteisenä esimerkkinä hän mainitsi Suomen, jossa sosiaalidialogi ei ole pelkkää dialogia vaan myös toimintaa. Suomessa sopimusyhteiskunnan malli on toistaiseksi toiminut.
Lissabonin strategia onkin Ihalaisen mielestä todellisuudessa eurooppalaisen sosiaalisen mallin eloonjäämisstrategia, sillä yhteiskuntamallimme voi säilyä vain jos talouskasvumme on nopeampaa ja työllisyytemme korkeampaa. Strategian keskittyminen kasvuun ja työllisyyteen on askel oikeaan suuntaan.
– Strategiaa terävöitettäessä Lissabonin alkuperäinen idea, jonka mukaan strategian kolme eri peruspilaria tukevat vastavuoroisesti toisiaan, ei saa unohtua. Edistyminen sosiaalipilarin alueella tukee taloudellisia tavoitteita ja päinvastoin. Lissabon-raportissa todetaankin, ettei Euroopan malli ole kopio USA:n mallista, ja että reformit eivät voi tarkoittaa työntekijöiden oikeuksien ja suojan vähentämistä, Ihalainen painotti.
– Euroopan taloudellinen kehitys on viime vuosina ollut kiistatta vaatimatonta. Tämä on konkreettisesti näkynyt työllisyyden ja tuottavuuden liian pienenä kasvuna. Heikko kehitys ei ole johtunut vain Euroopan ulkopuolisesta maailmantaloudesta, vaan keskeisesti siitä ettei Eurooppa ole kyennyt itse luomaan kasvua. On käymässä selväksi, ettei Lissabonin strategian tavoitteita saavuteta ilman uusia toimenpiteitä.
– Finanssipolitiikan osalta vakaus- ja kasvusopimus edustaa Euroopan tason yhteistä sääntelyä. Eurooppa tarvitsee vakaus- ja kasvusopimusta jatkossakin ja väitän, että sitä tarvitaan oikeastaan entistäkin enemmän. Sopimusta ei saa tehdä merkityksettömäksi, vaan sitä on vahvistettava ja sen huomio on kiinnitettävä julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen. Euroopan nuorilla ja tulevilla sukupolvilla on jo nyt kannettavanaan eläkesitoumusten muodossa valtava taakka. Emme saa lisätä tätä taakkaa velkaantumalla holtittomasti. Julkisen talouden vastuullinen hoitaminen on yksi edellytys myös luottamuksen ja optimismin palautumiselle Euroopassa, Ihalainen korosti.