SAK avaa keskustelun loppuhallituskauden työllisyyspolitiikasta

Vaikka Suomi on viime vuosina menestynyt kansainvälisissä kilpailukykytutkimuksissa erinomaisesti, vaatii vakavimman yhteiskunnallisen ongelmamme, suuren työttömyyden ja sen aiheuttaman syrjäytymisen, ratkaiseminen yhä uusia toimenpiteitä. Vuoteen 2011 ulottuva tavoite 75 prosentin työllisyysasteesta on poikkeuksellisen vaativa, mutta hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyden ja rahoituksen kannalta perusteltu. Työllisyyden on oltava myös vuonna 2007 nimettävän uuden hallituksen tärkein tavoite.

SAK haastaa muut yhteiskunnalliset toimijat, etenkin hallituksen ja muut etujärjestöt, yhteistyön pöytään pohtimaan ja ratkomaan työllisyyden parantamisen seuraavia askeleita. Elinkeinoelämänkin on osaltaan kannettava suurempaa yhteiskuntavastuuta työllisyydestä ja työelämän laadusta. Puheenvuorossaan Paremman työllisyyden puolesta SAK listaa keskustelujen pohjaksi yhteensä 30 työllisyyden parantumiseen tähtäävää, toisiaan tukevaa toimenpide-esitystä. Tällä puheenvuorolla SAK osallistuu myös niihin keskusteluihin, joita valtiovarainministeri Antti Kalliomäki on esittänyt työmarkkinajärjestelmän toimivuuden ja työllisyyden parantamiseksi.

Vuodesta 2004 vuoteen 2007 työllisten määrän arvioidaan kasvavan tupon oloissa noin 60 000 hengellä, kun ilman tuporatkaisun tuomaa vakautta ja tasaista kasvua määrän on arvioitu nousevan vain noin 24 000 uuteen työlliseen. SAK:n työllisyysohjelman toimeenpano voisi viedä työllisten määrän olennaisesti lähemmäs asetettua 100 000 uuden työllisen tavoitetta. SAK korostaa, ettei työllisyystavoitteeseen saavuttamiseen ole olemassa taikasauvaa vaan tavoitteen saavuttaminen edellyttää laajaa toimenpideohjelmaa ja yhteiskunnan eri toimijoiden vahvaa sitoutumista siihen.

Globalisaatio ja työelämän sukupolvenvaihdos keskeisiä haasteita

Suomen työmarkkinat ovat suuren murroksen edessä. Työikäisen väestön määrä kääntyy ensimmäistä kertaa historiamme aikana pysyvämpään laskuun. OECD:n arvion mukaan väestön ikääntyminen tulee jo tämän vuosikymmenen jälkipuoliskolla, ja etenkin vuoden 2010 jälkeen, rajoittamaan Suomen talouden kasvumahdollisuuksia tuntuvasti. Sama haaste on luonnollisesti edessä muissakin EU-maissa.

Myös maailmantalouden avautuminen ja siitä johtuva globaali työnjaon muutos luovat uusia paineita työmarkkinoille. Globalisaatio merkitsee aiempaa nopeampaa rakennemuutosta taloudessa. Jotta rakennemuutoksessa vältetään ihmisten väliinputoaminen, on tärkeää parantaa voimavarojen siirtymistä työstä työhön, toimialalta toiselle sekä alueellisesti. Työvoiman liikkuvuuden parantaminen edellyttää työvoima- ja koulutuspoliittisten toimien lisäksi keskittymistä sellaiseen kaupunki- ja aluepolitiikkaan, jolla voimavarojen uudelleenkohdentumista voidaan helpottaa.

Suomessa tarvitaan toimenpidekokonaisuus, jolla puretaan sekä laman synnyttämää työttömyyden kovaa ydintä että ehkäistään uusiutuvaa vähän koulutettua väestöä syrjivää rakenteellista työttömyyttä. Näiden tavoitteiden lisäksi on pyrittävä lisäämään työn tarjontaa.

Työllisyys- ja tuottavuustavoitteiden saavuttaminen tulee olemaan ikääntyvän väestörakenteen oloissa totuttua vaikeampaa. Ikärakenteen muutos edellyttääkin työvoimapolitiikalta aikaisempaa kunnianhimoisempaa ja tuloshakuisempaa otetta. Valtiontalouden liikkumatilaa on käytettävä nykyistä enemmän työllisyyspoliittisiin toimenpiteisiin.

Työn kysyntää ja tarjontaa lisättävä

Työn kysynnän nostamisessa tärkeintä on lisätä investointien ja kasvuhakuisten yritysten määrää. Kasvua tukeva toimintaympäristö tarkoittaa muun muassa kasvurahoituksesta huolehtimista, kartellien torjuntaa ja sääntelyn järkeistämistä. Pienyritysten kasvumahdollisuuksia voidaan tukea myös arvonlisäverotuksen liukuvan huojennuksen ylärajaa nostamalla. Tulevaisuudessa Suomen on oltava parempi palvelujen viejä. Tätä varten on palvelualojen tutkimus- ja kehittämistoimintaa lisättävä.

Hallitus on budjettiriihessa päättänyt työvaltaisen toiminnan tukimallin linjat. Tehdyn ratkaisun lisäksi määrärahoja olisi suunnattava työvoimaviranomaisten kautta pitkäaikaistyöttömyyden katkaisuun, tavoitteena pysyvä työllistyminen avoimille työmarkkinoille.

Työn tarjonnan lisäämisessä korostuvat työelämän laatukysymykset. Pätkätöiden osuus on Suomessa EU:n keskiarvoa suurempi, vaikka irtisanominen on meillä pääsääntöisesti muuta Eurooppaa helpompaa. Hallituksen asettaman selvityshenkilön työn pohjalta on puututtava pätkätöiden ketjuttamiseen. Työmarkkinoilla on ratkaistava kolmikantaisesti perhevapaiden kustannusten tasaaminen kaikkien työnantajien kesken.

Myös pätkä- ja silpputyötä tekevien henkilöiden toimeentulo on turvattava. Yhtenä toimena työttömyysjakson alkuun tulevaa työttömyysturvan omavastuuaikaa olisi lyhennettävä. Työttömyysjakson alkuun tuleva omavastuuaika ei saa olla este uuden, lyhyenkin työn vastaanottamiselle. Lisäksi työttömyysturvassa on tullut aika luopua lama-ajan leikkauksena tehdystä lomakorvausten jaksotuksesta.

Nuorten työmarkkinoille tulon aikaistamiseksi on ns. koulutustakuu toteutettava sekä uudistettava korkeakoulujen valintakoejärjestelmää. Ammatillisen koulutuksen laatua on pystyttävä parantamaan ja koulutuksen keskeyttämistä vähentämään. Ikääntyneiden työssä pysymistä voidaan tukea töiden kohtuullistamisella, työsuhteiden laatua parantamalla sekä nostamalla työttömyysturvan ikäraja 68 vuoteen.

Myös työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista voidaan helpottaa parantamalla mahdollisuuksia vapaaehtoiseen osa-aikatyöhön. SAK esittääkin kolmikantaista selvitystyötä tarvitaan siitä, miten osa-aikatyö ja koulutus voitaisiin jatkossa yhdistää toimivaksi kokonaisuudeksi.

Suomessa on viime vuosina harjoitettu veropolitiikkaa, jolla on pyritty lisäämään sekä työn kysyntää että tarjontaa. Tässä on pitkälti onnistuttukin. Veropoliittisten toimien tavoitteena on jatkossakin oltava nimenomaan työllisyyskasvun tukeminen.

Työvoimapolitiikka pohjoismaiselle tasolle

Aktiivista työvoimapolitiikkaa tarvitaan tukemaan ihmisiä muutoksissa. Avoimessa taloudessa työpaikkoja katoaa ja uusia syntyy eri aloilla nopeassa tahdissa. Tuoreessa työllisyyskatsauksessaan myös OECD on kiinnittänyt erityistä huomiota aktiivisen työvoimapolitiikan rooliin muutosten hallinnassa. Suomessa on syytä lisätä panostuksia aktiiviseen työvoimapolitiikkaan.

Painopiste on suunnattava varhaiseen puuttumiseen. Työttömyys on pyrittävä katkaisemaan heti alkuvaiheessa tai parhaassa tapauksessa ennaltaehkäisemään välittömällä uudelleen työllistymisellä. Tärkeä uudistus on muutosturvan toimintamalli, jolle on varattava riittävät voimavarat. On mahdollistettava, että vuosittain muutosturvan piiriin kuuluvista vähintään 20 000 henkeä voi osallistua koulutukseen.

Pidempään työttömänä olleiden tuloa työmarkkinoille on helpotettava. Tuetun työn ehtoja on muutettava joustavammiksi ja sitä on voitava lisätä yksityisellä sektorilla. Sosiaalisesta yritystoiminnasta on tehtävä nykyistä merkittävämpi pitkäaikaistyöttömien ja vajaakuntoisten työllistäjä. Olisi myös kolmikantaisesti selvitettävä, voisivatko työhallinnon omana tai sen hankkimana palveluna esimerkiksi työpoolit tai työvoiman vuokraus helpottaa työttömän työllistymisen alkuvaihetta.

Asuntomarkkinoiden toimintaa parannettava

Myös kunta- ja aluepolitiikassa on nyt varauduttava voimavarojen uudelleenkohdentumiseen. Asuntopolitiikan merkitys on keskeinen. Kohtuuhintaisia asuntoja on oltava siellä missä työpaikkojakin on. Kasvukunnille on luotava kannusteet ja mahdollisuudet lisätä voimakkaasti tonttitarjontaa. Kuntien ja valtion välisissä suhteissa on tärkeää, että kasvukunnille taataan mahdollisuudet selviytyä rakennemuutoksen paineista.

Kohtuuhintaisten asuntojen puutteen lisäksi työvoiman liikkuvuutta vähentää monesti vaikeasti myytävän omistusasunnon muodostama pidike. Työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi on selvitettävä, voitaisiinko julkisen vallan toimesta parantaa alueellisten asuntomarkkinoiden toimivuutta siten, että taantuvilta alueilta tarjoudutaan ostamaan uuden työpaikan vuoksi muuttavien asuntoja. Tätä varten voidaan perustaa oma toimija, nk. Asunto-Arsenal, tai mahdollisesti laajentaa valtion asuntorahaston toimialaa.

Lisätietoja

• Työvoima- ja koulutuspoliittinen sihteeri Saana Siekkinen, puh. 040 834 5030
• Ekonomisti Olli Koski, puh. 050 541 9645

Paremman työllisyyden puolesta – SAK:n työllisyyspuheenvuoro (pdf)

Katso myös

Työmarkkinailmasto 2005. SAK Tutkimustieto 1/2005 (pdf)
– tutkimuksessa on selvitetty mm kansalaisten käsityksiä eri tahojen työllisyystoimista