Työeläkemaksuja on pakko korottaa
Eläkemaksun rahasto-osuutta on viisasta lisätä nyt, kun suurten ikäluokkien edustajia on vielä työelämässä, kirjoittaa Kaija Kallinen.
Suomi saa kansainvälisillä areenoilla kehuja eläkeuudistusten toteutuksesta ja iäkkäämpien työikäisten työllisyyden kehityksestä.
Työeläkemaksun suuruus on kuitenkin ikuinen kiistakapula, josta on jälleen käytävä keskustelua. Jokainen työtä tekevä sukupolvi rahoittaa omia tulevia eläkkeitään sekä jo eläkkeellä olevien eläketurvaa. Nyt maksussa olevista työeläkkeistä noin neljännes tulee rahastoista ja kolme neljäsosaa kustannetaan työssä olevien palkoista kerättävillä maksuilla.
Työeläkerahoituksen hallinnassa on tehty suururakka: 1990-luvun eläkepaketit ja vuosina 2003&#;82112007 toteutettu suuri eläkereformi ovat purkaneet keskimääräisen työeläkemaksun nostopainetta useilla prosenttiyksiköillä. Vuonna 2007 voimaan tulleiden sijoitusuudistuksen ja TyEL:n rahoitustekniikan muutoksen on ennakoitu edelleen alentavan maksun nostotarvetta.
Eläketurvakeskus tekee laskelmia työeläkemaksujen kehityksestä. Vuonna 2007 julkaistun perusvaihtoehdon mukaan TyEL-maksu nousisi nykyisestä noin 21 prosentista 2030-luvun alkuun mennessä runsaat 4 prosenttiyksikköä. Sen jälkeen maksu ei juuri muuttuisi. Jos sijoitukset tuottavat paremmin kuin on oletettu, maksun nostotarve jäisi pienemmäksi.
Kun yksityisten ja julkisten alojen työeläkkeiden rahoitusta katsotaan kokonaisuutena, maksujen yhteenlaskettu korotustarve jäisi laskelman mukaan pitkällä aikavälillä alle yhden prosenttiyksikön. Tämä johtuu siitä, että julkisella puolella työeläkemaksun lakipiste on jo saavutettu.
ETLA:n toimitusjohtaja Sixten Korkman esitti toissa vuonna TyEL-maksun nostamista kertarykäisyllä. Perustelu oli järkeenkäypä: rohkea maksunnosto ja lisääntyvät sijoitustuotot kutistaisivat maksunkorotuksen neljästä prosenttiyksiköstä noin kolmeen prosenttiyksikköön.
Työeläkealan asiantuntijat pitävät viisaana nostaa rahastointiastetta nyt, kun suurten ikäluokkien edustajia on vielä työelämässä. Eri asia on, onko päättäjillä tahtoa helpottaa nuorempien ja pienempien sukupolvien vastuuta eläketurvan rahoituksen kestävyydestä.
Ay-liikkeessä Korkmanin idealle löytyy tietyin ehdoin ymmärrystä, mutta työnantajaleirissä se on torjuttu. Sen sijaan on väläytelty jopa lopullista maksukattoa. TyEL-maksu on vuosikaudet junnannut 21 prosentin tienoilla, ja jokaisesta kymmenyksestä on käyty vääntö työmarkkinaosapuolten välillä.
Työmarkkinajärjestöt neuvottelevat TyEL-maksun kehityksestä jälleen ensi syksynä. Päädytäänpä yhden tai useamman vuoden ratkaisuun, työeläkkeet ja niiden indeksikorotukset turvaava rahoitus edellyttää sitoutumista maksujen korottamiseen. Maksun jäädytys nykytasolle tietäisi leikkauksia jo maksussa oleviin sekä tuleviin eläkkeisiin.
Syksyn 2006 maksusopimukseen järjestöt kirjasivat terveisenä valtiovallalle, että työnantajan Kela-maksujen alennukset kytkettäisiin TyEL-maksujen korotukseen. Vanhasen II hallituksen ohjelmassa onkin sitä tukeva kanta.
Tulevia neuvotteluja vaikeuttavat myös tilapäiset maksunalennukset. Niillä on purettu ylisuuria työkyvyttömyysmenojen puskurirahastoja. Vaikka alennukset olivat sinällään vakuutusmatematiikan mukaan oikeaoppisia, ne hämärtävät näkemystä maksunkorotuksen välttämättömyydestä. Alennusten sijaan olisi voinut toimia lamavuosien opettamalla rohkeudella; silloin esimerkiksi perhe-eläkerahastot purettiin ja varoja siirrettiin rahastosta toiseen.
Kilpailu osaavasta työvoimasta on lisännyt yritysten mielenkiintoa vapaaehtoisia lisäeläkejärjestelyjä kohtaan. Lakisääteistä työeläketurvaa ne eivät kuitenkaan voi korvata. Myös lisäeläketurvalla on hintalappu. On harhaluuloa, että nykyisestä leikattu työeläketurva ja lisäturva yhteensä olisivat halvempi ratkaisu kuin nykymuotoinen kattava lakisääteinen työeläketurva.
Artikkeli on julkaistu Helsingin Sanomissa 15.8.2008