"Laajempaa työmarkkinaratkaisua ei kannata haudata"

SAK:n Lauri Ihalaisen mukaan mahdollisella liittokierroksella koordinoitaisiin myös palkankorotusten tasoa ja muotoa

SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen ei ole haudannut ajatusta laajemmasta työmarkkinaratkaisusta seuraavalla sopimuskierroksella. Hänen mielestään tätä vaihtoehtoa puoltaisi muun muassa talouskehityksen synkkenevät näköalat.

– Mutta jos liittokierrokselle mennään, SAK tulee tiivistämään entisestään omien liittojensa välistä koordinaatiota. Jopa niin, että yhteiset tavoitteet laaditaan myös palkankorotusten tasosta ja muodosta, Ihalainen sanoi tiistaina SAK:n työmarkkinatoimittajaseminaarissa Siuntiossa.

Yhtenäisyys ja korotustaso yllättivät työnantajat

Tulevan sopimusratkaisun hahmottelemisen lisäksi Ihalainen arvioi myös mennyttä sopimuskierrosta, jolla palkankorotukset ovat noin 9-12 prosenttia runsaan kahden vuoden aikana.

– Korotusten hajonta eri sopimusalojen välillä ei varmaan ollut niin suuri kuin työnantajat olisivat halunneet. Lisäksi kustannusvaikutus edeltävään tupokauteen verrattuna oli kaksinkertainen. Todelliset arviot ostovoimasta voidaan tehdä vasta myöhemmin, kun tiedetään tuleva inflaatio ja tulevat veroratkaisut.

– Palkankorotuksissa prosenttipainotteisuus lisääntyi ja paikallisesti jaettavien erien osuus kasvoi metalli-, pankki- ja vakuutusalalla. Paikallinen sopiminen ei kuitenkaan lisääntynyt niin paljon kuin työnantajat olisivat toivoneet.

Ihalaisen mukaan SAK:n liitot ovat kokeneet onnistuneensa liittokierroksella kohtuullisen hyvin. Erityisesti liittojen yhteistyö toimi tuloksellisesti. Vaikka laatuasiat olivat sopimusalakohtaisia, SAK:n sisällä niitä valmisteltiin koordinoidusti. Yhtenä esimerkkinä Ihalainen mainitsi palkallisen isyysloman.

SAK:n puheenjohtajan mukaan liittokierros neuvoteltiin kohtuullisen suotuisan taloudellisen näköalan vallitessa. Lisäksi kilpailu osaavasta työvoimasta herkisti työnantajat sopuun.

– Nyt kansainvälisen talouden epävarmuus ja sen vaikutukset Suomen talous- ja työllisyyskehitykseen ovat synkentäneet tulevan kierroksen odotuksia. Inflaatiokin on lähihistoriaamme nähden varsin korkea ja talouden kasvuennustetta on yleisesti painettu alaspäin.

Liittokierroksen merkittävin johtopäätös Ihalaisen mukaan on kuitenkin se, että 40 vuotta jatkunut laajojen talous- ja työmarkkinapolitiikkaa yhteensovittavien tuloratkaisujen kausi on päättynyt. Tai ainakin niin työnantajien EK on useampaan kertaan ilmoittanut.

– EK:lla ei ole enää valtakirjaa sopia palkanmuodostukseen liittyvistä asioista palkansaajakeskusjärjestöjen kanssa, Ihalainen kiteytti työmarkkinoiden nykytilan.

SAK:lta nelikohtainen tiekartta työmarkkinasopimukseen

Ihalaisen mukaan SAK varautuu tulevalla sopimuskierroksella kahteen päävaihtoehtoon. Ensimmäisessä vaihtoehdossa haetaan maan hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välillä mahdollisuutta kattavaan työmarkkinaratkaisuun. SAK:n toinen vaihtoehto – ja todennäköisempi – on valmistautua yhdessä omien liittojen kanssa sisäisesti koordinoituun liittokierrokseen, jonka valmistelutyö SAK:ssa ja sen liitoissa on jo käynnistetty.

Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen syyskuun tapaamiseen SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen on hahmotellut nelikohtaisen tiekartan, jolla talous- ja työmarkkinapolitiikkaa voitaisiin yhteensovittaa ja sitä kautta lähteä hakemaan laajaa työmarkkinaratkaisua.

– Ensiksi olisi selvitettävä työmarkkinaosapuolten kesken, onko tupojen tilalle rakennettavissa uutta makrotaloudellista koordinointimallia, jossa tulevan sopimuskierroksen palkkaratkaisu raamitettaisiin. Samalla pohdittaisiin yhteisiä pelisääntöjä paikalliselle sopimiselle.

– Toiseksi hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kesken arvioitaisiin, miten työelämää, koulutusta ja sosiaaliturvaa koskevat yhteisessä valmistelussa olevat asiat voisivat olla mukana uutta työmarkkinasopimista tehtäessä. Ja kolmanneksi tuposetolle annettaisiin tehtäväksi seurata, arvioida ja täsmentää vuosien 2009 – 2010 talouden kuvaa ja keskeisissä kilpailijamaissa tehtyjä palkkaratkaisuja.

– Neljänneksi hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kesken sovittaisiin säännöllisistä keskusteluista talous- ja työmarkkinapolitiikasta. Tämä voi tulla ajankohtaiseksi myös siitä syystä, että vuoden 2009 talous- ja työllisyysnäkymät edellyttäisivät yhteisiä toimia hyvän työllisyyskehityksen turvaamiseksi.

Jos yhteinen näkemys talous- ja työmarkkinapolitiikan yhteensovittamisesta maan hallituksen ja työnantajien kanssa onnistuisi, neuvottelut uudesta työmarkkinaratkaisusta voitaisiin Ihalaisen mukaan aloittaa ennen kesää 2009 ja päästä ratkaisuihin syksyllä.

Palkansaajayhteistyötä tehtävä yli keskusjärjestörajojen

Sisäisesti koordinoidussa liittokierroksessa Ihalaisen mielestä ydinkysymys on, laaditaanko laatutavoitteisiin ja sopimuskausien pituuksiin liittyvien tavoitteiden lisäksi myös yhteiset työvoimakustannuksia ja palkkaratkaisun tasoa ja muotoa koskevat tavoitteet eri neuvottelupöytiin.

– Koska EK tulee joka tapauksessa menneestä kierroksesta oppineen lisäämään omaa sisäistä yhteistyötään, myös SAK:n ja sen liittojen on oltava valmiita vähintään yhtä tiiviiseen koordinaatioon. Lisäksi tuleva sopimuskierros edellyttää myös keskusjärjestörajojen yli menevää palkansaajien yhteistyötä.

Ihalaisen mukaan palkansaajakeskusjärjestöjen tasolla on tarpeen laatia yhteinen strategia seuraavaa sopimuskierrosta varten ja myös sitoutua sen toteuttamiseen.