Sopimusta ei jätetä -seminaarissa JHL:n Jarkko Eloranta, AKT:n Marko Piirainen, PAM:n Ann Selin ja Metalliliiton Riku Aalto.
Sopimuksista kiinnipitäminen synnyttää luottamusta
SAK:laiset liittopuheenjohtajat korostavat, että luottamus syntyy siitä, että pidetään sovitusta kiinni. Myös sopimuksia tehdään sellaisten kumppaneiden kanssa, joihin voi luottaa. Sopimusta ei jätetä -seminaarissa kysyttiin myös, onko yhdessä rakentamisen kulttuuri rapautunut, kun sovituista sopimuksista yksipuolisesti livetään?
SAK:n seminaarin kommentissaan PAMin puheenjohtaja Ann Selin totesi, että luottamus syntyy siitä, että sovitusta pidetään kiinni.
– Ei se sen kummempaa ole! Niinpä viime aikoina on ollut vaikea sopia yksinkertaisistakaan asioista. Jokin tässä ilmapiirissä mättää, Selin ihmetteli.
Hän muistutti, että työpaikoilla pystytään sopimaan hyvinkin joustavista ratkaisuista, kun aidosti tehdään yhteistyötä.
Nyt on luottamuspula
Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto korosti, että sopimuksia tehdään kumppaneiden kanssa, joihin voi luottaa, että sopimuksista myös pidetään kiinni.
– Minun käsitykseni mukaan nyt on luottamuspula, emmekä voi neuvotella sopimuksista. Ensin on sovittava keskeneräiset asiat, kuten sovittu kolmen päivän koulutusoikeus, ja vasta sen jälkeen voidaan keskustella jatkosta.
Vaikka sopimukset eivät aina tunnu hyviltä, niin niistä on silti pidettävä kiinni. Eivät ne aina Aallon mukaan työntekijäpuolellakaan ole tuntuneet hyviltä ja palkankorotuksiin on usein tyytymättömyyttä.
Riku Aalto myös mainitsi, että herrojen keskustelussa on unohtunut se, että tessit ovat minimi ja sen lisäksi voidaan sopia, jos molemmin puolin on halua ja tahtoa. Aallon mukaan julkisessa keskustelussa tehdään työntekijöistä syntipukkia, jos he eivät suostu saneluehdotuksiin.
– Ainakin meidän alalla pienissä ja keskisuurissa yrityksissä on helpompi tehdä paikallisia sopimuksia. Isot konsernit ohjaavat hyvin tiukasti, mitä työpaikoilla voi sopia.
Aalto ehdottaakin, että kun työnantajat ovat allekirjoittaneet sopimuksen, niin myös noudattaisivat niitä. Hän korostaa, ettei nyt ole luottamusta työnantajaan sopimuskumppanina.
Yhdessä tekemisen taito rapautunut
JHL:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta arveli, että kolmen päivän koulutusoikeuskiista on vain oire. Tauti on se, ettemme enää koe olevamme samassa veneessä, jossa yhdessä rakennetaan ja jaetaan hyvinvointia. Tämä tunne on rapautunut. Sopimuksesta lipeäminen osoittaa sen.
– Nyt pitää hoitaa kolme päivää pois pöydältä. Mutta mitkä ovat vastapuolen motiivit? Se ei ole tullut selväksi keskusteluissa eikä teoissa. Halutaanko, että Suomi on edelleen sopimusyhteiskunta vai hylätäänkö se ja mennään kohti saalistusyhteiskuntaa, kysyy Eloranta.
Eloranta totesi, että hyvät työnantajat hoitavat koulutuksen, mutta hän ihmetteli, miksi työnantaja suojelee sellaisia työnantajia, jotka eivät hoida asioita hyvin. Ammattitaitoinen työväki on tuotavampi ja jaksaa paremmin. Ja koulutusoikeudesta pitää sopia siksi, koska vähemmän koulutettua väkeä ei jätettäisi syrjään.
Huolta työnantajien irrottelusta
AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen piti surullisena sitä, että yksi osapuoli irtautuu jo sovituista asioista. Hän oli huolissaan työnantajien palkanalennus- ja työajan pidennysirrotteluista. Piirainen muistutti, että vaikka palkkojen leikkauskeskustelu on muuttunut jäädytyskeskusteluksi, niin tosiasiassa ostovoima laskee inflaation ja ALVin nousun myötä. Piiraisen mukaan palkalla pitää tulla toimeen.
Työaikakeskusteluun hän löi vettä kiukaalle toteamalla, että työaikaa voisi pidentää enemmänkin kuin kahdella tunnilla. Mutta tehdään se osa-aikaisille.
Aino Pietarinen