Lehtipainon työntekijä Janika Seppälä uskoo, että tekevälle riittää töitä ja ahkeruus palkitaan.
Paperilehden synty vaatii lusan
Lusia on erivärisiä. Janika Seppälä käyttää sellaista näppärästi, sillä hän on työskennellyt lehtipainossa neljä ja puoli vuotta.
Alma Manun lehtipainossa Tampereen Sarankulmassa käy tasainen hurina. Lehtipainon työntekijä Janika Seppälä, 23, seisoo yli tuhatkiloisen paperirullan vieressä ja poistaa sitä suojanneen pahvirullan keltaisella muovinpalalla, lusalla.
– En todellakaan tiedä, mistä nimi juontaa juurensa, Seppälä nauraa.
Ilman lusaa paperirulla ei aukea. Seppälän mukaan paperilehden synty alkaa nimenomaan pahvilla suojatun rullan avaamisesta. Kun suojakääreet on poistettu, rulla kuljetetaan hyllyihin odottamaan painokoneen käsittelyä. Pian painokone on tehnyt tehtävänsä ja hallin katossa roikkuvat linjastot kuljettavat valmiit lehdet postitukseen, jossa lehdet niputetaan ja siirretään jakeluun.
Kolme miljoonaa lehteä viikossa
Prosessi on nopea, sillä hallin läpi kulkee viikossa yli kolme miljoonaa lehteä.
– Olen ollut täällä neljä ja puoli vuotta, ja edelleen tuntuu kuin vasta opettelisin lehden tekemistä. Täällä tehdään montaa lehteä samaan aikaan, joten on tärkeää ymmärtää, mitä ympärillä tapahtuu, sekä painossa että postituksessa työskentelevä Seppälä kertoo.
Seppälä työntää lusan takaisin taskuunsa.
– Näitä on erivärisiä, mutta koko pysyy samana. Lusan avulla paperirullat avautuvat siististi ja vaivattomasti.
Paperisen lehden synty on prosessi, joka kiehtoo päivästä toiseen.
– Kaikki tietävät millaista lehteä on lukea, mutta harva ymmärtää, miten monta vaihetta sen syntyyn tarvitaan. Tässä työssä täytyy uskaltaa tarttua toimeen.
Pi Mäkilä
Juttu on julkaistu Arvo-lehdessä 4/2013 juttusarjassa työ&kalu. Sarjassa ihmetellään erilaisia työkaluja.