Palkkaverotus voitava keventää kesken budjettikauden (19.11.1999)

– Hallituksen tulee palkkalinjan hahmottumisen jälkeen olla valmis myös kesken budjettikauden keventämään palkkaverotusta. Koska on mahdollista, että palkkaerot kevään liittokierroksen aikana eri sopimusalojen välillä ja osin sisälläkin saattavat kasvaa pienipalkkaisten ja naisten tappioksi, on oikein edellyttää, että tuloerot eivät kasva palkkojen kasvun kanssa samanaikaisesti, sanoi SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen tänään SAK:n valtuuston kokouksessa Kiljavalla.

Ihalaisen mukaan palkkaverotuksen keventämisen potti on myös työllisyys- ja työhön kannustamissyistä suunnattava pienituloisten hyväksi. SAK onkin verotusta koskevissa keskusteluissa korostanut, että nykyisessä suhdannetilanteessa palkkaratkaisulla tulee olla suurempi paino kuin veronkevennyksillä.

– Olemme varoittaneet sellaisen politiikan seurauksista, jossa puhutaan suurista veronkevennystarpeista ja samalla todetaan, että ylikuumentumista pitää hillitä kiristämällä finanssipolitiikkaa eli leikata palveluja ja sosiaaliturvaa. Tällainen politiikka ei olisi oikeudenmukaista. Parempituloisille veronkevennyksiä ja heikoimmilta vietäisiin hoiva ja sosiaaliturva, Ihalainen painotti.

Ihalaisen mukaan olisikin toivottavaa, että liittotason palkkaratkaisut eivät avaisi uutta kautta kasvavien palkkaerojen politiikalle.

– Viime aikoina on oikeutetusti herännyt keskustelu myös siitä, onko työtulojen ja pääomatulojen välinen tulonjako kohdallaan. 1980-90-luvuilla kaikissa keskeisissä EU-maissa, myös Suomessa, työtulojen osuus on supistunut ja pääomatulojen osuudet kasvaneet. Tähän on mm. Suomessa vaikuttanut talouskriisi ja halu tukea yritysten vahvistumista työllistäjinä. Tuloksiakin on syntynyt ja työttömyys on laskussa. Tulevaisuutta ajatellessa herää kysymys voidaanko paranevan työllisyyden politiikka varmistaa ja samalla hallitusti oikeudenmukaistaa myös työ- ja pääomatulojen välistä suhdetta. Tärkein keino lisätä työtulojen osuutta pääomatuloihin verraten on luonnollisesti lisätä työllisten määrää, Ihalainen korosti.

– Pääomatulojen kasvu suhteessa työtuloihin on aiheuttanut myös kielteisiä lieveilmiöitä. Markkinoilla on pikavoittojen ja lyhytnäköisten rahastajien sankka katras. Sijoittajien edut menevät tavan takaa työntekijöiden työsuhdeturvan ja etujen edelle. Optioista ja muista palkkioista saamme kuulla päivittäin toinen toistaan hurjempia uutisia. Elinkeinoelämän eliitin oma esimerkki tulojen kasaamisessa on Ihalaisen mukaan myös heikentänyt työntekijöiden ja työnantajien välistä neuvotteluilmapiiriä.

– Tuoreen tutkimuksen mukaan 73 prosenttia kansalaisista on sitä mieltä, että yritysjohtajien puheet maltista ja uhrauksista ovat epäuskottavia, koska he ajavat vain itselleen lisäetuja. Siksi myös liittoneuvotteluihin valmistauduttaessa olisi elinkeinoelämän sisällä harkittava tarkoin kenen toimesta ja minkälaisia neuvoja palkansaajille ja ammattiliitoille osoitetaan. Puheet ahneista työntekijäliitosta kuulostavat perin ontoilta, Ihalainen totesi.

– Onko niin, että yhteisten uhrausten jälkeen, laman hellittäessä myös yhteiskunnallinen ilmapiiri taas muuttuu kovemmaksi ja eriarvoisuutta vahvistavaksi. Heikommasta välittämisen linja voi murtua. Tuntuu siltä, että yhteiskunnallisen syrjäytymisen torjumisen ja työttömyyden nujertamisen puhti kirpoaa; köyhät pitäisi siivota pankkisaleista kustannustekijänä, postipalveluja arvioidaan liiketaloudellisin perustein ei kansalaisten peruspalveluna ja tuloerojen kasvusta harva kantaa huolta, Ihalainen painotti.