Lauri Lyly: Eriarvoisuuden poistaminen ay-liikkeen työn ytimeen
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly kiinnitti edustajakokouspuheessaan erityistä huomiota tulo- ja varallisuuserojen sekä kansalaisten välisten terveyserojen kasvamiseen Suomessa.
– Hyvinvointiyhteiskunnan onnistumista voidaan mitata vain sillä, miten se kohtelee heikompiaan. Tuloerojen ja köyhyyden kasvussa on kysymys poliittisista valinnoista. Eivät ne mistään luonnonlaeista kumpua. Poliittiset päättäjät ovat tehneet tietynlaisia arvovalintoja, ja lopputulokset ovat sen mukaisia, Lyly sanoi tänään SAK:n edustajakokouksessa Tampereella.
– Jotta meillä olisi mahdollisuuksia kohentaa heikommassa asemassa elävien lähimmäistemme toimeentuloa ja elinoloja, tarvitsemme Suomeen lisää työn tekemistä ja lisää oikeudenmukaisuutta. Työtä tarvitaan kakun kasvattamiseen ja oikeudenmukaisuutta sen jakamiseen, Lyly painotti
Köyhyyden torjumisessa on Lylyn mukaan olennaista nuorten tulevaisuuden turvaaminen, pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten työllistymismahdollisuuksien lisääminen sekä ansio- ja perusturvan parantaminen. Myös SAK:n esitys 1800 euron minimipalkaksi liittyy kiinteästi köyhyyden poistamiseen.
Lyly kysyikin, onko oikein, että kilpailukyvyn nimissä ylemmän johdon palkkoja nostettu monikymmenkertaisiksi tavalliseen työntekijään nähden. Samaan aikaan ja samojen tahojen toimesta vaaditaan kaikkein pienimpien palkkojen alentamista entisestään.
– Viime vuosina yritysten ylimmän johdon palkitseminen on karannut käsistä. Palkat, palkkiot, osingot ja muut etuudet eivät ole enää missään suhteessa työn vastuuseen ja vaativuuteen. Selitykseksi ei riitä, että osa palkitsemisesta on annettu omistajien taskusta. Pitää kysyä, mistä yrityksen varallisuuden kasvu on syntynyt? Pääosin se syntyy yritykseen koko henkilökunnan ponnistelujen tuloksena. Johtajien palkitsemista pitää tarkastella kriittisesti jatkossa, Lyly vaati.
Lyly peräänkuulutti puheessaan myös ammattiyhdistysliikkeen yhtenäisyyttä.
– Perinteisesti on sanottu, että ay-liike on niin vahva kuin sen heikoin lenkki on. Tätä voisi tarkastella toisinkin päin eli niin, että ammattiyhdistysliike on juuri niin vahva kuin sen vahvin osa. Tällä tarkoitan sitä ammattiyhdistysliikkeen perinteistä toimintatapaa, että vahvempi auttaa heikompaansa. Jos se katkeaa, suomalainen ammattiyhdistysliike syndikalisoituu ja siitä tulee vain omien pienryhmien etujen ajaja, Lyly painotti.
– Jos ja kun me olemme vahvoja, me voimme – ja meidän pitää myös uskaltaa – tarttua vaikeisiinkin asioihin. Me emme saa olla pelkkä ei-liike. Jos me yritämme ratkoa kaksi- ja kolmikantaisesti hankaliakin kysymyksiä, me samalla säilytämme puhevallan ja meitä kuunnellaan suomalaisessa yhteiskunnassa, Lyly korosti.
Lylyn mukaan ay-liikkeen yhteistyötä ja yhtenäisyyttä koettelevat pirstaleisiksi menneet sopimuskierrokset.
– Tupojen jälkeen sopimuskierroksemme ovat olleet ajallisesti hajallaan ja neuvottelutoiminta on jakaantunut satoihin eri sopimuspöytiin. Meillä on kuitenkin tarpeita hoitaa yli työehtosopimusalueen olevia asioita; työllisyys, työurien pidentäminen, ostovoiman parantaminen ja köyhyyden poistaminen, osaamisen vahvistaminen, verotuksen oikeudenmukaisemmaksi muuttaminen, harmaan talouden torjuminen ja niin edelleen. Vaikuttamiskohteita on paljon, mutta onko meillä uusia työkaluja asioiden hoitamiseen, Lyly kysyi.
Lylyn mukaan Suomen on jatkossakin oltava vahva sopimusyhteiskunta. Sillä mallilla on kyetty muuttamaan maailmaa ja muuttumaan maailman mukana.
– Nyt olisi korkea aika vahvemmalle kolmikantayhteistyölle, jolla saadaan talous- ja budjettipolitiikan sekä työmarkkinoiden yhteensovittaminen paremmaksi. Keskiössä on oltava työllisyys, tuottavuus ja ostovoima, Lyly totesi.
– Tässäkin mallissa liittojen käsissä olisi tietysti työmarkkinoiden yksittäisten työehtojen sopiminen, mutta yhteistä raamia tai kehystä hyödyntäen. Tällä tavalla voitaisiin helpottaa myös liitto- ja alakohtaisten sopimusten tekemistä.
– Ammattiyhdistysliikkeen perustehtävä on työehtosopimusten tekeminen, johon yhtenä oleellisena osana kuuluu palkoista päättäminen. SAK:n tavoiteohjelmassa on tarjolla kolme eri vaihtoehtoa sopimuspolitiikan ohjaamiseen ja koordinoimiseen. Niistä tai niiden yhdistelmistä voidaan luoda kulloinkin ajettavien asioiden mukaan ja kuhunkin tilanteeseen sopivin neuvottelu- ja koordinaatiovaihtoehto, Lyly korosti.