Johdon asenteet koventuneet työpaikoilla

Luottamusmiesverkosto kestänyt sukupolvenvaihdoksen paineet

Työelämän murroksessa korostui 90-luvulla kaksi piirrettä: pienten työpaikkojen sekä osa- tai määräaikaisten työsuhteiden määrä kasvoi. Nyt nämä kaksi kehityssuuntaa näyttäisivät osittain murtuneen. Epätyypillisten työsuhteiden osuus on kääntynyt laskuun ja alle kymmenen hengen työpaikkojen sijasta kasvu on viimeisten viiden vuoden aikana painottunut hieman suuremmille työpaikoille. Silti puolet SAK:laisista työskentelee työpaikoilla, joissa on alle 30 työntekijää. Eli puolet SAK:laisista tekee töitä yrityksissä, jotka eivät kokonsa vuoksi ole yhteistoimintamenettelyn piirissä.

Mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhön heikentyneet

Työpaikan johdon suhtautuminen työntekijöihin näyttää koventuneen viimeisen viiden vuoden aikana. Lähes kaksi kolmesta SAK:laisesta (60 %) toteaa työpaikan johdon asettavan tehokkuuden kaiken muun edelle. Yli puolet heistä (57 %) arvioi kyllä, että työpaikan johto luottaa alaisiinsa, mutta vain harvempi kuin joka kolmas (30 %) uskoo johdon arvostavan työntekijöitään edes melko paljon.

Myöskään vaikutusmahdollisuudet omaa työtä koskeviin asioihin eivät viimeisen viiden vuoden aikana ole parantuneet. Työntekijät kokevat vaikutusmahdollisuuksiensa heikentyneen edelleen työmenetelmiä, työn tekemisen järjestystä ja työpisteen suunnittelua koskevissa asioissa, joihin työntekijät ovat perinteisesti katsoneet voivansa vaikuttaa paljon tai melko paljon. Erityisesti määräaikaista työtä tekevät kokevat vaikutusmahdollisuutensa omaan työhönsä heikoksi.

Työn kuormittavuus on ongelma SAK:laisilla aloilla. Yhä edelleen kaksi viidestä työskentelee yli puolet ajasta suuren paineen alla ja toistotyön osuus on saattanut jopa hieman kasvaa. Joka toinen SAK:laisista joutuu työssään toistamaan yhtä ja samaa työvaihetta.

Henkilöstökoulutuksessakin SAK:laisten asema on entisestään huonontunut. Viimeisen viiden vuoden aikana työnantajan järjestämään ammatilliseen koulutuksen osallistuneiden osuus on supistunut 30 prosentista 28 prosenttiin. Muiden suomalaisten palkansaajien keskuudessa koulutukseen osallistumisprosentti on lähes kaksinkertainen. Tässä suhteessa SAK:laiset alat ovat pahasti jäljessä.

Enemmistö SAK:laisista (55 %) on kiinnostunut työnantajansa asioista, kuten tuottavuudesta, kannattavuudesta tai suunnittelusta. Kaikkein vähiten työnantajansa asioista ovat kiinnostuneet vuokratyöntekijät, joista vain 38 prosenttia ilmaisee olevansa niistä kiinnostunut.

Tiedot käyvät ilmi SAK:n järjestötutkimuksesta, johon vuoden 2005 tammi-helmikuussa vastasi 6 236 SAK:laisten ammattiliittojen jäsentä. SAK:n järjestötutkimusta on tehty joka viides vuosi vuodesta 1984 alkaen ja se on laajin kansalaisjärjestökentässä tehtävä tutkimus Suomessa. Tulokset kertovat noin miljoonan suomalaisen palkansaajan näkemyksistä ja asemasta työelämässä. Tänään julkistetun perusraportin ohella järjestötutkimuksen aineistosta valmistuvat kevään aikana raportti SAK:laisten luottamushenkilöiden näkemyksistä sekä vertailu SAK:laisten miesten ja naisten asemasta työelämässä.

Pätkätyöt yleisimpiä yksityisillä palvelualoilla

Kolme neljästä (77 %) SAK:laisesta tekee töitä vakituisessa työsuhteessa. Loput työsuhteista ovat ns. epätyypillisiä työsuhteita eli pätkätöitä. Pätkätöiden osuus on viimeisten viiden vuoden aikana laskenut SAK:laisten keskuudessa 26 prosentista 23 prosenttiin. Pätkätöiden osuus on vähentynyt eniten julkisella sektorilla, missä ne edellisellä tarkastelujaksolla 1995-2000 eniten kasvoivatkin. SAK:n luottamusmiestiedustelun mukaan julkisen sektorin työsuhteita on vakinaistettu pääosin viimeisten kahden vuoden aikana. Eniten pätkätöitä tehdään edelleen yksityisillä palvelualoilla, joilla 29 prosenttia työsuhteista on epätyypillisiä.

Säännöllistä päivätyötä tekee reilu puolet SAK:laisista. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana säännöllistä päivätyötä tekevien osuus on supistunut 71 prosentista 56 prosenttiin. Vastaavasti vuorotyön ja muiden joustavien työaikamuotojen osuus on kasvanut. Yksityisillä palvelualoilla säännöllistä päivätyötä tekee enää vajaa puolet (46 %) SAK:laisista työntekijöistä.

Tutkimuksessa kysyttiin nyt ensimmäistä kertaa kaikilta vastaajilta kokemuksia ns. harmaan työn tarjonnasta. Työtä ilman verokorttia on tarjottu noin 50 000 SAK:laiselle (5 %). Keskimääräistä useammin harmaata työtä on tarjottu nuorille työntekijöille. Alle 25-vuotiaista lähes joka kymmenes on saanut tarjouksen tehdä töitä pimeästi. Työttömille SAK:laisille tehdyt työtarjoukset ilman verokorttia ovat lisääntyneet viiden vuoden aikana neljästä prosentista seitsemään prosenttiin.

Työpaikan pysyvyys tärkein tavoite

SAK:laisten työttömyys on keskimääräistä korkeampaa. Tammikuussa 2006 SAK:laisista oli työttömänä, työllistämistuella tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa 15 prosenttia. Vastaushetkellä laajan tulkinnan mukainen työttömyysaste koko maassa oli 12 prosenttia. Alle 25-vuotiaiden SAK:laisten työttömyys on kuitenkin laskenut edellisen tutkimuksen jälkeen 15 prosentista 12 prosenttiin ja yli 54-vuotiaiden työttömyys 24 prosentista 20 prosenttiin.

SAK:laisten työttömyys on edelleen pitkäkestoista, vaikka se onkin viimeisen viiden vuoden aikana lyhentynyt jonkin verran. Työttömistä joka kolmas on pitkäaikaistyötön eli työttömyys on kestänyt yli vuoden. Keskimääräinen työttömyysjakso on lyhentynyt vuoteen 2000 verrattuna 15 kuukaudesta 12 kuukauteen. Kuitenkaan toistuvaistyöttömyys ei ole vähentynyt. Peräti 75 prosenttia työttömästä SAK:laisesta ilmoittaa olleensa työttömänä useaan otteeseen edellisen viiden vuoden aikana. Alle 25-vuotiaiden joukossa toistuvaistyöttömyys on jopa lisääntynyt.

SAK:laisten tärkein tavoite työssä onkin työpaikan pysyvyys ja varmuus. Se on tärkeintä joka toiselle vastaajalle. Hyvää palkkaa pitää tärkeimpänä reilu neljännes SAK:laisista. Palkka- ja ansiotason merkitys on noussut viimeisen viiden vuoden aikana neljä prosenttiyksikköä. Kolmanneksi tärkeintä on työn sisältö, jota pitää tärkeimpänä 12 prosenttia vastaajista.

Huoli tulevaisuudesta on jonkin verran hellittänyt, vaikka joka toinen SAK:lainen jonkinlaista huolta omasta tulevaisuudestaan edelleen tunteekin. Tarve lisäkoulutukseen omassa työssä on kuitenkin vähentynyt viidessä vuodessa 35 prosentista 28 prosenttiin. Toisaalta useampi kuin joka kolmas (38 %) voisi ajatella toista koulutusta itselleen.

Arvio kansainvälistymisen vaikutuksesta omaan työhön ja asemaan on suurelta osin ikäkysymys. Mitä nuorempi vastaaja, sitä myönteisemmin hän vaikutuksia arvioi, ja päinvastoin. Ikäryhmästä riippumatta SAK:laiset arvioivat kuitenkin omien vaikutusmahdollisuuksien heikentyvän kansainvälistymisen myötä.

Kolme neljästä (72 %) SAK:laisesta katsoo, että osa yritysten tekemästä voitosta olisi jaettava työntekijöille. Vain viisi prosenttia kokee yritysten voiton kuuluvan kokonaan yritysten omistajille.

Joka neljäs toiminut ay-luottamustehtävissä

Peräti joka neljäs (24 %) SAK:lainen on toiminut ay-luottamustehtävissä. Se merkitsee, että kokemusta luottamusmiehenä, työsuojeluvaltuutettuna tai muussa luottamustehtävässä toimimisesta on yli 200 000 SAK:laisella. Tällä hetkellä kahdeksalla prosentilla SAK:laisilla on luottamustehtäviä työpaikoilla, ammattiosastoissa, paikallisjärjestöissä tai hallintoneuvostoissa. Vuoteen 2000 verrattuna luottamushenkilöiden määrä on laskenut yllättävänkin vähän, kun ottaa huomioon, miten suuri määrä ay-aktiiveja on siirtynyt eläkkeelle. Sukupolvimurroksen myötä luottamusmiesjärjestelmä ei olekaan heikentynyt siten, kuin viisi vuotta sitten arvioitiin. Luottamusmies tai vastaava henkilöstön edustaja löytyykin nykyään lähes kolmelta neljästä (71 %) työpaikasta.

Yli puolet SAK:laisten liittojen jäsenistä on sitä mieltä, että liitot ovat onnistuneet hyvin työaika-asioissa, työsuojelun parantamisessa ja työttömyyskassapalveluissa. Lisäksi liki puolet on sitä mieltä, että liitot ovat onnistuneet hyvin myös palkkaehtojen parantamisessa. Sitä vastoin työntekijän osallistumismahdollisuuksien lisääminen työn kehittämisessä on ottanut takapakkia.

Jäsenistön mielestä SAK:laisen ay-liikkeen ensisijainen tehtävä on edelleen taistelu työttömyyttä vastaan. Toisella sijalla on työttömyysturvan puolustaminen. Näiden tehtävien merkitys on viimeisten viiden vuoden aikana jopa hieman kasvanut. Sen sijaan palkansaajien verotuksen pitäminen kohtuullisella tasolla sekä eläke-edut ja sosiaaliturva eivät ole enää niin tärkeitä tavoitteita kuin viisi vuotta sitten.

Ammattiosaston asema nähdään nyt lähes samalla tavalla kuin viisi vuotta sitten. Kolme neljäsosaa vastanneista on sitä mieltä, että ammattiosaston yksi keskeisin tehtävä etujen valvomisen ohella on yhteenkuuluvuutta lisäävän toiminnan järjestäminen.

Tärkein jäsenpalvelu on työttömyyskassapalvelut, toiseksi tärkein liiton neuvonta ja asiantuntijapalvelut ja kolmanneksi tärkein ammatillinen jatko- ja täydennyskoulutus &#;8211 aivan samalla tavalla kuin viisi vuotta sitten. Oikeusaputoiminnan merkitys on kasvanut ja vakuutusturvan merkitys laskenut. Tärkeimmät syyt ammattiliiton jäsenyydelle ovat ansiosidonnainen työttömyysturva ja palkansaajan etujen ajaminen järjestäytymällä.

Murroksesta muutokseen. SAK:n järjestötutkimus 2005. Perusraportti. Erkki Laukkanen, SAK (pdf)

Lisätietoja

Ekonomisti Erkki Laukkanen, puh. 020 774 0164 tai 040 532 1777

Kuka on SAK:lainen?

Naisia 500 000 (46 %)
Miehiä 550 000 (54 %)

Noin 100 000 aktiivia ay-toiminnassa

Julkisella sektorilla neljännes (240 000)
Palvelualoilla kolmannes (290 000)
Teollisuudessa puolet (470 000)

Joka neljäs pätkätöissä (23 %)
Reilu puolet säännöllisessä päivätyössä (56 %)
Joka seitsemäs työttömänä tai työllistämistoimenpiteissä (15 %)

Kahdella kolmesta puoliso on palkkatyössä
Joka toisen puoliso SAK:laisella alalla

Kokoaikatyötä tekevän kuukausiansio on vähän yli 2000 euroa