Tiina Päijänen on opiskellut kahdesti uuden ammatin.
Monta polkua uuteen ammattiin
Työskentely eri ammateissa on opettanut rohkeutta ja auttanut löytämään omia kiinnostuksen kohteita, sanoo Tiina Päijänen. Metallialan työt miellyttävät häntä, nykyisessä työpaikassaan Tiina Päijänen on viihtynyt jo kahdeksan vuotta.
Ammatinvaihto ei ole kauhea asia, sanoo jyväskyläläinen Tiina Päijänen, 40.
Hammasvaihdeteollisuudessa työskentelevä Päijänen on kouluttautunut uudelleen kaksi kertaa. Tuorein alanvaihto tapahtui kahdeksan vuotta sitten, jolloin hän menetti työpaikkansa elektroniikkatehtaassa.
Vielä 16-vuotiaana Päijänen suunnitteli ansaitsevansa leipänsä ompelijana. Koulun penkillä nuorelle naiselle valkeni, ettei hän haluakaan tehdä harrastuksestaan työtä. Alan työllisyyskin näytti heikolta.
– Valmistumiseni jälkeen tein ompelijan töitä vain muutaman viikon.
Eläinrakas Päijänen hakeutui työkokeiluun pieneläinklinikalle, josta toivoi saavansa oppisopimuspaikan. Kun paikkaa ei herunut, rahatilanteestaan huolestunut Päijänen päätti haudata haaveensa pieneläinhoitajan urasta ja etsiä muita töitä.
Kaverin vinkki poiki osa-aikaisen siivoojan pestin lähikaupasta. Pian rinnalle järjestyi osa-aikatyö lihatalon hyllyjen täyttäjänä.
Iltatöissä huhkiessaan Päijänen mietti, ettei halua jatkaa samaa loputtomiin.
Isoja valintoja
TE-toimiston kurssitarjonnasta löytyi elektroniikan perusteet -rekrytointikoulutus, joka vaikutti kiinnostavalta. Päijänen pääsi kurssille ja sai kahdessa kuukaudessa valmiudet elektroniikka-alalle. Hän työllistyi konelatojaksi, mikä osoittautui mukavaksi työksi.
Kolmen vuoden kuluttua työnantaja Sanmina lakkautti tehtaansa Jyväskylästä.
Päijänen ei jäänyt suremaan työttömyyttään vaan perusti miehensä kanssa perheen. Neljän vuoden kotiäitiyden jälkeen hän päätti, että hankkisi lyhyen koulutuksen uuteen ammattiin.
Alkuvuodesta 2008 Päijänen haki kokeeksi TE-toimiston tutustu metalliin -kurssille. Kävi ilmi, että metalliala on paljon monipuolisempi kuin hän oli kuvitellut.
Vielä samana keväänä pienten lasten äiti tuli valituksi alan rekrytointikoulutukseen. Päijänen kuitenkin epäröi, koska unelma pieneläinhoitajan ammatista ei jättänyt häntä rauhaan.
Hän kysyi tutulta pieneläinklinikalta, olisiko siellä työvoiman tarvetta. Koska kesätyötä pidempää työsuhdetta ei ollut näköpiirissä, vaaka kallistui metallialaan.
– Jälkeenpäin olen ajatellut, että ehkä oli onni onnettomuudessa, etten päässyt pieneläinhoitajaksi. Tykkäsin hirveästi pieneläinklinikalla työskentelystä, mutta ala on huonosti palkattu ja todella raskas, Päijänen pohtii.
Metallista mieluisa ammatti
Koneasentajan osatutkintoon johtaneet opinnot järjesti Jyväskylän aikuisopisto. Koulutus kesti seitsemän kuukautta, ja sen kustansivat TE-hallinto ja tuleva työnantaja. Päijänen sai ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa vastaavan summan ja lisäksi korvauksen ruokakuluista.
– Taloudellisesti rekrytointikoulutus oli ihan hyvä tapa opiskella.
Päijänen on nyt työskennellyt David Brown Santasalossa tyytyväisenä kahdeksan vuotta. Hän pohtii, että eri ammattien kokeminen on opettanut rohkeutta ja auttanut löytämään omia kiinnostuksen kohteita.
– Uskallan tehdä kaikenlaista. Jos en jotain osaa, joku kyllä neuvoo.
Minna Hotokka