Kolmikantainen työllistämissopimus ja laajaa yhteistyötä

SAK:n Ihalaisen lääkkeet talous- ja työllisyystaantumaan

SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen haluaisi Suomeen kolmikantaisesti sovittavan työllistämissopimuksen. Järjestön valtuuston kokouksessa perjantaina Kiljavalla puhuneen Ihalaisen mielestä kaikkiaan pitäisi vielä harkita, olisiko laaja talous- ja työmarkkinapoliittinen yhteistyö nykyisessä taloustilanteessa kuitenkin tarpeen.

Hänen mielestään nykyinen talous- ja työllisyystilanne tarvitsee yhteishenkeä. Ihalainen vetoaa työnantajiin, jotta ne pidättäytyisivät irtisanomisista ja lomautuksista.

– Suomalaisten yritysten vahvat taseet tarjoavat mahdollisuuden käyttää edessä olevaa hitaamman kasvun aikaa työväen kouluttamiseen, osaamisen nostamiseen ja ammattitaidon päivittämiseen. Tämä olisi viisasta toimintaa ajatellen vääjäämättä tulevia parempia aikoja. Työnantajat ovat sanoneet, että hyvä kilpailukyky mahdollistaa myös henkilöstöstä huolehtimisen. Nyt on aika näyttää, että omasta henkilöstöstä huolehtiminen on tärkeämpää kuin osinkojen ja optioiden jakaminen.

SAK:ssa on valmisteltu omaa työllisyys- ja elvytysohjelmaa työttömyyden kasvun torjumiseksi. Koko palkansaajaliike tulee Ihalaisen mukaan erikseen esittämään yhteisiä talous- ja elvytysnäkemyksiä työmarkkinajärjestöjen ja pääministerin tapaamisessa joulukuun alkupuolella.

SAK:n ohjelma koostuu neljästä pilarista: 1) työvoima- ja rakennemuutospolitiikan voimavaroja on lisättävä, 2) julkiseen vuokra-asuntorakentamiseen tarvitaan tuntuva lisäpanos, 3) väylien kunnossapidosta ja energiainvestoinneista on huolehdittava ja 4) Kuntataloutta on vahvistettava.

Ihalaisen mukaan työvoimapolitiikan määrärahojen 68 miljoonan leikkaus ensi vuoden talousarviossa tulee peruuttaa ja määrärahoja lisätä. Hänen mukaansa arviot määrärahojen tarpeesta ja työttömien lukumäärästä perustuivat nyt jo auttamattomasti vanhentuneisiin näkemyksiin talouskehityksestä.

– SAK on esittänyt uudenlaista kolmikantaista työllistämissopimusta. Sopimus tehtäisiin tilanteessa, jos työttömyys uhkaa pitkittyä. Työtä hakeva työntekijä sitoutuu lähtemään uuden työn edellyttämään kuntoutukseen ja koulutukseen. Työvoimaviranomaiset sitoutuvat kokoamaan tätä tarkoittavan työllistämissopimuksen ja valtio huolehtii riittävistä resursseista laadukkaan ohjelman ja tuen onnistumiseksi.

– Työnantaja sitoutuu – tämä on uutta – tarjoamaan etukäteen oikean ja tunnistettavan työpaikan, jos työntekijä on oman ammattitaitovalmennuksensa suorittanut. Työntekijän taloudellinen tuki hänen lähtiessään tällaisiin työpaikkaa kohti meneviin aktiivitoimiin – työllistämissopimukseen – olisi nykyistä ansioturvaa korkeampi samalla tavalla kuin se on nyt jo muutosturvassa, Ihalainen kertoi SAK:n suunnitelmista.

Ansioturvan heikentämiseen ei ole asiallisia perusteita

SAK:n puheenjohtajan mielestä ansioturvan taso ei ole korkea, jos sitä vertaa muihin pohjoismaihin. Sitä paitsi sosiaaliturvan uudistamisen tavoitteeksi on asetettu turvan parantaminen.

– Nyt uudistuksen varjolla on kuitenkin menossa poliittista suhmurointia työttömyyskassojen jäsenten turvan heikentämiseksi. Kassapäivärahojen tasoa halutaan heikentää ajamalla peruspäivärahan ja ansiopäivärahan välisen kytkennän poistamista.

Ihalainen muistuttaa, että työttömyyskassojen maksamat päivärahat pitivät lamavuosina huolta kymmenien tuhansien ihmisten toimeentulosta. Lama-aika osoitti konkreettisesti työttömyysturvan merkityksen myös yhteiskuntarauhan kannalta. Ihalaisen mukaan toivottavaa olisi, että tämän muistaisivat myös ne, jotka nyt ovat kaikkein innokkaimmin leikkaamassa työttömyysturvaa.

– SAK on tähän saakka tukenut sitä pohjoismaille ominaista linjaa, että parasta syrjäytymisen ehkäisyä on korkea työllisyysaste. Työ luo uutta työtä ja estää taloudellista ja sosiaalista syrjäytymistä. Tämä pohjoismainen linja, jota olemme tukeneet, on ollut se, että yksittäisten yritysten työllistämisen kynnystä ei ole ylikuormitettu irtisanomisehdoilla ja työpaikkakohtaisilla irtisanomiskorvauksilla. Näiden sijaan olemme lähteneet siitä, että työnantaja osallistuu kollektiivisesti riittävän ansioturvan ja muutosturvan rahoitukseen.

– Ajatus on ollut vahvistaa siltoja työstä toiseen ja ammatista toiseen eikä työttömyyteen. Tässä ajattelussa työttömyysturvan tason tulee olla sellainen, että toimeentulo ei järky ja on riittävä. Jos ansiosuhteutetun työttömyysturvan tasoa heikennettäisiin, meidän pitää muuttaa suhtautumistamme siten, että yrityskohtaisten taloudellisten vastuiden osuus irtisanomis- ja lomautustilanteissa tuntuvasti lisääntyy, Ihalainen avaa SAK:n suunnitelmia, jos nykyisen turvan mallia ollaan muuttamassa.

– Olen edelleenkin pohjoismaisen mallin kannalla ja on tärkeää päättäväisesti todeta, että työttömien ansioturvan heikentämiselle ei ole mitään perusteita. Päinvastoin, työelämään tulevien ja pätkätyöntekijöiden edellytyksiä päästä turvan piiriin tulee helpottaa.

Ei kahta rangaistusta: työttömyyttä ja korvauksen leikkausta

Ihalainen halusi todeta selkeästi myös sen, ettei SAK:n tavoite ole se, että ihmiset ovat 500 päivää ansioturvalla työttömänä, vaan tavoitteena on, että jokainen työttömäksi joutuva työllistyy mahdollisimman pian ja päivärahan kesto jää lyhyeksi.

– Olemme hyvin tietoisia siitä, että työttömyyden pitkittyminen nostaa kynnystä palata työelämään. Ongelman ydin ei ole ansioturvassa, joka on keskimäärin verojen jälkeen vain 800 euroa kuukaudessa. Ansioturvalla olevista valtaosa työllistyy ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Ansioturvan piirissä työttömistä on vain noin 40 prosenttia. Suurin haaste onkin ansioturvalta pudonneiden työn syrjään kiinni saamisessa ja toisaalta nuorten syrjäytymisen estämisessä.

Ihalaisen mielestä työttömiä ei pidä rangaista kahdesti; ensiksi siten, että työ loppuu ja toiseksi siten, että työttömyyden aikainen työttömyysturva heikentyy. Hänen mielestään pääasia olisi nyt keskittyä siihen, miten rakennetaan uusia ja uskottavia keinoja saada työtön mahdollisimman nopeasti ns. aktiivitoimien, kuten muutosturvaohjelmien ja SAK:n esittämien työllistämissopimusten piiriin. Näihin aktiivitoimenpiteisiin osallistuvia kannustetaan nykyistä ansioturvaa paremmalla taloudellisella tuella.

– Jotta uuteen työpaikkaan tähtäävät toimet voivat todellisuudessa toimia, on työvoimaviranomaisten resursseja lisättävä eikä karsittava. Työnantajan tulee sitoutua tarjoamaan tempputyöllistämisen sijaan oikea työpaikka, kun työtön on ohjelman mukaiset koulutus- ja kuntoutustoimet suorittanut. Työtöntä ei voida siitä rangaista, jos näitä aktiivitoimia ja työpaikkoja ei ole tarjolla, kuten monesti saattaa rintamailla olla. Meillä on jo nyt varsin tiukat korvauksen eväämisen karenssisäädökset voimassa. Niiden pitää riittää.

Ihalaisen mukaan ansioturvan tason nostaminen lähemmäs pohjoismaista tasoa johtaisi muunkin sosiaaliturvan selkeytymiseen: vähemmän turvauduttaisiin toimeentulotukeen ja asumistukeen, jos työttömyysturva olisi parempi. Tämä olisi myös kuntien menojen kannalta järkevämpää politiikkaa.

”Harkittaisiinko vielä kerran mihin olemme menossa”

– Olen – ehkä omaa uskottavuuttani uhmaten – korostanut sitä, että Suomi on menossa sellaiseen arvaamattomaan taantumaan, että nyt tarvitaan laajaa talous- ja työmarkkinapoliittista yhteistyötä taantuman lievittämiseksi ja sen yli pääsemiseksi. Meidän on myös työmarkkinoilta annettava sellaisia viestejä kotitalouksille ja yhteiskunnalle, että tuleviin sopimusneuvotteluihin valmistaudutaan päämäärä kirkkaana: ratkaisujen tule tukea työllisyyttä ja tasaisen ostovoiman kehittämistä kaikille palkansaajille – välttäen palkkakilpailua ja vastakkainasettelun työmarkkinoita.

Ihalaisen mukaan suurin tuloeriarvoisuutta ruokkiva asia on nyt kasvava työttömyys. Jos työmarkkinoilla oltaisiin kauas katsovia, hänen mielestään tulisi tavoitella kaikkia koskevaa uudenlaista, rakenteeltaan joustavampaa, pitkäkestoista työllisyyttä ja ostovoimaa tukevaa työmarkkinaratkaisua 2009 syksyksi. Ratkaisua, jolla luotaisiin vakautta ja ennustettavuutta yli taloustaantuman.

– Tällaiseen ratkaisuun tähtäävät valmistelut ja neuvottelut pitäisi aloittaa varhain keväällä 2009 ennen kuin keskeisten vientisektoriliittojen nykyisen sopimuksen edellyttämät neuvottelut käynnistyvät. Ratkaisukokonaisuus ja aikataulu tarjoaisivat myös mahdollisuuden ratkaista esim. ansioturvan ja aktiivisten työllistämistoimien uusia malleja ja ammatillisen ja työlähtöisen koulutuksen uusia kehittämistoimia sekä pätkätyöntekijöiden aseman parantamista työmarkkinoilla.

– Se mistä nyt puhun, ei ole haikailua perinteisen tupon tekemiseen – se ei ole mahdollista. Nyt pitää uudella tavalla yhteen sovittaa talous- ja työmarkkinapolitiikkaa, kun talouskehitys hiipuu ja työttömyys kasvaa. Nyt pitäisi periaatteiden joustaa pragmaattisuuden tieltä.

Ihalaisen mielestä kaikki rakentavat aloitteet ovat menneet Eteläranta kympin konttorissa kuuroille korville. Hänen mukaansa on pakko uskoa, että EK:ssa päätösvaltaa käyttävät suuret yritykset hahmottavat myös työmarkkina-asioita oman firman globaalimenestymisen näkökulmasta, mutta kiinnostus siihen, miten Suomen ja sen talouden käy, on hiipumassa.

Puheenjohtaja vaihtuu ensi toukokuussa

Lauri Ihalainen ilmoitti valtuuston kokouksessa pitämässään puheessaan jättävänsä SAK:n puheenjohtajuuden 14.-15.5.2009 pidettävässä valtuuston kokouksessa.

– Uskon, että ajankohta puheenjohtajavaihdokselle on sopiva. Sopimuspolitiikka on murroksessa – joistakin tavoista toimia luovutaan ja uutta linjaa etsitään.

– SAK tulee edelleen olemaan tärkeä yhteiskunnallinen ja työmarkkinapoliittinen toimija. Sopimuspolitiikassa, varsinkin palkanmuodostukseen liittyvissä asioissa, työnjako keskusjärjestön ja liittojen välillä muuttuu. Myös liittorakenteet ovat murroksessa – toimialaistumassa. SAK:n ja liittojen yhteistyön tarve vain korostuu näiden muutosten myötä, Ihalainen totesi.

Lauri Ihalaisen koko puhe löytyy oikeanpuoleisen palstan linkin kautta.