Tasa-arvo ja tuottavuus palkkapolitiikan lähtökohdiksi
– Solidaarinen palkkapolitiikka on osaltaan vaikuttanut siihen, että kansantaloutemme tuottavuus on hyvää kansainvälistä tasoa ja palkkaerot ammattiryhmien sisällä ovat pienet. Palkkakoordinaatiolla saavutettu vakaus on ollut edellytys sille, että työllisyys kasvaa parhaillaan ripeästi. Saavutetut tulokset ovat siis hyviä, mutta on syytä edelleen miettiä palkanmuodostuksen kehittämistä tasa-arvon ja tuottavuuden näkökulmista, sanoo SAK:n ekonomisti Olli Koski.
Solidaarisen palkkapolitiikan lähtökohta on, että samasta ja samanarvoisesta työstä maksetaan sama palkka yrityksen palkanmaksukyvystä riippumatta. Kosken mukaan solidaarisella palkkapolitiikalla pyritäänkin ehkäisemään palkkaeroja, jotka eivät perustu työn vaativuuteen, työntekijän osaamiseen ja työpanokseen.
– Palkkaneuvottelujen siirtäminen kokonaan toimipaikkatasolle olisi väärä liike nykyisissä oloissa. Se altistaisi taloutemme epävakaudelle, lisäisi kitkaa yritysten toiminnassa ja näin hidastaisi kasvua. Euroopan talous- ja rahaliitossa olevalle pienelle avotaloudelle tällainen palkkamalli ei yksinkertaisesti sovi, Koski korostaa.
Kosken mukaan Suomessa on jatkossa pyrittävä aiempaa tasaisempaan tuottavuuskasvuun. Tämä on yksi avainkysymys matalamman palkkatason alojen ansiokehityksen ja tasa-arvon kannalta. Palvelualoilla tuottavuutta voidaan nostaa panostamalla tutkimukseen ja kehitykseen sekä kehittämällä työn organisointia. Myös kannustavilla palkkajärjestelmillä on oma roolinsa tuottavuuden kasvattamisessa.
– Vain kaikkia palkansaajia koskevien yleiskorotusten kautta voidaan turvata palkkojen reaalikehitys kaikille palkansaajille ja samalla tasa-arvon toteutuminen. Liittoerien ja niistä johdettujen paikallisten erien merkitys saattaa tulevaisuudessa kuitenkin korostua, mikäli yhteinen näkemys ja tahtotila tuottavuutta ja tasa-arvoa edistävästä palkkamallista löytyy, Koski sanoo.
Paikallista sopimista laajennettava työyhteisöjen kehittämiseen
– Työnantajat ovat viime aikoina yhä enemmän korostaneet hyvän henkilöstöjohtamisen tärkeyttä ja sitä kautta työntekijöiden hyvinvoinnin ja sitoutumisen parantamista. Linja onkin erittäin kannatettava, koska se on ainoa mahdollisuus kestävään henkilöstöpolitiikkaan ja sitä kautta tuottavuuteen, toteaa SAK:n kehittämispäällikkö Marja Erkkilä.
– SAK:n ja muidenkin tuoreiden tutkimusten mukaan monien työntekijöiden kohdalla hyvinvointi ja sitoutuminen eivät ole kuitenkaan kehittyneet toivotulla tavalla. Sen vuoksi työyhteisön kehittämiseen liittyvät asiat onkin otettava osaksi paikallista sopimista, Erkkilä korostaa.
Erkkilän mukaan on sekä työnantajan että työntekijän etu, että työn sisältöjä, työn organisointia ja työoloja kehitetään työpaikkatasolla yhdessä. Työntekijät ovat oman työnsä asiantuntijoita. SAK:n tavoitteena onkin mm. yhteistoimintalain uudistuksessa saada työn laatuasioita ja pitkäjänteisen henkilöstöpolitiikan kehittämistä entistä enemmän yhteisen käsittelyn piiriin. Myös SAK:n edustajakokouslinjauksissa tullaan painottamaan työn hallinnan merkitystä osana keskeistä edunvalvontatyötä.
– Järjestötutkimuksen mukaan SAK:laisista naisista ja miehistä yhä useampi voisi ajatella lopettavansa työn teon kokonaan. Lopettamishalut ovat lisääntyneet lähes kaikissa ikäryhmissä. Vuonna 2005 naisista 23 prosenttia (16 % v. 2000) ja miehistä 28 prosenttia (23 % v. 2000) ilmaisi kiinnostuksensa työn teon lopettamiseen. Kehitys on huolestuttava aikana, jolloin koetetaan etsiä keinoja työn vetovoimaisuuteen ja eläkkeelle siirtymisen myöhentämiseen, sanoo Erkkilä. Tutkimuksen mukaan lopettamishalut ovat ikääntymisen lisäksi yhteydessä mm. yksitoikkoiseen työhön ja johdon osoittamaan vähäiseen arvostukseen.
SAK:laisten koulutustason nousu ei ole parantanut heidän vaikutusmahdollisuuksiaan työhön. Yhä harvempi kokee tarvitsevansa lisäkoulutusta nykyiseen työhönsä ja yli neljännes arvioi, että heillä olisi valmiuksia selviytyä vaativammistakin tehtävistä. Naisilla on korkeammasta koulutuksesta huolimatta edelleen miehiä enemmän toistotyötä ja kuormitusta sekä vähemmän vaikutusmahdollisuuksia työhönsä.
– Tiedossa on, että turvallinen, toimeentulon takaava työsuhde, jossa voi käyttää kykyjään ja saa arvostusta, takaa hyvän sitoutumiseen. Sosiaalisesti vastuullinen yritys parantaa esimiestensä valmiuksia yhteistoiminnalliseen kehittämiseen sekä työntekijöiden osaamisen hyödyntämiseen ja lisäämiseen, Erkkilä painottaa.
Lisätietoja
- ekonomisti Olli Koski, puh. 020 774 0150
- kehittämispäällikkö Marja Erkkilä, puh. 020 774 0170