Vauhtia harmaan talouden torjuntaan

Sipilän hallitus julkisti huhtikuussa harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategian vuosille 2016−2020. SAK:n vaatima torjuntaohjelmakin on vihdoin luvattu valmistella. Edellinen torjuntaohjelma päättyi vuoden 2015 lopulla.

− Hyvä näin, sillä strategiapaperi vaikuttaa lähinnä keskeneräiseltä aiesopimukselta. Siinä ei esimerkiksi mainita Panama-papereiden puinnissa esillä ollutta aggressiivista verosuunnittelua, toteaa harmaaseen talouteen perehtynyt SAK:n ekonomisti Erkki Laukkanen.

− Palkansaajille on tärkeää, että kaikkia tulomuotoja valvotaan ja verotetaan. Suomalaisten palkansaajien ansiotulojen verotuksessa meillä ei ole juurikaan vuotoja, mutta muissa veromuodoissa vuodot voivat olla hyvinkin suuria, Laukkanen arvioi. Eikä porsaanreikiä aina edes haluta tukkia. Esimerkkinä tästä on suomalaisten pörssiyhtiöomistusten hallintarekisteröinti tilinhaltijan, ei todellisen edunsaajaomistajan, nimiin.

− Nyt eduskunnassa on käsiteltävänä jo neljäs tätä koskeva esitys kahden vuoden aikana, Laukkanen muistuttaa.

Konkreettisia hankkeita

Erkki Laukkanen korostaa torjuntaohjelmaan sisältyvien hankkeiden merkitystä harmaan talouden käytännön torjuntatyössä. Ensimmäinen torjuntaohjelma alkoi vuonna 1996, ja viimeinen päättyi vuoden 2015 lopulla. Silloin myös näytti siltä, että uutta ohjelmaa ei enää tule. Mutta sitten hallituksen pää kääntyi ja 7.6. hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi 20-hanketta sisältävän toimenpideohjelman vuosille 2016–2020.

− Hyvä näin, sillä kansalaisilla on oikeus tietää, mitä on valmistelussa, kuka valmistelusta vastaa ja mikä on valmistelun aikataulu. Ilman tällaista kaikille julkista ohjelmaa kansalaiset joutuvat kuvittelemaan, mitä mahdollisesti on tekeillä. Siksi huonokin ohjelma on parempi kuin ei mitään ohjelmaa.

Edellisen torjuntaohjelman ehdottomasti tärkeimpinä toimina Laukkanen pitää yleisen tietoisuuden lisääntymistä ja rakennusalaa koskevan veronumeron toteuttamista.

− Veronumerolain synnystä meidän on kiittäminen lähinnä rakennusalan osapuolia. Ne sitä vaativat ja ne sen läpi painoivat. Nyt veronumeron käyttöä tulisi laajentaa muillekin aloille. Olisi myös huolehdittava siitä, että näin koottua tietoa sovitulla tavalla hyödynnettäisiin. Rakennusalallakin tämä toiminta on jäänyt vajaaksi.

Välineitä verovajeen torjuntaan

Uuden toimenpideohjelman merkitys on tätä kirjoitettaessa vielä hieman epäselvä. Me emme vielä tiedä esimerkiksi sitä, vahvistaako hallitus toimenpideohjelman omaksi ohjelmakseen, vai onko se vain talouspoliittisen ministerivaliokunnan näkemys tarvittavista toimenpiteistä.

Toimenpideohjelmasta myös puuttuu asioita, joita SAK on pitänyt tärkeinä. Yksi niistä on ketjuvastuu pitkissä alihankintaketjuissa.

Erkki Laukkasen mukaan Suomeen pitäisi saada aito ketjuvastuu, jossa alihankintaketju ottaa itse vastuuta porras portaalta. Nyt tilaajavastuun katsotaan olevan kunnossa, kun tilaaja on hankkinut lain edellyttämät tiedot. Laukkanen muistuttaa, että tilaajavastuu lisää kyllä tietämystä sopijaosapuolen toimintahistoriasta, mutta ei niinkään veronmaksusta sopimuksen käynnistävässä hankinnassa.

Mutta kiinnostaviakin hankkeita on tarjolla. Yksi niistä on se, että toimenpideohjelmassa luvataan selvittää tyyppihyväksyttyjen kassojen käyttöönotto Suomessa.

Laukkanen toivoisi selvityksen päätyvän siihen, että Suomessa palveluala velvoitettaisiin lailla käyttämään kassakoneita, joiden muistista voitaisiin aina tarvittaessa tarkastaa, vastaako myynti kirjanpitoa.

− Esimerkiksi Ruotsissa ilmoitettu myynti pomppasi viisi prosenttia, kun siellä siirryttiin tyyppihyväksyttyihin kassoihin. Vastaava menettely on toki käytössä, tai sitä valmistellaan, myös monissa muissa maissa. Muistihan ei nykyään maksa paljon mitään ja se olisi hyvä työkalu verohallinnolle.

Laillista vai laitonta?

Viime aikoina on keskusteluun noussut suuryritysten harjoittama aggressiivinen verosuunnittelu, jota toimenpideohjelmassa ei valitettavasti lainkaan mainita. Toisin kuin veronkierto, verosuunnittelu on määritelmän mukaan laillista toimintaa. Mutta tosiasiallinen lainmukaisuus on kuitenkin todennettavissa vasta siinä vaiheessa kun yritykset raportoivat tuloksensa maakohtaisesti. Ja paljon muutakin tarvitaan. Olisi mm. rakennettava kansalliset ja yleisöjulkiset omistajarekisterit, joissa omistajan paikalla seisoisi se todellinen edunsaajaomistaja.

Ekonomisti Erkki Laukkanen on tyytyväinen, että harmaantalouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategiaan on nyt ensimmäistä kertaa mainittu korruptio. Korruptio, valta-aseman väärinkäyttö omaksi tai jonkun porukan eduksi, on harmaaseen talouteen ja muuhun talousrikollisuuteen rinnastettava piilorikollisuuden muoto. Näitä kaikkia pitäisi torjua samalla torjuntaohjelmalla.

Parhaiten korruptiota kyetään torjumaan julkisella ilmoituskanavalla, joka tarjoaisi oikeusturvan sekä sille joka ilmiantaa, että sille joka ilmiannetaan. On vaikea kuvitella, että tällainen kanava voisi toimia ilman toimintaa säätelevää lakia ja toimintaa ohjaavaa vastuutahoa.

Toistaiseksi Suomi on yksi maailman vähiten korruptoituneista maista, ainakin julkisella sektorilla havaitun lahjonnan osalta. Meillä ei esimerkiksi tarvitse maksaa poliisille, opettajille, tuomareille tai verottajalle erilaisista ”lisäpalveluista”. Kysymys rakenteellisesta korruptiosta Suomessa on astetta vaikeampi, eikä meillä – alan tutkimuksen puutteen vuoksi – ole siitä vielä selvää näkemystä.

Suomen mallina rakenteellisesta korruptiosta on mainittu erilaiset, keskinäisiä etuja säätelevät, hyvä veli–verkostot ja eturistiriitoja sisältävät kaksoisroolit. Ne pitäisi Suomessakin oppia tunnistamaan ja poistamaan, jotta Suomi voisi aidosti lunastaa lupauksensa yhtenä vähiten korruptoituneista maista.

Aino Pietarinen