SAK:n Ihalainen: Mikä saisi suomalaisyritykset kasvamaan ja investoimaan?
– EK:n eilen julkistamat tiedot investointien piristymisestä olivat hyviä uutisia. Mutta enemmän kuitenkin saadaan uutisia suomalaisyritysten siirtymisestä ulkomaiseen omistukseen. Päivän kysymys on aiheellisesti miksi investoiminen ei innosta, miksi sijoittajat maassa, joka toistuvasti sijoittuu kärkeen kansainvälisissä kilpailukykymittauksissa, ovat joko ylivarovaisia tai panevat rahansa ulkomaisiin sijoituskohteisiin, totesi SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen OP-ryhmän Tutkimussäätiön seminaarissa Helsingissä keskiviikkona.
– Maan hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat pitkälti jo tehneet niiden käsissä olevat lähivuosien suuret ratkaisut tälle vaalikaudelle. Katseet kääntyvätkin yksityisen pääoman suuntaan, jonka investointihalukkuudesta maamme menestys tulevaisuudessa eniten riippuu. Valittamisen ja lisäpyytämisen ajan soisi jo olevan ohi. Ideologisen kohkaamisen ay-liikkeen ja hyvinvointiyhteiskunnan jäykkyyksistä ja turmiollisuudesta voisi jättää vähemmälle, ja kääriä hihat ja ryhtyä ottamaan riskiä ja investoimaan.
– Suomessa vain reilu 800 yritystä yltää yli 40 miljoonan euron liikevaihtotason. Yli 10 miljoonan liikevaihdon ylittää kaikkiaan noin 2600 yritystä. Vahvasti kasvuhakuisia yrityskannastamme on vain 6-7 prosenttia. Tämä ei riitä varmistamaan työllisyysasteen tavoiteltua nostoa, eikä rahoittamaan kansalaisten kannattamaa laajaa hyvinvointivaltiota, kun väestömme ikääntyy sillä vauhdilla kuin ikääntyy. Siksi kysymysten kysymys on kuinka saada suomalaisyritykset ja Suomessa toimivat ulkomaisessa omistuksessa olevat yritykset investoimaan ja kasvamaan täällä.
– Toivottavasti jarruksi ei ole muodostumassa se, että yhä useammin pääoman omistajat vain hakevat nopeita ja suuria tuottoja, joita Suomen kokoisilta markkinoilta ei lyhyessä ajassa ole välttämättä luvassa. Kotimaiset pitkäjänteiset omistajat, joiden kvartaali on pikemminkin neljännesvuosisata kuin neljännesvuosi, ovat tässä katsannossa voimavara. Tällaisen yritystoiminnan kasvua ay-liikkeenkin puolella pidettäisiin suotavana.
– Kotimarkkinakysyntä ei ole merkityksetön ja varsinkin palvelualoilla se on aivan ratkaiseva. Matka itsepalveluyhteiskunnasta aitoon palveluyhteiskuntaan on Suomessa kuitenkin vasta alullaan. Työllisyyden turvaamisen näkökulmasta palvelut ovat pääosassa. Tällöin ei puhuta vain kohoavan elintason tuomasta lisäkysynnästä ja suomalaisten uusista tarpeista. Palvelujen vienti ja edelleenkin myös matkailu ovat Suomessa alikehittyneitä verrattuna vaikkapa Ruotsiin.
– Nämä asiat olivat esillä palvelualojen toimialakohtaisessa vuoropuhelussa. Kaupan, majoitus- ja ravintola-alan ammattiliitot ovat olleet valmiita hakemaan yhteisymmärrystä keinoista, joilla palveluala Suomessa ja palveluiden vienti saataisiin nousuun. Tätä voisi edesauttaa myös EU:n palveludirektiivin säätäminen sellaisena, että se edistäisi aidosti reilua ja rehtiä kilpailua laajentuneilla, yhteisillä sisämarkkinoilla ja tukkisi työehtojen polkumyyntiin johtavat porsaanreiät.
– Ay-liikkeelle siirtymäaika työvoiman liikkuvuudessa ei koskaan ole ollut päämäärä sinänsä vaan keino varmistaa suomalaisten työehtojen noudattaminen Suomessa tehtävässä työssä sekä se, että kotimainen työtön työvoima on etusijalla täytettäessä avautuvia työpaikkoja.
– Mikäli tuloratkaisussa liikkeelle laitetut ns. tilaajavastuun toteuttaminen ja ammattiliittojen kanneoikeus etenevät toivotulla tavalla, syntyvät edellytykset harkita työvoiman liikkuvuudelle asetetun siirtymäajan lyhentämistä ensimmäiseen kahteen vuoteen. On myös rehellisten suomalaisten yritysten etu, että harmaan talouden toimijoiden pelikenttä supistetaan mahdollisimman pieneksi. Ei ole kenenkään etu, että Suomeen syntyisi kahden kerroksen työmarkkinat, paremmat suomalaisille ja huonommat ulkomaalaisille.
– Hallitus viittasi tuloratkaisuun liittämässään päätöksessä, että se tulee palaamaan talven kehysriihessä niihin ehdotuksiin, joita työmarkkinajärjestöt tekivät esimerkiksi tutkimus- ja tuotekehitys- sekä riskirahoituksen lisäämisestä. Tarkoituksena on lisätä T&K-rahoitusta 25 miljoonalla vuosittain. KTM:n asettamat selvitysmiehet esittivät lisäksi aloittavien innovaatioyritysten siemenrahoitukseen 225 miljoonaa kolmen vuoden aikana. Näin suuri lisäpanostus olisi mahdollista vain rahoittamalla se valtionyhtiöiden myyntituloista. Nyt tarvitaan valtioneuvoston kokonaisharkintaa, johon aina liittyy myös asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen.
– Suomesta ei niinkään tällä hetkellä puutu rahaa ja rahoitusta kuin hyviä toteuttamiskelpoisia liikeideoita ja riskiä ottavia kasvuhakuisia omistajia ja yritysjohtajia. Toki valtion eri elinkeinopoliittisten toimijoiden resursseja voidaan vielä lisätä, mutta suurempi tarve kuin yritysneuvojista meillä taitaa kuitenkin olla ihan oikeista yrittäjistä.