Yhä useampi työllistää itse itsensä
Lainsäädännön on vastattava työelämän todellisuutta
SAK:n, STTK:n ja ammattiliittojen itsensä työllistäjien yhteistyöryhmän kannanotossa vaaditaan yhdenvertaista asemaa kaikille työntekijöille, työn tekemisen tai teettämisen tavasta riippumatta.
Palkansaajien ja yrittäjien välimaastoon on syntynyt kasvava ryhmä itsensä työllistäjiä, joita on Suomessa arviolta jo 160 000. Nykyinen palkansaajien ja yrittäjien määritelmiin ja tulkintoihin sidottu lainsäädäntö sekä sosiaaliturvajärjestelmät eivät heitä kuitenkaan tunnista ja vastaa tämän päivän työelämää. Työtä tekevien yhdenvertainen asema tulisi turvata työn tekemisen tai sen teettämisen tavasta riippumatta.
Suomen tulevan hallituksen on yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa käynnistettävä laaja selvitys työ-, sosiaaliturva- ja verotusjärjestelmän työntekosuhteisiin liittyvistä ongelma-alueista. Näiden selvitysten pohjalta tulee tehdä tarvittavat korjaukset, jotta lainsäädäntömme tunnistaa liikkumisen eri työntekomuotojen välillä sekä kohtelee työn teon tavasta riippumatta kaikkia työn tekijöitä yhdenvertaisesti.
Työuran aikana työsuhteisesta työstä siirrytään tai siirretään yhä useammin tekemään töitä ns. toimeksiantosuhteissa. Usein eri viranomaiset tulkitsevat itsensä työllistäjän yrittäjäksi, vaikkei yritystä olisi perustettu. Suuri joukko omaa osaamistaan myyvistä freelancereista tai muista itsensä työllistäjistä ei kuitenkaan täytä aidon yrittäjyyden tunnusmerkistöä: yrittäjäriskin vastapainoksi ei ole tarjolla mahdollisuutta vaurastumiseen. Tulot jäävät usein alle palkkatyössä aiemmin ansaitun, minkä vuoksi esimerkiksi sosiaaliturvan perustana oleva kallis YEL-vakuutus otetaan vain minimityötulolle. Syntymässä on uusi työtä tekevien köyhien joukko.
Palkkatyöstä itsensä työllistäjäksi siirtyvän pitää voida ennakoida muutoksen vaikutukset omaan sosiaali-, työttömyys- ja eläketurvaansa. Yrittäjyyden tulee olla aito valinta. Nykyisen lainsäädännön aukollisuus ja tulkintojen ristiriitaisuus aiheuttavat kuitenkin epäselvyyksiä, joita työn teettäjät käyttävät myös tahalliseen työsopimusturvan kiertämiseen. Toimeksiantajistaan taloudellisesti riippuvaisilla itsensä työllistäjillä on lisäksi huonot mahdollisuudet neuvotella työnteon ehdoista, sopimuksista ja palkkioista. Nykyisellään kollektiivinen neuvotteleminen palkoista ja työehdoista on heiltä kielletty.
Yrittäjäksi luokiteltu itsensä työllistäjä maksaa itse työttömyysvakuutus- ja sairausvakuutusmaksunsa ja eläkkeensä. Esimerkiksi työttömyysturvan, sairausloman tai perhevapaan saaminen on itsensä työllistäjillä kuitenkin vaikeampaa ja kalliimpaa kuin palkansaajalle. Epävarmuutta lisäävät työ-, sosiaali- ja verotuslainsäädännön samaa sopimussuhdetta koskevat erilaiset tulkinnat. 2000-luvun työelämässä työtä tehdään jopa saman päivän aikana eri muodoissa: toimeksiantosuhteessa, vuokratyöntekijänä, tuntityöläisenä ja freelancerina. Työmarkkina-aseman joustava vaihtaminen on huomioitava myös järjestelmissä.
Itsensä työllistäjien yhteistyöryhmä
Heli Ahokas, lakimies, STTK ry
Anna Kähkönen, asiamies, Suomen freelance-journalistit ry
Tanja Mikkola, puheenjohtaja, Suomen freelance-journalistit ry
Petri Savolainen, edunvalvontajohtaja, Journalistiliitto ry
Anu Suoranta, hankekoordinaattori, SAK ry
Tuuli Vänskä, lakimies, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry
Ahti Vänttinen, puheenjohtaja, Suomen Muusikkojen Liitto ry
Tiedote on julkaistu TJS Opintokeskuksen seminaarin yhteydessä: Sopimaton? &#;8211 Työehtosopimusten ulkopuolelle jäävien asema 8.2.2011.