Pääluottamusmies Piia Yli-Heikkuri pitää jäsenhankintaa luottamusmiehen ykköstehtävänä. Kuvassa myös myyjät Sari Vartiainen ja Minna Hissa.
Jäsenet tekevät liikkeen
Ilman aktiivisia jäseniä ammattiyhdistysliike menettää voimansa. Ay-liikkeelle on kohtalon kysymys, että myös nuoret saadaan liittymään ammattiliittoihin. Epävarmassa silpputöiden maailmassa tehtävä ei ole helppo. Jos tilanteen halutaan muuttuvan, ammattiyhdistysliikkeen on muututtava. Palkkatyöläisen teemassa pohditaan, miten jäsenkato voidaan kääntää jäsenmäärän nousuksi.
Metallityöväenliitossa ei puhuta jäsenhankinnasta, vaan järjestämisestä. Järjestämisellä tähdätään siihen, että työntekijät toimivat aktiivisesti omalla työpaikallaan.
– Emme yritä myydä liiton jäsenyyttä, vaan aktivoida ihmisiä. Kuuntelemme työntekijöitä ja lähdemme siitä, mikä heitä kiinnostaa. Emme tule työpaikalle valmiin asialistan kanssa, vaan selvitämme, mikä asia työyhteisössä motivoi ihmisiä toimimaan, jäsenhankintasihteeri Aslak Haarahiltunen sanoo.
Tavoitteena on saada työntekijät ajattelemaan, että ”me olemme liitto”. Ajatus, joka tänä päivänä ei ole lainkaan itsestään selvä.
– Helposti ajatellaan, että liitto on työpaikan ulkopuolinen toimija. Liiton tehtävä on kuitenkin innostaa ja kannustaa ihmisiä toimimaan työpaikalla yhdessä.
Metalliliiton jäsenmäärä on viime vuosina laskenut. Kesäkuussa pidetty edustajakokous päättikin järjestämistoiminnan käynnistämisestä. Metalliliitto ryhtyy kouluttamaan järjestäjiä, joiden tehtävänä on rakentaa työpaikoilla vuorovaikutusta ja luottamusta työntekijöiden ja liiton välille ja rohkaista ihmisiä toimimaan.
Suunta on huolestuttava
Järjestäytymisen edistämistä pohditaan nyt monissa SAK:laisissa liitoissa. Taustalla on järjestäytymisasteen vuosia jatkunut lasku. Vaikka kyse ei ole dramaattisesta muutoksesta ja Suomi on edelleen järjestäytymisasteella mitattuna maailman ykkösmaa, suunta on huolestuttava, sanoo SAK:n järjestöpäällikkö Eija Harjula.
SAK:laisten liittojen jäsenistä lähes 70 prosenttia on yli 55-vuotiaita. Järjestäytymisaste on laskenut eniten nuorissa ikäluokissa ja pätkätöitä tekevillä.
Harjulaa vaivaa se, että mielipidekyselyissä nuoret suhtautuvat pääosin myönteisesti ay-liikkeeseen, mutta tästä huolimatta he eivät liity jäseneksi. Ristiriidan syynä ei Harjulan mielestä voi olla pelkästään se, että jäsenyyttä ei ole tarjottu nuorille.
– Onko taustalla ay-liikkeen toimintaan liittyviä rakenteellisia ongelmia. Onnistummeko puhuttelemaan ihmisiä vai onko toimintatavassamme jotakin, mitä pitäisi muuttaa, Harjula miettii.
Ihmisten kohtaamista
PAMissa jos missä järjestäytymisen edistämistä on mietitty paljon. Liiton yli 200 000 jäsenestä 25 000 vaihtuu vuosittain ja jäsenistä 60 000 on alle 31-vuotiaita.
– Jäsenhankinta ei ole mitään rakettitiedettä, siinä on pohjimmaltaan kysymys niin yksinkertaisesta asiasta kuin ihmisten kohtaamisesta ja heidän kanssaan juttelemisesta, sanoo järjestöpäällikkö Heidi Lehikoinen.
Hänen mielestään jäsenyyttä ei kannatta markkinoida vain yksittäisillä asioilla kuten ansiosidonnaisella työttömyysturvalla tai jäseneduilla. Alennus bensiinin hinnasta ei lämmitä, jos työpaikalla asiat ovat päin honkia.
– Paras argumentti jäsenyyden puolesta on kokonaisvaltainen: jos sinua yhtään kiinnostaa, mitä elämässäsi tapahtuu, liity liittoon. Kaikilla työpaikoilla on parannettavaa ja ammattiliitto voi tässä auttaa.
Leveämmät hartiat
Luottamusmies tuo liiton näkyviin työpaikalla ja se vaikuttaa siihen liittyvätkö työntekijät liittoon. Metalliliiton selvityksen mukaan työpaikoilla, joilla on luottamusmies, liittoon kuuluu keskimäärin 90 prosenttia työntekijöistä. Työpaikoilla, joilla luottamusmiestä ei ole, järjestäytymisaste jää 50–60 prosenttiin.
Heidi Lehikoinen ja Aslak Haarahiltunen ovat sitä mieltä, että jäsenhankinta on yksi luottamusmiehen tehtävistä, mutta heitä ei pidä syyllistää siitä, jos he eivät ehdi tavata kaikkia uusia työntekijöitä. Sen sijaan ay-liikkeen aktiivien ydinjoukkoa olisi laajennettava. Vastuu toiminnasta on saatava nykyistä leveämmille hartioille.
Kaikilla aloilla on yhä enemmän työpaikkoja, joilla ei ole luottamusmiestä tai luottamusmiesten toiminta-alueet kattavat useita työpaikkoja. Tämänkään takia järjestäytymisen edistämistä ei pidä jättää pelkästään luottamusmiesten varaan, Lehikoinen ja Haarahiltunen toteavat.
Pelko selätettävä
Eija Harjula toivoo, että ammattiliiton jäsenyys olisi normaali ja luonteva osa työelämää.
– Jäsenyys olisi hyvä juttu, josta työntekijä voisi olla avoimesti ylpeä.
Virta vie kuitenkin toiseen suuntaan. Työelämän lisääntynyt epävarmuus ja pelko työpaikan menettämisestä ruokkivat varovaisuutta. Työpaikan epäkohdista ei mielellään nosteta meteliä, eivätkä kaikki työntekijät edes uskalla kertoa kuuluvansa liittoon.
– Monilla työpaikoilla työntekijöitä hallitseva tunne on pelko ja tämä pelon ilmapiiri ay-liikkeen täytyy kyetä selättämään, Aslak Haarahiltunen sanoo.
Hänen mielestään ay-liikkeen on jatkuvasti muistutettava, että työntekijöillä on oikeus puuttua työpaikan ongelmiin. Se on osa toimivaa demokratiaa.
– Ay-liikkeeltä tämä edellyttää tervettä itsetuntoa ja nykyistä suurempaa riskinottokykyä.
Heidi Lehikoisen mielestä ay-liikkeen pitäisi tuoda rohkeammin esiin niitä asioita, missä se on lyömätön: työehtosopimusten neuvottelemista, työpaikkojen edunvalvontaa ja paremman työelämän puolesta toimimista. Nämä ovat valtteja myös jäsenhankinnassa.
Pirjo Pajunen