Nollasopimus keikauttaa tyhjän päälle
”Saat työtä 0–40 tuntia viikossa. Tosin emme tiedä, milloin ja paljonko tunteja. Soitamme, jos tarvitsemme työpanostasi.” Lupaus on tuttu ainakin 83 000:lle eli neljälle prosentille palkansaajista, jotka yrittävät työllistyä nollatuntisopimuksella.
Nollatuntisopimus on vaikea ja kiistanalainen pähkinä purtavaksi jopa työlainsäädännön asiantuntijoille. Sopimus voi olla määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva, mutta onko kyseessä työsopimus, siitä ei olla yhtä mieltä työmarkkinoilla. SAK:ssa tulkitaan, että nollatuntisopimus on lähtökohtaisesti oikeuskäytäntöön perustuen työsopimus.
Perustellusti voi päätyä päinvastaiseenkin kantaan, koska oikeastaan mistään ei ole sovittu eikä sopimus näin ollen täytä työsopimuksen keskeisiä tunnusmerkkejä. Sellainen on muun muassa täysin ilmassa oleva työajan pituus.
Laki velvoittaa laatimaan työvuorolistat viikkoa ennen, monet työehtosopimukset kahta viikkoa ennen työn alkamista. Jos nollatuntisopimus on työsopimuslain mukainen työsopimus, lakia rikotaan vuorolistojen kohdalla.
Työsopimusta puoltaa se, että työeläkelain mukaan työnantajan on otettava työntekijälleen työeläke- eli Tyel-vakuutus, jos maksaa kuukaudessa palkkaa 57,10 euroa. Jos teettää vähän yli seitsemän euron tuntipalkalla töitä kahdeksan tunnin työpäivän kerran kuukaudessa, työnantaja välttyy eläkemaksulta. Nollatuntiporukasta viestitetään, että näinkin jotkut työnantajat kaartelevat vastuitaan; jonossa on yhdenkin päivän työn kärttäjiä.
Nollasopparilla työskentelevälle kuuluu maksaa alan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Jokaisesta tunnista karttuu myös vuosilomaa, joka nollasopimuslaisille maksetaan yleensä rahana.
Nollasopimuslainen putoaa käytännössä työnantajan järjestämän työterveyshuollon, koulutuksen ja myös lain mukaisen työsuhdeturvan ulkopuolelle. Koska etukäteen ei ole sovittu työtunteja, työ loppuu heti, kun työnantaja niin päättää ja ilman irtisanomisajankorvauksia.
Käytännössä nollasopimuksessa roikkuva on vailla mitään turvaa. Saattaa käydä jopa niin, että sopimuksen tehnyt ja työtunteja odotteleva ei voi pestautua ainakaan samalla alalla toimivan toisen firman palvelukseen. Kilpailukielto voi puskea päälle.
Operaatio Vakiduuni keräsi vappuun mennessä 50 000 nimeä kansalaisaloitteeseen, jolla halutaan estää nollatuntisopimukset. Käytännössä se tapahtuisi muuttamalla työsopimus- ja työaikalakeja niin, että osa-aikatyön alaraja on 18 tuntia, jolloin henkilö pääsisi kiinni ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Opiskelun, työkyvyttömyyden tai muuhun näihin rinnastettavan syyn perusteella sekä näiden lisäksi työntekijän suostumuksella voisi tehdä lyhempää kuin 18 tunnin viikkotyöaikaa, kansalaisaloitteessa esitetään.
Nollatuntisopimukset tulisivat mahdottomiksi myös työsopimuslain muutoksella, jossa työsopimukseen pitäisi kirjata tosiasialliseksi tarkoitettu viikkotyötuntimäärä.
Operaatio Vakiduuni aikoo kerätä aloitteen taakse lisää nimiä niin, että heinäkuun puoliväliin mennessä niitä olisi 83 000 eli yhtä monta kuin nollatuntisopimuksella työskentelee. Eduskunnalle riittää 50 000 nimeä, ja sen on otettava aloite käsittelyynsä.
Kansalaisaloite lienee eduskunnan käsittelyssä loppuvuodesta.
Leena Seretin
Asiantuntijat: SAK:n päälakimies Timo Koskinen ja Eläketurvakeskus