Tasa-arvoista palkkapolitiikkaa tulee edistää myös liittokierroksella

SAK:n puheenjohtajan Lauri Ihalaisen mielestä nyt olisi otollinen aika kehittää yhteistyössä luottamusmiesten asemaa ja paikallista sopimista – SAK:n valtuusto 25.-26.5.2007

SAK:n puheenjohtajan Lauri Ihalaisen mielestä luottamusmiesten aseman ja paikallisen sopimisen yhtäaikaiseen kehittämiseen olisi nyt otollinen ajankohta, kun työnantajapuolikin näyttää vihdoin halukkaalta luottamusmiestyön edellytysten parantamiseen. Perjantaina Nurmijärvellä SAK:n valtuuston kokouksessa puhuneen Ihalaisen mielestä tulevalla liittokohtaisella sopimuskierroksella pitäisi välttää palkka-palkka-kilpailua, mutta samalla huomata se, että pääpainon tulee kuitenkin olla ostovoiman kasvattaminen palkankorotuksilla, koska palkkaverotuksen keventämisen liikkumatila on nyt rajatumpi.

– EK:n hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin tunnusti eilen järjestönsä kevätkokouksessa luottamusmiesten aseman parantamisen tärkeyden. On hyvä, että työnantajat vihdoinkin oivaltavat luottamusmiestyön laaja-alaisen merkityksen myös yritysten kannalta ja muutosten toteuttajana. Paikallisen sopimisen kehittäminen edellyttää, että luottamusmiesten asemaa ja siihen liittyviä pelisääntöjä kehitetään yhteistyössä työntekijä- ja työnantajapuolen kanssa.

– Luottamusmiesten aseman parantaminen onkin ainoa asia, joka ei sinällään hyvin menneellä ja syksyllä päättyvällä tulopoliittisella sopimuskierroksella ole edennyt toivotulla tavalla.

– EK:n ilmoitus siitä, etteivät työnantajat päätyneet liittokierrokseen ideologisista tai poliittisiin suhdanteisiin liittyvistä syistä, vaan käytännön läheisemmistä motiiveista, on mielenkiintoinen ja tärkeä. Se hälventää niitä ajatuksia &#;8211 joita muun muassa EVAn raporteista on saanut lukea – että työnantajan liittokierroshalukkuuteen liittyisi pidemmän aikavälin tavoite viedä suomalaista työmarkkinajärjestelmää hajautetumpaan suuntaan. Meidänkin on toki liittokierroksen jälkeen arvioitava, mitä uudistustarpeita neuvottelu- ja sopimusjärjestelmämme kaipaa, ja varauduttava muutoksiin.

– Toisaalta EK näyttää edelleen puhuvan korostetun painokkaasti paikallisen palkanmuodostuksen tärkeydestä, joka kielii hajautetumman mallin valinnasta. On kuitenkin oleellista, että kolmikantayhteistyötä voidaan jatkaa, josta hyvä esimerkki oli 16. toukokuuta pidetty maan hallituksen ja työmarkkinakeskusjärjestöjen yhteinen tapaaminen, jossa sovittiin tärkeiden, muun muassa työelämään liittyvien kehittämishankkeiden aloittamisesta. Sopimusmuodon valinta tuposta liittosopimuksiin ei ole poistanut kolmikantayhteistyön tarvetta.

– Minun käsitykseni suomalaisen palkansaajan ja myös palkanmuodostuksen osalta on se, että joustoja on ihan tarpeeksi. Tässä olen siis eri mieltä työnantajan kanssa. Ongelmana on, että joustavuus ja turvallisuus sekä työn ja muun elämän tarpeet eivät ole tasapainossa. Muihin Euroopan maihin verrattuna suomalaisessa työelämässä, työajoissa, työmarkkinajärjestelmässä ja sen sopimuksissa sekä ammatillisessa liikkuvuudessa on runsaasti joustoja. Palkansaajat vaihtavat keskimäärin viisi kertaa työtä ja ammattia työurallaan ja alueellinen liikkuvuus on EU-maiden vilkkaimpia.

– Suomen työmarkkinajärjestelmä ei siis ole jäykkä, kuten työnantajat väittävät. Mutta jos jäykkyydellä tarkoitetaan sitä, että ei voida alittaa työehtosopimusten vähimmäisehtoja, niin sitten mekin olemme valmiita sanomaan, että järjestelmä on turvallisella tavalla jäykkä.

– Palkankorotuksen muodossa yleiskorotuksella on oltava jatkossa oma paikkansa. Se on ainoa väline, jolla voidaan taata kaikille palkansaajille edes jonkinlainen reaalipalkkojen säilyttäminen ja korotus. Erilaiset matalapalkka-, naispalkka- tai paikalliset erät eivät sitä takaisi. Mutta tulos- ja voittopalkkiojärjestelmästä voitaisiin tehdä paikallisen sopimisen eräänlainen pilottihanke. Siitä voitaisiin yhdessä työnantajan kanssa kehittää tärkeä paikallisesti sovittava palkanmuodostuksen osa.

– Meillä on myös runsaasti erilaisia joustavia työsuhdemuotoja, päinvastaisista väitteistä huolimatta. Mutta niille, muun muassa vuokratyölle, pitää luoda oikeudenmukaiset pelisäännöt. Vastentahtoisesta pätkätyöstä tulee päästä irti ja ihmisen pitäisi tulla työllään toimeen.

– Kaikkiaan Herlinin eilisestä puheenvuorosta on tehtävissä se johtopäätös, että luottamusmiesten aseman ja paikallisen sopimisen yhtäaikaista kehittämistä olisi nyt hyvä alkaa viedä eteenpäin. Nyt alkavan liittokierroksen tulokset ja kokemukset nähtyä keskusjärjestöjen olisi syytä jatkaa ja vauhdittaa tätä työtä ja pohtia laajemminkin sopimusjärjestelmän haasteita ja kehittämistarpeita.

Kolmikantatyön uskottavuus säilytettävä

– Monet talous- ja työllisyyskehitykseen liittyvät seikat sekä mahdollisen palkkakilpailukierteen alkaminen olisivat puoltaneet palkkauksellisesti tasa-arvoisten tulopoliittisten sopimuskierrosten jatkamista. Mutta koska työnantajat eivät olleet siihen valmiita, SAK ja sen liitot haluavat nyt suuntautua jäsentensä kannalta mahdollisimman hyvään liittokierrokseen.

– On tärkeä, että SAK:lla ja sen liitoilla on ollut liittokierrokseen valmistauduttaessa hyvä yhteistyö. Liittojen kesken on voitu sopia yhteisistä laatutavoitteista ja lisäksi sopimuskausien pituuksia pyritään yhteensovittaa. SAK haluaa varmistaa, että kaikki SAK:laiset liitot saavat asialliset ja hyväksyttävissä olevat sopimukset.

– Kun liittokierros näytti selvältä, SAK reagoi nopeasti esittäen liittokierrosta tukevaa kolmikantapöytää. Siinä on tarkoitus yhdessä maan hallituksen ja työmarkkinoiden keskusjärjestöjen kanssa kehittää työelämää, sosiaaliturvaa ja työllisyyttä. On hyvä, että tässä asiassa päästiin nopeasti liikkeille, ja nyt olisi tärkeää, että näitä hankkeita voitaisiin kolmikantaisesti ja yksituumaisesti viedä eteenpäin. Se antaisi uskottavuutta kolmikantaiselle yhteistyölle jatkossakin. Olenkin peräänkuuluttanut EK:lta sitoutumista sellaiseen työelämän ja sosiaaliturvan uudistustyöhön, jossa me voisimme keskenämme mutta myös kolmikantaisesti löytää tarvittavan yhteistyön ja yksituumaisuuden. Näin SAK on vuosien mittaan toiminut.

– Sinällään on ollut hyvä, että liittoneuvotteluja on lähdetty avaamaan ravakasti. Vienti- ja muu avoin sektori on perustellusti käynnistänyt neuvottelut.

– Hallitusohjelmasta jätettiin pois työnantajan peräänkuuluttamat tavoitteet puuttua ammattiyhdistysliikkeen perusoikeuksiin, mukaan lukien lakko-oikeudet ja niihin liittyvät sanktiot. Tästä on pidettävä kiinni koko vaalikauden ajan. Liittoneuvottelujen ilmapiiriä tukisi se, että hallitus pääministerinsä suulla ilmoittaisi, ettei tällaisia aikeita todellakaan ole.

– Eduskuntavaali- ja työmarkkinapuheissa on ollut korostetusti esillä julkisen sektorin naisvaltaisten alojen perustellut palkankorotusvaatimukset. Niihin odotuksiin ja lupauksiin pitää vastata. Muistuttaisin tässä, että sen ohella meillä on yksityisellä palvelualalla ja myös teollisuudessa suuri joukko pienipalkkaisia vaativaa työtä tekeviä naisia. Myös he ovat oikeutettuja tasa-arvoa tukeviin palkankorotuksiin.

– Julkisella sektorilla on jatkettava uudella useamman vuoden palkkaohjelmalla, jolla parannetaan julkisen sektorin palkkakilpailukykyä. Maan hallituksen on sen takia varattava valtionosuuksien kautta riittävästi rahaa sekä palkankorotuksiin mutta myös tarvittavan henkilökuntamäärän palkkaamiseen ja palveluihin järjestämiseen. Mutta on huomattava, että varsinaiset palkkaratkaisut – työehtosopimukset – julkisellakin sektorilla tehdään työmarkkinaosapuolten välillä.

– Yleisesti ottaen olisi toivottavaa, ettei liittokierroksesta tulisi palkka-palkka-kilpailua. Jo nyt – ilman tulevia palkankorotuksia – ensi vuoden inflaatioarvio on kahden prosentin luokkaa. Mutta kun tuloverotuksen alentamisnäkymät ovat tällä hetkellä vaatimattomat ostovoiman kehittymisen näkökulmasta, palkankorotusten osuus tulee olemaan liittokierroksella pääosassa.