Paikallisen sopimisen pohjaksi tasavertaisuus (15.5.2000)
SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen ei pidä paikallista sopimista vain työehtosopimuksen pohjalta tapahtuvana sopimisena tai toisin sopimisena. Hänen mukaansa paikallisen neuvottelun ja sopimisen kohteeksi voisivat nousta myös tuotannolliset ja toiminnalliset asiat.
– Osana tuotannollisia ja toiminnallisia asioita ovat työorganisaation kehittämisen ohella myös ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen. Niin ikään jaksaminen työssä on osa koko työorganisaation hyvinvointia ja positiivista kehittymistä. Työorganisaatioihin liittyy läheisesti myös henkilöstön muu kohtelu, kuten siirrot ja työtehtävien muutokset. Uuden teknologian käyttöönotto sujuu yrityksissä parhaiten, jos kaikki ne, joiden työhön uudet ratkaisut vaikuttavat ovat alusta asti mukana. Investointiratkaisuista onkin saatu eniten irti niillä työpaikoilla, joilla henkilöstö on ollut alusta lähtien mukana suunnittelemassa uusien ratkaisujen kokonaisuutta, Ihalainen totesi paikallista sopimista käsittelevässä seminaarissa tänään Helsingissä.
Näitä paikallisen sopimisen hyviä lähtökohtia onkin Ihalaisen mukaan edelleen vahvistettava. Menestyksekkään yhteistyön ja yritystoiminnan huoneentauluksi voitaisiinkin hänen mielestään kirjata osapuolten keskinäinen arvostus, syvenevä luottamus ja tasaveroinen yhteistyö.
Ihalaisen mukaan SAK:n tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että vajaa kolmannes suomalaista työpaikoista ja yrityksistä edustaa paikallisessa sopimisessa huonoa käytäntöä. Näille yrityksille on ominaista pyrkimys käyttää paikallista sopimista työehtotason alittamiseen tai ainakin riman hipomiseen.
– Näihin tutkimustuloksiin voisi vielä lisätä SAK:n teettämien työmarkkinailmastogallupien tulokset. Syksyllä 1999 julkaistussa kyselyssä 83 prosenttia suomalaista oli sitä mieltä, että ”työsuhteen vähimmäisehdoista (esim. palkat ja irtisanomisajat) tulee sopia työehtosopimuksilla, sillä yksittäinen työntekijä ei pysty tasavertaisesti sopimaan palkastaan työnantajan kanssa.” Kaiken sopimisen lähtökohtana kansalaisten keskuudessa pidetään siis edelleen vahvaa työehtosopimusten tarjoamaa turvaa, eikä ammattiyhdistysliike aio sitä millään tavoin heikentää, Ihalainen painotti.