Pelkillä palkankorotuksilla ei päästä tupon tuottamaan ostovoiman kasvuun (7.5.1999)

SAK:n valtuustossa perjantaina pitämässään puheenvuorossa SAK:n hallituksen varapuheenjohtaja Pekka Ahmavaara piti pahimpana tulopoliittisen sopimisen esteenä ”kärsimättömän”, spekulatiivisen pääoman palvontaa.

– Jos kärsimätöntä pääomaa vielä tässä maassa kumarrellaan, se saa vastaansa kärsimättömän työväen. Siinä ryminässä maastamme katoaa kyllä kaikki pääoma, olipa se kärsimätöntä tai kuinka kärsivällistä tahansa.

– Jollei herrojen EVAlle muuta tehtävää löydy, sillä olisi tässä urakkaa, Ahmavaara sanoi. Hänen mielestään markkinatalouden pahin uhka ovat ”malttamattomat jupinklopit ja kokemattomat yli-innokkaat yritysjohtajat”.

Tulopolitiikan jatkamisen puolesta taas Ahmavaaran mielestä puhuvat selvimmin nykyisen tulopoliittisen sopimuksen tulokset. Hänen mukaansa tupon vaikutukset ovat jopa arvioitua myönteisemmät. Hintojen arvioidaan nousevan vuosina 98-99 vain 2,2 prosenttia ja palkansaajien ostovoiman samana aikana peräti 6,5 prosenttia.

– Vastaavaan reaaliansioiden nousuun pääseminen vain palkankorotuksin – siis liittokohtaisen kierroksen seurauksena – olisi edellyttänyt tuntipalkkojen nostamista esimerkiksi kahteen otteeseen noin kuudella markalla, yhteensä 12 markalla. Kuluttajahinnat puolestaan olisivat varovaisestikin arvioiden nousseet ainakin 10 prosenttia, moninkertaisesti yli EU-maiden ja euroalueen keskiarvon. Myönteinen talous- ja työllisyyskehitys olisi katkennut ja kääntynyt uudelleen ja jyrkästi huonompaan suuntaan.

Ahmavaara kysyikin puheenvuorossaan.

– Kannattaako pyrkiä liittokohtaisiin ratkaisuihin, jos nykytupon kaltaiseen ostovoimakehitykseen ei olisi käytännössä mahdollista päästä vahvimmillakaan sopimusaloilla? Entä kuka meistä on valmis kantamaan vastuun heikentyvästä työllisyydestä?”