PAMilaiset olivat lakossa vuonan 2010
Lakkoon, kun muu ei auta
Ulosmarssi, mielipiteen ilmaus, neuvottelujen vauhditus… Työtuomioistuimen laittomiksi tuomitsemia työtaisteluja. Mutta mitä keinoja työntekijöille jää mielipiteen ilmaisuun?
Jos työnantajaa ei asian hoitaminen kiinnosta eikä neuvottelupöytään kutsua kuulu, niin mitä työntekijät voivat? Keinot ovat vähissä ja oikeustie pitkä.
Työtuomioistuimen vuoden 2013 lakkopäätöksistä ilmenee, että eniten on lakkoiltu henkilöstöpolitiikkaa vastaan. Monessa tapauksessa se on koettu epäasialliseksi ja epäoikeudenmukaiseksi.
Ulosmarsseihin ovat johtaneet irtisanomisiin päättyneet yt-neuvottelut, ilmenee tänään ilmestyneen Palkkatyöläisen lakkojen syitä käsittelevästä jutusta.
Usein lakkoon on jouduttu, kun työntekijät kokevat, etteivät he ole voineet mitenkään vaikuttaa asioihin, pomot pompottavat ja sanelupolitiikan katsotaan menneen liian pitkälle.
Ay-raatilaisten mukaan kynnys lakkoon ryhtymiseen on korkea. Myös lakon kriteereitä olisi syytä miettiä uusiksi, ehdottavat raatilaiset.
SAK:n päälakimies ja työtuomioistuimen jäsen Timo Koskinen ymmärtää työntekijöiden protestilakkoilun, jos työnantaja ei ole kiinnostunut asioiden hoitamiseen. Hänen mukaansa työpaikoilla pitäisi oppia pohtimaan avoimesti ja ennakoiden työpaikan tilannetta.
Jos työntekijät ovat sitoutuneet säästötalkoisiin, mutta yllättäen tulevatkin isot irtisanomiset, niin pettymystä on vaikea pidätellä.