Pekkas-vapaat tessien liekanarussa
Paljon pöhinää aiheuttavista Pekkas-vapaista sovittiin vuonna 1984 tulopoliittisen selvitysmiehen Matti Pekkasen johtamissa tulopoliittisissa neuvotteluissa. Matti Pekkanen oli valtioneuvoston virkamies. Elettiin konsensuksen ja tupojen kulta-aikaa.
Pekkas-päivillä eli työajanlyhennysvapailla tarkoitetaan joihinkin työehtosopimuksiin tullutta menettelyä pudottaa viikkotyöaikaa lakisääteisestä 40 tunnista nykyiseen normityöaikaan 37,5 tai vuorotyössä 36,25 tuntia viikossa.
Yli 30 vuotta sitten tehty tulopoliittinen sopimus tähtäsi solidaarisuuteen duunareiden ja toimihenkilöiden kesken. Vuonna 1984 työllisyystilanne oli hyvä ja vienti veti. Suomi kävi bilateraalista kauppaa Neuvostoliiton kanssa ja talousnäkymät olivat valoisia. EU-jäsenyydestä ei ollut vielä puhettakaan.
Kolmekymmentä vuotta sitten teollisuuden toimihenkilöillä oli jo pääsääntöisesti 37,5 tunnin viikkotyöaika. Pekkas-sopimuksessa työajan lyhennysohjelma tehtiin, jotta SAK olisi valmis tupoon. Haluttiin maltilliset palkankorotukset ja niille vastineeksi työajan lyhennys.
Työajan lyhennysohjelma tähtäsi työajan lyhentämiseen vuoteen 1986 16,32 tunnilla, ja 68 tunnilla vuosina 1997–1990.
Pekkas-vapaat kohdentuivat lähinnä SAK:laiseen teollisuustyöväkeen, joilla säännöllinen viikkotyöaika oli lain mukainen 40 tuntia viikossa. Julkisen sektorin henkilöstöllä, myös SAK:laisilla, oli jo työaikalakia alhaisempi työaika.
Toimihenkilöt varpaisillaan
Pekkas-sopimus ei kuitenkaan maistunut toimihenkilöille ja heidän edustamalleen keskusjärjestö TVK:lle. Toimihenkilöthän eivät saaneet työajan lyhennystä, koska heillä pääsääntöisesti oli jo 37,5 -tuntinen työviikko. Tarvittiin kompensaatiota suhteessa duunareihin ja kaksi tuntia kestävä toimihenkilölakko vuonna 1986. Lakon ansiosta toimihenkilöiden sopimuksiin saatiin jossain määrin palkkakompensaatiota.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin myös Pekkas-vapailla: Pilkkivapaa, metsästysvapaa, Pekkas-vapaa jatkamassa loma-aikaa. Nimitykset tulevat siitä, että vahvat teollisuuden liitot sopivat enimmäkseen kokonaisista työajan lyhennyspäivistä. Yksityisellä palvelusektorilla kuten kaupan alalla, työviikko lyheni 21 minuuttia, eikä se tuntunut juurikaan arjessa.
SAK:n palvelualan liitoilla ei riittänyt edunvalvontavoimaa saada sopimuksiinsa kokonaisia työpäiviä vapaaksi. Naiset palvelusektorilla olivat katkeria, koska palveluala oli jo tuolloin osa-aikaiseksi virittynyttä.
Sipilän hallituksen aikomus pidentää työaikaa sadalla tunnilla ei onnistu ainakaan Pekkas-vapaat poistamalla. Ne on leivottu työehtosopimuksiin, joista suurin osa on katkolla syyskuussa 2016. Ammattiliitot tuskin suostuvat antamaan työajan pidentämisen ilmaiseksi työnantajalleen. Etenkin, kun samalla vaaditaan nollan tuntumassa liikkuvia palkankorotuksia.
Keitä työajan lyhennysvapaat nykymaailmassa koskevat? Määräaikaisia, osa-aikaisia, vuokratyöläisiä? Koskevat kaikkia, joiden työehtosopimuksessa on niin sovittu, asiantuntijat sanovat.
Leena Seretin
Asiantuntijoina kuultu: Erikoistutkija Tapio Bergholm SAK:sta, lakimies Anu-Tuija Lehto SAK:sta, ex-toiminnanjohtaja Tarmo Hyvärinen Suomen Teollisuustoimihenkilöliitosta.